♀ NOEL EUGENE BELROSE käveli Jocelynin vierellä kohti keittiötä. Noel tiesi, että keittiö sijaitsi kellarissa, muttei tarkalleen, että missä. Belrose ei ollut käynyt kertaakaan siellä, vaikka suunitelmina olikin. Muutamat hänen kaverit olivat käyneet joskus hakemassa jotakin herkkuja sieltä rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen.
Noel hymyili pienesti Jocelynin sanoille. "Minuakaan ei juurikaan kiinnosta mennä sinne, olen surkea tanssija. Päätin silti, että aion mennä edes hetkeksi", Belrose tokaisi olkiaan kohauttaen, siirtäen katseensa luihuistyttöön. "Sinunkin kannattaisi. Varmasti joku luihuispoika pyytää sinua", Noel sanoi naurahtaen.

# kuva (nuolesta eteenpäi) - https://aijaa.com/WGlIOq

JOCELYN LUCIA DAYTON pudisteli vain päätään. "Enpä usko, ei varmaankaan enää tuon välikohtauksen jälkeen", hän sanoi viitaten konfliktiin Felician kanssa. Monet Daytonin ystävistä tiesivät täsmälleen kenen kanssa menisivät ja joillakin oli jo pari. Häntä ei oikeastaan haitannut, vaikka kukaan ei pyytäisi. "Ajattelin skipata koko tanssiaiset, mutta ne tanssi tunnit on hieman ikävempi juttu. Sinne kun on pakko osallistua", luihuistyttö sanoi mutristaen huuliaan.
"Mutta toivottavasti löydät itsellesi jonkun kivan tytön, jonka viedä", Jocelyn sanoi hymyillen ja katsoi jälleen Noelia.

♂ NOEL EUGENE BELROSE kohotti kulmiaan Jocelynin sanoille. "Eikai kaikki luihuiset ole jotakin Felician alamaisia? Jos Felicia vihaa yhtä, kaikki vihaa häntä, vai?" Belrose kysyi hämmentyneenä. Jos asia oli tosiaan niin, niin Noel pystyi myöntämään, että hän ei tiennyt paljoakaan Feliciasta. Varmaan Jocelyn tiesi tuplasti enemmän kyseisestä luihuistytöstä.
Noel virnisti Jocelynin sanoille. "Sinne on pakko osallistua. Sanoin McGarmiwalle, etten voi osallistua tanssitunneille koska jalkani on murtunut. Ei mennyt läpi", Noel sanoi naurahtaen. Noel oli vaikka kuinka monesti sanonut professori McGarmiwalle kaikenlaisia tekosyitä, eikä hän uskonut yhtiäkään. Harmi sinänsä.
Jocelynin sanat kuultuaan Noel kohotti kulmiaan ja katsoi tyttöä pieni virne kasvoillansa. "Entä jos se kiva tyttö on sinä?" rohkelikko kysyi katsoen tytön silmiä.

# kuva (nuolesta eteenpäi) - https://aijaa.com/WGlIOq

JOCELYN LUCIA DAYTON pudisti pienesti päätään. "Ei nyt ihan, mutta ihmiset joiden kanssa pyörin, ovat Felician kavereita ja en nyt usko että kuka tahansa vain pyytäisi minua", hän sanoi virnistäen ja haroi tummansinisiä hiuksiaan. Noita ei kehdannut edes ajatella, miten häneen suhtauduttaisiin illalla luihuisten oleskeluhuoneessa, pienen välikohtauksen jälkee.
Jocelyn mutristi huuliaan. "Niin, McGarmiwa ei usko ikinä mitään. Siispä yritän varmaankin vain sietää niitä tanssitunteja ja skipata pelkästään tanssiaiset", hän sanoi ja nyrpisti nenäänsä ajatuksele. Noelin seuraavat sanat kuullessaan australialaissyntyisen vatsassa kääntyi. "Mitä sinä tuolla tarkoitat?", hän kysyi hämmentyneenä.

Elizaa enimmäkseen tilanteessa ärsytti se, että joku toinen hallitsi sitä paljon paremmin kuin hän itse. Sen lisäksi myöskin se, että hän jäi kiinni. Onneseen tosin toiselle Luihuselle, joka ei ollut kantelu tuulella.
”Sovittu”, Eliza vastaa viaton, pienehkö hymy kasvoillaan. Ei hän kirjaa aikoisi palauttaa Jonathanille, mutta ainaki sen hän voi tuolle uskotella; Jonathan luultavasti tulee uskomaan sen. Kirjastoon se pitäisi mielellään jo tänään viedä, ennenkuin joku huomaisi sen olevan poissa.
”Mut nyt annat sen mulle”, Eliza käskee yhä tuijottaen Jonathania, ei hän tuosta olisi uskonut, siis että hänkin on kiinnostunut taikuuden pimeästä puolesta.
”Mikäs sä haluut lukee sen?” Grindelwald kysyy puhtaasta kiinnostuksesta.

