JOCELYN LUCIA DAYTON naurahti pojan sanoille ja myönsi mielessään niiden olevan täysin totta. "En olisi uskonut että käytät minusta sanaa kiva", hän sanoi virne kasvoillaan ja nosti vieläkin aika kuuman kahvikupin huulilleen ja hörppäsi siitä. Luihuinen nyrpisti nenäänsä sillä kahvi oli liian kuumaa hänen kielelleen.
"Jos kuvitellaan että olen tulossa itse tanssiaisiin niin mitä ihmettä laitan päälleni. Sinistä se ei voi olla, koska se näyttää kamalalta hiuksieni kanssa", Dayton sanoi kevyesti jalkojaan heilutellen ja piteli lämpimää kahvikuppiaan käsiensä välissä.

https://sewithought.com/wp-content/uploads/2010/06/tumblr_l304c0fTrA1qabm53o1_500.jpg

RODRICK BRIGHAM vilkaisee nopeasti ympärilleen, mutta tajuaa heidän edelleen olevan kahdestaan. "Joo, kissa. Ellie", tuo vastaa. Ellie on kolmetoistavuotias naaraskissa, joka tykkää nukkumisesta. Asia tosin sopii hyvin pojalle, sillä silloin kissa ei koko ajan roiku hänessä, niin kuin joidenkin lemmikin. "Mä oon nähny sun kissan. Siis sun kanssa", tuo jatkaa. Pian Puuskupuh tajuaa lauseen kuulostavan hieman oudolta. Aivan kuin hän seurailisi tyttöä ja sellaista. Mutta eihän Brigham niin tee, ei hän ole mikään sekopää. Ainakaan siinä mielessä, muutan vain hieman sekaisin, kun on lyönyt päänsä niin monesti. "Ollaanko me jollain samalla tunnilla?" Poika sitten kysyy, sillä tyttö näyttää muutenkin hieman tutulta.

♂ NOEL EUGENE BELROSE hymyili pienesti Jocelynin sanoille ja hörppäsi hieman jäähtyneestä kahvistaan. "En minäkään", brunette tokaisi, hörpäten uudelleen juomastaan. Belrose laski kahvikuppiaan, kun Jocelyn alkoi puhumaan. Tytön ensimmäisen lauseen kuultuaan Noel naurahti pienesti ja pudisti päätään. Jocelyn sai asian juuri nyt kuulostamaan siltä, että he olivat joku pari, jolla oli yhdessä jotkut juhlat ja tyttöystävä hermoili poikaystävälleen pukeutumisesta ja valitti, kuinka jotkut värit eivät sovi hänelle itselleen.
"Minä en kuule tiedä. Eihän se nyt niin tarkkaa ole, että minkälainen asu sinulla on siellä", Noel sanoi kulmiaan kohottaen, hörpäten taas kahvistaan.

# kuva (nuolesta eteenpäi) - https://aijaa.com/WGlIOq

AWENITA GREGORIA ei jäänyt odottamaan Tediltä vastausta, kun hän kuuli puhetta takaansa. Gregoria kääntyi ympäri ja kohotti kulmaa puhujalle, joka sattui olemaan Luihuisen tupaväreihin pukeutunut poika, jonka Awenita tunnisti kuudesluokkalaiseksi Carteriksi. Awenita oli oppinut tuntemaan luihuisten nimet paremmin kuin muiden, sillä heillä oli yleensä tapana puuttua kaikkeen. Gregoria katsoi poikaa kulmat koholla ja naurahti pienesti. "Morris ja Chandler. Painukaa helvettiin", Awenita tokaisi, heilauttaen ruskean koululaukkunsa paremmin olalleen. Aewaksi kutsuttu ei vilkaissutkaan Carterin ystävää, vaan piti katseensa Carterissa. Nuo kaksi tunnettiin Tylypahkassa hyvin, jotkut sanoivat heitä koulun kamalimmaksi parivaljakoksi, joka kuulosti Awenitan mielestä aivan saatanan homolta nimeltä. Awenita katsoi itseään lyhyempää luihuispoikaa tyynesti, odottaen häneltä jonkinlaista ilkkuvaa vastausta.

# kuva - https://aijaa.com/WGlIOq

Eliza ei tosissaan haluaisi tuhalata aikaansa Jonathaniin, mutta ei myöskään halua antaa tuon lukea kirjaa. Omalla tavalla kuitenkin hän haluaa suojella Jonathania siltä mitä hän tietää kirjasta löytyvän.
”Sähän et ees eti mitään, joten mitä hyötyä”, Eliza sanoo tuhahtaen ja pyöräyttää silmiään.
”Tehdään sopimus, mä tuun hakee sen kymmenen minuutin päästä takas ja sä annat sen? Mun täytyy palauttaa se tänään”, Eliza toteaa ja nojaa enemmän toiselle jalalleen ja tuijottaa yhä poikaa odottaen vastausta. Hän tietää olevansa koko kymmenen minuuttia aivan rauhaton.

