Eliza löytää sänkynsä läheltä, tarkemmin ottaen matka arkusta pergamenttikäärön, sulkakynän sekä mustepullon. Eliza myös kerää hiuksensa nopeasti ponnarille ja tämän jälkeen lähtee kävelemään takaisin oleskeluhuoneeseen. Neidin onneksi Jonathan näyttää jo lopettaneen kirjan lukemisen, joten lähestyessään paikkaa Eliza vain nappaa ohimennen mustan kirjan ja palaa takaisin paikalleen istumaan. Neiti alkaa heti selailla kirjaa ja laskee kirjoitusvälineensä mustien farkkujensa päälle, hän ei aikoisi kirjoittaa pöydällä, sillä silloin on mahdollista, että joku toinen näkisi mitä hän tekisi. Eliza keskittyy kokonaan tsimään oikeaa sivua ja unohtaa melkein hengittämisen, hän on halunnut tehdä tämän jo kauvan: saada kyseinen liemi taikka loitsu itselleen.

Jonathan istui paikallaan. Tuo kuuli, kun tyttö nappasi kirjan ja istuutui takaisin sohvalle. Tuo kuuleman perusteella avasi kirjan ja alkoi selata sitä. Mitäköhän neiti edes etsi? Se kiinnosti Jonathania yllättävän paljon. Aikoisiko tyttö itse luoda kuolonsyöjäarmeijan tai muutaman hirnyrkin sinne tänne? Jonathan mietiskeli tätä kaikkea pienessä ja synkässä mielessään, kuunnellen sivujen kahinaa. Oleskeluhuone oli ihmeen hiljainen. Kaikki taisivat olla syömässä tai jossain, mutta ainakin oli parempi rauhoittua, kun kaikki olivat poissa. Siltikin Elizan lukeminen ahdisti häntä. Sivujen kääntelystä johtuva ääni oli tuskaa.

Eliza on pikaselauksella pian katsonut jokaisen kirjan sivun. Hermostunut ilme kovettaa blondin kasvot hermostuksesta, onko tämä painos vain viallinen vai onko joku aijemmin tarvinut kyseistä taikaa. Grindelwaldin katse käy Jonathanissa, hieman syyttävä ilme kasvoillaan. Eliza oli nähnyt tähän paljon vaivaa, saadakseen vain yhden loitsun.
”Tiedätkö sä mitään siitä, että täältä on yks sivu kadonnu?” Eliza kysyy ja tuijottaa kirjan viimeisiä sivuja, joilla kyseisen loitsun taikka liemen pitäisi olla. Tämän jälkeen hän kääntää katseensa hitaasti takaisin Jonathaniin, ei hän niin paljoa epäile Jonathania kuin painovirhettä.

Jonathan oli hiljaa, kuunnellen sivujen kelaamista eteenpäin. Se kuulosti ärsyttävältä ja tuntui siltä, kuin Eliza olisi mennyt pienimuotoiseen paniikkitilaan. Mistähän sekin johtui? Jonathan kuuli pian kysymyksen ja avasi silmänsä, katsoen tyttöä.
"Tiedän", Jonathan totesi. Neidin kannattaisi uskoa se. Jonathan ei valehdellut koskaan, se ei kuulunut tämän egoon. Jonathan sulki silmänsä uudelleen. Oliko tuo sivu ollut kovinkin tärkeä, se jonka Jonathan oli repinyt irti? Tuuripeliä. Ketä nyt edes kiinnostaisi joku katoamisliemi. Sen Jonathan oli ottanut, eikä tulisi palauttamaan. Se oli nyt nuoren Walkerin omaisuutta. Piste.

CARTER CHANDLER vilkaisee vieressään seisovaa Sethiä, joka odottaa selvästi merkkiä ja lupaa tappelun aloittamisesta. Sitä Carter ei kuitenkaan anna vaan kääntää katseensa Korpinkynsien väreihin sonnustautuneeseen tyttöön. "Ja sä olitkaan..?" Luihuinen kysäisee pilkallisesti, ennen kuin naurahtaa tylysti. Kuullessaan Lupinin pojan sanat tuo pyöräyttää silmiään, ennen kuin vastaa: "Se, että sut hyväksyttiin joukkueeseen, kertoo niiden huonosta mausta." Tuo sanahtaa kyllästyneenä muiden yrityksiin loukata häntä, vaikka ei tarkoitakkaan sanojaan. Onhan Luihuisten kapteeni hänen ystävänsä. "Ja mä en aijo vajota niin alas, että pelaisin sun kanssa samassa joukkueessa, sekasikiö." Carter vastaa sylkäisten viimeisen sanan suustaan, kuin se olisi myrkkyä.
Nuori Luihuinen on kuullut tarinoita Tedin isästä Remus Lupinista, joka käyttäytyi kuulemma kuin hullu. Tai niin hän on kuullut. Ei sillä, sen ajan rehtorikaan ei ollut järin fiksu. Päästää nyt ihmissusi opettamaan nuoria velhoja ja noitia, täysin idioottimaista. "Sellainen lapsi kuin vanhemmat, ei se oo sun syytä, että oot täysi friikki sekasikiö." Carter vielä sanoo äänellä, joka matkii hyvin ymmärtäväistä. Sen jälkeen poika naurahtaa ilkeästi ja vilkaisee Tedin vieressä seisovaa tyttöä. "Oi, oottepa suloinen pari."