♂ NOEL EUGENE BELROSE nyökytteli virnuillen Jocelynin sanoille. Belrose laittoi toisen kätensä housujensa taskuun, kääntäen sitten katseensa Jocelynin sivuprofiiliin. Belrose naurahti tytön seuraaville sanoille ja siirsi katseensa eteenpäin. Noel heilautti koululaukkunsa paremmin olalleen ja siirsi katseensa Jocelynin silmiin. Tytön kysymyksen kuultuaan Noel kohotti kulmiaan ja naurahtaen siirsi katseensa takaisin eteenpäin. "Sitä, että kysyn sinua parikseni tanssiaisiin", kuusitoistavuotias tokaisi, vilkaisten sitten hymyillen Jocelynin hämmentyneitä kasvoja. Noel oli itsekin hieman hämmentynyt, sillä ei hänen ollut tarkoitus kysyä Jocelyniä, se vain tuli hänen suusta. Ei sillä, jos Jocelyn lähtisi Noelin kanssa tanssiaisiin, niin ei se Belrosea haittaisi, ei lainkaan.

# kuva (nuolesta eteenpäi) - https://aijaa.com/WGlIOq

"Jaa-a. Tai sitten luen tän ensin itse", Jonathan sanahti, avaten kirjan ensimmäiseltä sivulta. Hän ei ollut lukenut kirjoja vuosiin, ja siksi tämä tuntui oudolta. Jonathan ei luottanut Elizaan, hän uskoi, että neiti pettäisi lupauksensa ja palauttaisi kirjan suoraan kirjastoon, eikä Jonathanille. Jonathan pudisti päätään ja käänsi sivua.
"Miksen haluais? Kiinnostava kirja", Jonathan tuhahti, naurahtaen kolkosti. Jonathan puri hennosti huultaan ja kohotti sauvakätensä, toisin sanoen vasemman kätensä, sipaisemaan valkeat luonnonkiharat pois silmiltään. Jonathan oli vasenkätinen. Hän laski käden takaisin kirjalle, lukien yhä, kiinnittämättä sen enempää huomiota neitiin, joka halusi kirjan ja jolle se kuului. Mutta nyt se kuului Jonathanille, ainakin hetken.

JOCELYN LUCIA DAYTON käänsi katseensa lattiaan ja puri huultansa. "Noel.. Eikö se olisi hieman outoa?" hän kysyi hetken kuluttua. Pojan kysymys oli tullut aivan täydellisesti puun takaa. Dayton ei voinut kuvitella itseään tanssimassa rohkelikon kanssa, tai ei ainakaan vielä hetki sitten voinut, mutta kun sitä ajatteli, niin hän tarvitsi parin jonka kanssa tanssia ainakin harjoituksissa.
"Toisaalta, en voi jättää harjoituksia välistä ja tarvitsen siellä parin.. Ehkä voisin tulla kanssasi", australialaissyntyinen sanoi kohottaessaan katseensa. "Mutta jos löydät jonkun toisen, jonka haluat ottaa mukaasi, niin ei minua haittaa", hän lisäsi pienesti virnistäen ja oli varma, että poika jo nyt katui kysymystään.

Eliza ravistelee päätään, omalla tavalla tuo pelkää saastuttavansa Jonathanin antamalla tuon lukea kirjaa, hän on itse siitä vastuussa. Ei tuo toinen kiharapää.
”Sun ei kuulu lukee tollasta, vaikka se kiehtoiskin sua”, Eliza vastaa. Hän ei itse käytä loitsuja tai liemiä mitä kirjassa kerrotaan, mutta jossain vaiheessa ihmiset menevät liian pitkälle, niinkuin hänen isänsä. Taikuudella on hintansa, eikä hän halua kuitenkaan pohjimmiltaan pahaa kellekkään. Eliza nousee seisomaan ja ottaa toiseen käteensä sauvansa.
”Sä annat sen nyt. Heti”, Eliza sanoo niin uhmakkaana ja käskevänä kuin osaa olla. Ei hän ikinä voisi pahasti vahingoittaa toista yrittäessä ottaa kirjan takaisin, mutta on hän valmis melko pitkälle menemään.

Jonathan luki kirjaa. Se oli jopa kiinnostava, mikä yllätti herran. Miksei hän ollut lukenut nuorempana yhtä jänniä kirjoja? Jonathan muisti, kuinka oli väkisin lukenut joskus V.I.P kokeisiin valmistautuessaan joutunut lukemaan kirjan ennustamisesta, että edes jotain olisi osannut. Noh, se oli turhaa, Jonathan ei päässyt läpi kyseisestä kokeesta.
"Miksei kuulu?" Jonathan kysyi. Jonathaniakin kiinnosti voimat, jotka eivät ihan terveitä ollut. Jos totta nyt puhuttiin, Jonathan olisi mielellään liittynyt kuolonsyöjiin, jos he vielä olisivat koossa. Jonathan ihaili niitä.
"En", Jonathan tokaisi, kääntäen taas yhden sivun. Hän teki omat päätöksensä ja luki kirjan. Ei häntä saisi mitenkään antamaan kirjaa tytölle. Jonathan ei muuttaisi päätöstään, vaikka neiti tekisi mitä.