♂ NOEL EUGENE BELROSE kohautti olkiaan Jocelynin kysymykselle. "Ehkä hieman. Kyllä muutkin oppilaat menevät tansseihin eri tupalaisten kanssa", Noel sanoi siirtäen katseensa Jocelyniin. Leveä virne kohosi rohkelikon kasvoille, kun Jocelyn lopulta sanoi suostuvansa tulemaan tanssiaisiin Belrosen parina. "Hienoa!" Noel sanoi pirteästi, vilkaisten sitten ympärilleen. Ketään ei vieläkään näkynyt samalla käytävällä, joten kukaan ei ollut kuullut kaksikon keskusteluja.
"Joo joo, tietenkin", Noel vastasi virnistäen, heilauttaen laukun paremmin olalleen. Oli aika outoa kuvitella, että Noel, rohkelikko, menisi tanssiaisiin Jocelynin, luihuisen, kanssa.

# kuva (nuolesta eteenpäi) - https://aijaa.com/WGlIOq

JOCELYN LUCIA DAYTON ei ollut varma pitikö päätöksestään, mutta antoi taistelevien ajatustensa olla. "Mutta älä innostu liikaa, voinhan minäkin vielä muuttaa mieleni", hän sanoi pienesti virnistäen ja haroi tummia hiuksiaan. He saapuivat pian keittiön sisäänkäynnille ja ojentautui kutittamaan taulussa olevaa päärynää. Ovi avautui ja keittiö avautui heidän edessään.
Dayton katsoi Noelia jälleen tarkasti. "Hm, en taida laittaa korkokenkiä", hän sanoi pienesti virnistäen ja kääntyi sitten yhden kotitontun puoleen. "Saisimmeko kahvia kiitos, tai siis ainakin minä otan kupillisen", australialaissyntyinen sanoi ja katsoi jälleen rohkelikkoa.

Eliza katselee jopa hieman järkyttyneenä Jonathania, käsittämätöntä ettei tuo usko kirjan olevan vaarallinen. Ehkei tuo myöskään ymmärrä kuinka läheistä sukua Eliza onkaan velhomaailman toisiksi pelätyimmälle velholle, joten hän todella tietää pimeän taikuuden vaikutukset.
”Taikuudella on seuraukset, enkä mielelläni ole vastuussa sellasesta. Toiseksi mä hain sen eka, joten mulla on oikeus pitää sitä ja palauttaa se. Ilman välikäsiä”, Eliza vastaa ja sivelee etusormellaan taikasauvansa rosoista pintaa purren hellästi alahuultaan.
”Tulejo”, Eliza kokeilee ensimmäistä loitsua, kyllä hän vielä aikoo saada kirjan käsiinssä.

♂ NOEL EUGENE BELROSE virnisti Jocelynin sanoille ja nyökkäsi. "Aivan. Sano vain jos löydät paremman parin, se on kyllä ihan ok", Noel sanoi hymyillen. Ei Noelia haittaisi, jos Jocelyn löytäisi paremman parin. Sitten Noelin pitäisi löytää itsellensä uusi pari - joka tosin oli aika vaikeaa, sillä hänen kaveriporukassaan moni tyttö ja poika seurustelivat keskenään ja menivät varmasti yhdessä tanssiaisiin.
Noel seurasi katseellaan miten keittiöön päästään, kuunnellen samalla mitä Jocelyn sanoi. Tytön sanat kuultuaan Noel siirsi katseensa itseään muutaman sentin pidempään tyttöön ja naurahti. "Minun kai pitäisi laittaa", Belrose sanoi virnuillen. Noel ei yllättynyt nähdessään keittiön olevan tännä kotitonttuja, hän kyllä tiesi niistä. Noel nyökkäsi olevansa samaa mieltä tytön kanssa, ja varmuuden vuodeksi sanoi vielä, että hänkin haluaisi kupillisen kahvia.

# kuva (nuolesta eteenpäi) - https://aijaa.com/WGlIOq

JOCELYN LUCIA DAYTON hymyili pienesti ja nyökkäsi, vaikka tiesi ettei löytäisi ketään niin sanotusti parempaa. Parempiahan varmaan oli, esimerkiksi joku puhdasverinen luihuinen, mutta kukaan ei hänen kanssaan lähtisi. Monet olivat kuulleet huhuja Jocelynin äidistä ja hänen suhteestaan jästiin.
"Niin, totta", kuusitoistavuotias sanoi vilkaistessaan poikaa jälleen päästä varpaisiin. Hän katsoi kuinka yksi kotitontuista vipelsi laittamaan heille kahvia onnellisena siitä, että joku oli tullut käymään. "Hei, jos ei ihan heti huudeltaisi että mennään sinne perkuleen tansseihin yhdessä, kun saan varmaan Felicialta kasan kirouksia niskaani ihan muutenkin jo tänäiltana", Jocelyn sanoi ja katsoi Noelia.

