Roolipeli alkaa 2. syyskuuta kello 16.03, jolloin ensimmäisen päivän tunnit ovat juuri loppuneet. Aikaisemmin päivällä, Lounaalla, Rehtori Pomona Verso on ilmoittanut tulevista tansseista. Harjoitusajat on myös ilmoitettu, joten parin haku voi alkaa.
Roolatkaa reilusti ja pidetään sivusto pystyssä mahdollisimman kauan. Olisi harmi, jos tämä kaatuisi heti ensimmäisten viikkojen aikana.

♂ NOEL EUGENE BELROSE heitti koululaukkunsa olalleen ja laittoi taikajuomien kirjan laukkuun. Rohkelikko haroi sekaista hiuspöhköään ja oikaisi valkoista kauluspaitaansa, jonka hiat Noel oli vetäissyt kyynertaipeisiin. Tavalliseen tapaansa Belrosen Rohkelikon värein koristeltu solmio oli höllällä solmulla herran kaulan ympärillä. Noel piti paljon enemmän sellaisesta rennosta koulupuku lookista, kuin sellaisesta hyvin asiallisesta ja siististä.
Noel vilkaisi ympärilleen tarkistaen, ettei ollut jättänyt pöydälle mitään. Noel oli yleensä aika unohtelevainen, joten ei olisi ollut kovin ihmeellistä, jos hän olisi unohtanut vaikka taikasauvansa pöydälle. Pöytä oli kumminkin tyhjä, joten Belrose lähti kävelemään aika rennoin askelin pois tyrmistä. Noel ei oikeastaan pitänyt taikajuomien tunneista, mutta joskus hän oli ihan hyvä siinä aineessa. Noelin puhdasverinen äiti oli sanonut, että ennen taikajuomia opetti joku Luihuisen johtaja, Severus Kalkaros. Kuulemma se opettaja ei ollut kaikista mukavin opettaja. Toisin sanoen Noel sai olla iloinen, että Kalkaros ei toiminut hänen opettajana.

# laatu ja lyhyys :CC

# kuva (nuolesta eteenpäi) - https://aijaa.com/WGlIOq

JOCELYN LUCIA DAYTON työnsi vikkelästi taikajuomien kirjan koululaukkuunsa, kulkiessaan ihmisten joukossa pois tyrmistä. Hän heilautti laukun olalleen ja suoristi mustaa hamettaan, kohottaen sitten katseensa keskittyäkseen kävelyyn. Taikajuomat olivat aina olleet Daytonille mieluinen oppiaine, vaikka kukaan hänen perheessään ei ollut koskaan oikein pitänyt kyseisestä aineesta. Tyttöä taasen kiehtoivat erilaisten liemien voimat ja se mihin niitä pystyi käyttämään, jos oli kyllin taitava. Ja Jocelyn oli taitava. Hän oli V.I.P:istä saanut liemistä upean, mikä oli parhain arvosana.
Vielä edelliseen tuntiin niin keskittyneenä, sinihiuksinen nuori nainen astui edessään tallustavan rohkelikkopojan kantapäille ja menetti tasapainonsa, kaatuen maahan. "Et yhtään hitaammin voi kävellä!", tyttö mumisi suutuksissaan ja keräsi kirjojaan lattialta, sillä laukku oli levinnyt kovassa vauhdissa.

https://weheartit.com/entry/171225843/in-set/416033-lunatic-girls?context_user=izahwayleto

♂ NOEL EUGENE BELROSE oli juuri pääsemässä ulos tyrmistä, kunnes joku valopää päätti astua hänen kantapäittensä päälle. Jos Noel olisi omistanut hyvät refleksit, niin hän olisi hyvinkin saattanut pysyä pystysssä vain pienen horjahduksen kanssa. Noel tosin ei omistanut hyviä refleksejä, joten siinä samassa kun joku astui hänen kantapäälle, niin kuusitoistavuotias rohkelikkopoika lensi maahan suoraan naamalleen. Noel kuuli jonkun tiuskivan hänelle jotain herran takana, joten rohkelikko nousi seisomaan ja kääntyi ympäri, nähdäkseen kaatumisten aiheuttajan. Noel näki sinihiuksisen tytön keräämässä kirjoja lattialta. Noel pyöräytti silmiään pienesti ja pieni hammashymy kasvoillaan Noel kyykistyi lattialle ja nappasi läheltänsä muutaman tytön kirjan. Noelin omat kirjat eivät lentäneet, sillä herra oli juuri kaatunut laukkunsa päälle. Noel ojensi kirjoja tytölle ja sanoi: "Sinä et sitten voinut katsoa eteesi, vai?" Belrosen silmiin pisti vihreä ja hopea vilahdus, josta herra arvasikin heti, että luihuistyttö oli törmännyt häneen.