Jonathan käänsi sivua. Kirja alkoi käymään tylsäksi, siellä oli ollut siihen mennessä vain muutama mielenkiintoinen artikkeli. Saattoihan ne muutkin olla kiinnostavia, mutta Jonathan luki vain otsikot. Ei siitä paljoakaan hyötyä ollut.
"Mitsä sä tiedät etinkö mä mitää?" Jonathan kysyi tytöltä ärtyneenä, miettien tuon tarjousta. Olisiko hän ilkeä ja palauttaisi kirjan takaisin kirjastoon, sinne minne se kuului? Vai olisiko edes kerran elämässään kiltti ja antaisi kirjan takaisin sille, jolle se kuuluukin.
"Nojaa. Okei", Jonathan tuhahti lopulta poissaolevasti, uppotuen taas kirjaan. Pian tuo kuitenkin jatkoi: "Lopeta se tuijotus", Jonathan sanahti entsitä ärtyneempänä. Tuijottelu ei ollut kivaa.

Eliza tietää ylireagoivansa vain yhteen ainoaan asiaan ja he ovat juuri puhumassa siitä asiasta. Satoja ihmisiä on kuollut tämän takia, joten sillä ei leikitä.
”Parasta olla ettimättä”, Eliza vastaa. Kyllä tuo saisi kirjaa hieman silmillä, kunhan Eliza saisi sen takaisin omiin tarkoituksiinsa.
”Anteeks, mutta vaikee olla tuijottamatta, ettet vaan hävitä sitä mihinkään”, Eliza toteaa mutta vielä yhden silmäyksen jälkeen hän lähtee tyttöjen makuuhuonetta kohden hakemaan muistiinpano välineitä, hän aikoisi kirjoittaa loitsun ylös. Eliza ei aivan varma ollut oliko se loitsu vai liemi, mutta hyin pian hän saisi sen selville. Kunhan Jonathan toimisi ohjeiden mukaan.

Lupin vilkaisi taakseen ja katsahti silmiäänpyörittellen j aälyten kuka siinä oli. Suurin kusipää Carter, herra mietiskeli miten antaa takaisin tuolle idiootille, mutta ei vielä keksinyt tarpeeksi pahaa loukkausta, jonka sylkäistä ulos suustaan tuota kohti. Ja lopulta hän keksi nuo sanat "Minut sentään hyväksyttiin joukkueeseen, kun sinä et taas puolestaan ole edes yrittänyt, saatika päässyt koko joukkueeseen." Ted puuskahti ja hänen hiuksensa alkoivat vaihtaa väliä tumman tulen punaisiksi. Ted vihasi tuollaista leuhkimista, no ei se ollut leuhkimista, mutta kettuilu ei ollut herran mieleen. Lupinin teki mieli kirota tuo toinen omahyväinen idiootti, millä tahansa kirouksella, mikä nyt hänen laajan mieleensä juolahtaisi.

JOCELYN LUCIA DAYTON haroi tummansinisiä hiuksiaan nyt vapaalla kädellään ja huokaisi hiljaa. "No hyvä, tulen sitten alasti" hän sanoi ja virnisti pienesti.
Luihuistyttö mietti hetken värejä jotka sopisivat hänen hiuksiinsa ja ihonsa sävyyn. Hän pääty hetken mietinnän jälkeen mustaan tai valkoiseen vaihtoehtoon. "On se teillä miehillä helppoa, kun vain puku päälle ja juhlakaapu niskaan", australialainen sanoi huuliaan mutristaen.

Jonathan nyökkäsi hitaasti. Tuo selasi kirjaa, vilkaisten nopeasti Elizaa, joka lähti tyttöjen makuuhuoneeseen. Jonathan palautti katseensa kirjaan ja selasi sitä yhä eteenpäin. Melko lopussa kirjaa tuo löysi hieman omituislaatuisen liemen. Jonathan tutki sitä hetken. Pikaisesti herra katsahti ympärilleen ja repäisi sitten sivun irti. Jonathan taitteli sen ja laski taskuunsa, sulkien sitten vetoketjun. Jonathan irvisti ilkeästi. Muina miehinä tuo vain jatkoi kirjan selaamista. Siihen kyllästyttyään Jonathan pamautti kirjan kiinni ja laski tuolin käsinojalle. Jonathan sulki silmänsä ja alkoi taas vaihteeksi leikkiä patsasta. Istui paikallaan, silmät suljettuina, toinen käsi tuolin käsinojalla ja toinen puristamassa sauvaa. Hän harrasti sitä aika usein, se oli mukavaa.