Huultaan purren Jonathan kohotti katseensa neitiin. Tuon katse oli yhtä kylmä kuin jää, ja sauvaa hän puristi yhä vain lujempaan.
"Mua ei kiinnosta seuraukset. Sä saat tän kohta", Jonathan sanahti itsepintaisesti. Tuo huomasi Elizan sivelevän sauvaansa. Se voisi tarkoittaa vain yhtä asiaa. Loitsua. Jonathan loi äänettömästi kilven ympärilleen. Hän ei antaisi kirjaa, ellei saisi lukea sitä ensin. Jonathan puri huultaan, käännellen taas sivuja. Kirja ei ollut tosin kovin kiinnostava, se käsitteli vain jotain aiheita loitsuista ja liemistä. Tottakai liemistä voisi olla hyötyäkin... Jonathan päätti kokeilla joskus muutamaa niistä. Jonathan palautti katseensa kirjaan, antaen hupun peittää kasvonsa. Häntä ärsytti kun Eliza ei voinut jättää rauhaan häntä sekä kirjaa. Jonathan mietiskeli, menisikö itse hankkimaan uuden kirjan, jossa olisi jotain mielenkiintoisempaa ja parempaa.

NOEL EUGENE BELROSE naurahti hiljaa. Noel oli aina ollut sitä mieltä, että ei ollut niin paha juttu olla lyhyt. Joskus tuli kumminkin sellaisia tilanteita, missä hän tekisi mitä vain ollakseen kymmennen senttimetriä pidempi - esimerkiksi tanssijaiset. On jotenkin ihan selvää, että tanssiessa poika on pidempi kuin tyttö, paitsi kun on Noel kyseessä. Hän on aina kaikkia lyhyempi, kamala totuus.
Noel kohotti kulmiaan Jocelynin sanoille. "No ei, minä juoksen käytävillä ja huudan että menen kanssasi tanssiaisiin. Kyllä minä osaan pitää turpani kiinni", Noel sanoi virnistäen. "Sitä paitsi, sinun ei olisi pitänyt suututtaa Feliciaa. Olisit lyönyt minua vaikka kerran nyrkillä naamaan, se olis riittänyt", Noel sanoi vaihteeksi lähes vakavalla naamalla.

JOCELYN LUCIA DAYTON virnisti pojan sanoille. "Niin, ei sinusta ikinä tiedä", hän sanoi, sillä ei oikein edes tuntenut poikaa ja tämä oli hyvin puhelias. Noelin seuraaville sanoille luihuinen naurahti. "No minä pidän mielessäni ensikerralla", hän sanoi vastaukseksi ja nappasi kotitontulta kupin, joka oli täynnä lämmintä, tummaa kahvia ja istahti sitten yhden pöydän päälle.
"En tajua miksi oikein kysyit minua? Luulin että pidät minua ärsyttävänä tai jotain", Dayton totesi hetken hiljaisuuden jälkeen, huuliaan mutristaen. Kahvi oli kuumaa, joten hän joutui hetken odottamaan, että se jäähtyisi, joten hän laski valkoisen kupin pöydälle, hänen viereensä.

Eliza seisoo suoraan Jonathanin edessä ja pistää kädet puuskaan. Toinen ei vain näytä ymmärtävän, että Eliza on tosissaan.
”Mua kiinnostaa seuraukset”, Eliza vastaa. Ei hänen ainoa syy ole vain selailla kirjaa, hän etsii sieltä tiettyä loitsua ja se saattaa myöskin osana sitä miksei hän halua Jonathanin selailevan kirjaa. Eliza alkaa hieman hermostuksissaan letittämään vaaleihiin kiharoihinsa lettiä, niinkuin hänellä usein on tapana kun on tilanne mikä ei ole niin kovin mieluisa.
”Jonathan, oikeesti ei oo hauskaa. Anna se”, Eliza sanoo kärsimättömällä äänellä ja katselee huppupäistä poikaa.

Jonathan vain tuhahti. Jonathan oli ihan kujalla, mitä seurauksia tuosta viattomasta, Pimeyden voimista kertovasta kirjasta muka voisi tulla? Ei mitään? Jonathania ärsytti juuri se, kun tytöt olivat noin huolehtivaisia joka ikisestä asiasta. Jonathan ei aikoisi luovuttaa kirjaa, vaan jäi lukemaan yhtä mielenkiintoista loitsua.
"Jaah. Mun mielestä tää on hyvinki hauskaa. Enkä muutes anna", Jonathan totesi hitaasti, tutkien loitsua mietteliäänä. Sen vieressä oli liemi, joten Jonathan käänsi katseensa siihen. Jonathan haukotteli pienesti, katsellen kirjan sivua. Väsymys tuntui kadonneen lähes kokonaan. Hänellä oli nyt muutakin tekemistä kuin nukkua. Jonathan vilkaisi sivusilmällä Elizaa, palauttaen katseensa sitten tuohon.