♂ CARTER CHANDLER, koulun häirikkö, nousee penkistään ja nappaa koululaukkunsa sen selkänojalta. Hän oli jälleen kerran onnistunut tekemään täydellisen liemen, josta Professori Roderick olikin tyytyväisenä huomauttanut. Tyytyväisenä itseensä, niin kuin aina, lähtee Luihuispoika astelemaan luokasta ulos muiden perässä. Pian hän huomaa yhden tupalaisensa mätkähtävän maahan, mutta astelee vain tytön ohi huvittuneena. Kyllä tuo itsestään huolen osaisi pitää, onhan tyttö Luihuinen. Niinpä Carter lähtee viileästä luokasta vielä kylmemmälle käytävälle tyrmiin, joista kapuaa rappuja ylös seuraavaan tasoon. Rappuset johdattavat nuoren velhon suoraan aulaan, josta pääsee myös Suureen Saliin. Nuorukainen kuitenkin jää aulaan seisoskelemaan odottamaan ystäväänsä Sethiä, sekä tarkkailemaan ympäristöään löytääkseen seuraavan uhrinsa.

JOCELYN LUCIA DAYTON katsoi kuinka poika johon hän oli kaatunut, kompuroi myös ja päätyi pian auttamaan tyttöjä kirjojen keräämisessä, vaikkei hän apua ollut kysynytkään. Tyttö kiinnitti huomionsa pojan tuvan väreihin, punaiseen ja kultaiseen. Jocelyn huokaisi raskaasti ja nappasi loputkin kirjoista laukkuunsa ja nousi ylös, puistelemaan kaapuaan.
Hän pyöräytti silmiään pojan sanoille ja nappasi tältä kirjat, jotka poika oli ystävällisesti kerännyt. Hän ei halunnut tuon ruskeahiuksisen rohkelikon huomaavan, millaisia kirjoja nuori nainen oikein lueskeli vapaa-ajallaan. Hän sujautti teokset reippaasti takaisin laukkuunsa ja katsoi vielä ympärilleen, ettei kukaan ollut jäänyt katselemaan tapausta. Dayton huokaisi pian rauhoittuakseen.

♂ RODRICK BRIGHAM leijuttaa viimeisetkin yrttitiedon tunnilla tarvitsemansa tarvikkeet paikoilleen, tunkien sitten aineen kirjan koululaukkuunsa, joka lepää tuon edessä pöydällä. Hän kuuloee vielä sivukorvalla, kuinka Professori Longbottom latelee viimeisiä ohjeitaan luokasta lähteville oppilaille. Yrttitieto on yksi nuoren Puuskupuhin lempiaineista ja sen rinnalla Neville Longbottom yksi pojan lempi professoreista. Toki O'Malley ja jästitieto tulevat heti seuraavina, mutta eivät voita yrttitietoa. Varsinkin kun opettajana on kuuluisa Professori Longbottom. Saatuaan tietää neljä vuotta sitten olevansa velho, on Rodrick lukenut kaiken taikahistoriasta, mukaan lukien tarinat Voldemortista ja Harry Potterista.
Saatuaan kirjeen Tylypahkasta ei Brighamin vanhemmat olleet aluksi uskoneet koko asiaa. Viikkoa myöhemmin koko perhe kuitenkin oli päättänyt kokeilla onneaan ja saapuneet Viistokujalle, joka oli ollut täynnä nuoria sekä vanhoja noitia ja velhoja. Rodrickista oli tuntunut kuin tuo olisi päässyt taivaaseen. Myös vanhemmat olivat olleet helpottuneita, koska olivat saaneet selityksen kaikille oudoille tapahtumille.

kuva -> https://sewithought.com/wp-content/uploads/2010/06/tumblr_l304c0fTrA1qabm53o1_500.jpg

♂ NOEL EUGENE BELROSE hymyili pienesti, kun tyttö huokaisi raskaasti. Noel odotti, kunnes tyttö nappasi silmiään pyöräyttäen kirjansa rohkelikkopojan kädestä, jolloin Belrose nousi seisomaan vetäisten samalla kauluspaitansa hihat paremmin. Noel heitti koululaukkunsa paremmin olalleen ja kuuli tytön taas huokaisevan. Belrose kääntyi paremmin tyttöön päin ja katsoi häntä virnuillen. "Huokailet paljon. Stressiäkö?" Noel sanoi kulmiaan kohottaen, nojautuen sitten kyljellään tyrmän oviaukon seinää vasten. Noel katsoi tytön silmiä, odottaen häneltä vastausta. Olisi toki mahdollista, että vastaus olisi nyrkki nenässä, sillä useat sanoivat, että luihuiset kiukustuvat helposti.

Seth heilautti sauvaansa ja sen päästä purkautui valkoinen suihku, suojelius. Sillä ei vielä ollut minkään eläimen muotoa, mutta ei ollut muillakaan hänen ympärillään olevista oppilaista. Oikeastaan Seth oli yksi luokan parhaiaten edistyneistä suojeliuksen tekijöitä. Pimeyden voimilta suojautumisen opettaja, professori Bowen katsoi häneen riemuissaan. "Loistavaa työtä herra Morris." Opettaja kehui ja kuten tavalilsta Seth suorastaan säteili tyytyväisyydestä. Hän oli lahjakas käytännön aineissa kuten loitsuissa, pimeyden voimilta suojatumisessa ja muodonmuutoksissa. Taikajuomissa ja taikaeläinten hoidossa hän oli surkea, siksi hän olikin jättänyt kyseiset ja muutamat muutkin aineet pois lukujärjestyksestään. Kun Professori lopetti tunnin kasasi Seth kirjansa laukkuun ja lähti rivakasti kohti aulaa. Matkalla aulaan hänen oranssi kissansa, Pudimir, onnistui taas löytämään hänet. Seth voihkaisi ja vilkaisi häpeissään kissaansa joka nyt jolkotteli hänen jalkojensa välissä. "Mene pois Pudimir!" Hän voihkaisi samalla, kun pysähtyi Carterin eteen. "Moi." Vaaleaverikkö sanoi. "Pudimir roikkuu mussa taas." Hän valitti ja kuuli lattian tasosta kiukkuisen mouraisun. Seuraavaksi Morrisin poika tunsi kynnet jalkojensa ympärillä. "Au, Pudimir!" Hän sanoi ja nosti jalkansa ilmaan, jossa kissa roikkui äkäisen näköisenä. Seth heilutti jalkaansa ilmassa koettaen pudottaa ylipainoista kissaansa, mutta turhaan. "Miksi sen pitää olla noin huomionkipeä?" Vaaleahiuksinen luihuinen valitti ystävälleen.

# Seth - https://data.whicdn.com/images/43893235/tumblr_mdsnk5qjDn1qhodd8o1_500_large.jpg

# Pudimir - https://funnycatsite.com/pictures/The_Fat_Cat.jpg

STEPHANIE HUDSON kävelee nopeasti ulos luokasta. Hän yrittää tunkea Loitsu kirjaa koululaukkuunsa samalla, kun yrittää tavoittaa ystäväänsä Emiliä. Hudson pyyhkäisee vaaleat hiuksensa korvan taakse. "Hei odota" nuori neiti sanoo ja kiiruhtaa ystävänsä viereen. Neiti tuntee, kuinka tämän jalat väsyvät jatkuvasta kävelystä, eikä ole vasta, kun ensimmäinen päivä. Tytöt ovat huomaamattaan ajautuneet lähelle Suurta salia, matka oli ollut tavallista hiljaisempi, kuin yleensä. Stephanie vilkaisee Emiliä ja huomaa sitten pojan, joka seisoo aulassa. Kun Puuskupuh katsoo tarkemmin hän huomaa, että kyseinen poika on Luihuinen.

/Anteeksi lyhyys!