AWENITA GREGORIA kuunteli Carteria kulmat kurtussa. Awenita ei vaan voinut sietää tuota kusipäistä luihuista. Oli hyvin pienestä kiinni, että Awenitasta olisi tullut luihuinen. Kunnialla hän pääsi kumminkin korpinkynteen, jossa hän vietti kyllä mieluummin aikansa. Awenita piti puristuksessaan kauniisti kuvioitua sauvaansa, ja kohotti sen osoittamaan Carteria. "Sinun hirveät kasvosi eivät ikinä saa sanoa nimeäni ääneen", Aewa sanoi hampaitansa kiristellen, astuen lähemmäksi Carteria. Gregoria katsoi Carteria päästä varpaisiin, vilkaisten sitten Sethiä. Nopeasti Awenita siirsi katseensa takaisin Carteriin ja kohotti kulmiansa. "Olen kuullut juttuja, että olet hyvin läheinen Sethin kanssa. Välillänne taitaa olla muutakin kuin ystävyyttä, vai? Pidät aika tiukasti kiinni hänestä, et luopuisi hänestä mistään hinnasta. Olet osoittautunut niin vitunmoiseksi kusipääksi, että varmaan Seth on ainoa, joka suostuu edes pariksesi tanssiaisiin", Awenita tokaisi, pysäyttäen kävelynsä. Hän seisoi vain parin kymmenen senttimetrin päässä Carterista. Gregoria käänsi selkänsä Carterille, siirtäen katseensa Tediin. "Nähdään myöhemmin. En jaksa teitä luihuisia", Awenita sanoi tylysti, kävellen sitten takaisin ulko-ovelle päin. Heittäkööt vain hänen selkään kirouksen, ei hän välittäisi.

# kuva - https://aijaa.com/WGlIOq

NOEL EUGENE BELROSE virnisti Jocelynin sanoille ja kohautti olkapäitään. "Ei se minua haittaa, päinvastoin", Belrose sanoi virnistellen, hörpäten sitten kahvistaan. Noel veti taas hihansa kyynertaipeisiin asti, sillä ne valuivat koko ajan. Noel haroi tummia hiuksiansa ja hörppäsi taas kahvistaan, katsoen Jocelynin silmiä. Belrose naurahti tytön sanoille ja virnisti. "On se aika helppoa. Mutta silti, juhliin pukeutuminen on ärsyttävää", Noel totesi taas virnistäen, hörpäten taas juomastaan. Hänestä tulisi hiljolleen jo kamalan kahviriippuvainen, jos hän jatkaisi niin usein kahvin juomista.

# kuva - https://aijaa.com/WGlIOq

Emili mutristi huuliaan sille, että he harjoittelisivat luihuisten kanssa. Hänkään ei pitänyt ajatuksesta.
"Meidän pitää tanssia oman tupamme tyyppien kanssa, niin hekin varmaan tekevät", hän totesi, "vai ovatko tanssit sellaisia ryhmätansseja? Ettei pelkkää valssia ja tangoa ja muuta vastaavaa?"
Huh, jos heidän täytyisi opetella joku suuressa ryhmässä tanssittava tanssi? Toisaalta sellainen voisi olla jännittävä kokemus, olihan hänkin ennen Tylypahkaa harrastanut tanssia jästien seassa, mutta se oli ollut lähinnä yksin heilumista, eikä kansantanssinomaista vaikka porukalla olisikin heiluttu.
"Hmmh, kai mekot ovat aivan kivoja", hän mutisi pureskellen huultaan - häntä edelleen vaivasi, etteivät mekot mitä luultavimmin näyttäisi yhtään prinsessamaisilta hänen yllään. Eikä hän saisi edes hiuksiaan asettumaan kiharalle niin, etteivät ne takertuisi joka paikkaan ja alkaisi muistuttaa harakanpesää illan mittaa, hyh. Ehkä ne pitäisi laittaa nutturalle - mutta ei hän ollut niin kätevä käsistään, että saisi nättiä nutturaa väkerrettyä alati takkuisista kutreistaan.
Stephanie palautti Emilin ajatuksistaan kysymyksellään - kai toinen oli huomannut, ettei hän ollut aivan intopiukeana tästä koko tanssiaisjutusta.
"Kaipa vähän", hän mumisi. Ja kaiken kukkuraksi pitäisi löytää se parikin. Huokaus, kirjaimellisesti. Ehkä hän voisi sairastua tai jotain ennen tanssiaisia?

https://data.whicdn.com/images/182749330/large.jpg

JOCELYN LUCIA DAYTON kohotti kulmiaan pojan sanoilla ja laski kahvikuppinsa rennosti alas. "Jos mietit minua juuri alasti, niin tapan sut", hän sanoi ja risti jalkansa, kohentaen samalla asentoaan. Hän nosti kupin jälleen huulilleen ja siemaili siitä satunnaisesti tummaa, vahvaa kahvia.
"Hm, uskon. Ei minuakaan aina kauhea laittautuminen kiinnosta", Dayton sanoi aksentillaan ja nuolaisi kahvia huuliltaan. Pian kuppi olikin jo tyhjä ja hän laski sen pöydälle, viereensä ja katsoi kun joku kotitontuista kävi hakemassa sen pois, kysyen samalla ottaisiki nuori nainen lisää kahvia, mutta hän kieltäytyi.

CARTER CHANDLER vilkaisee Sethiä ja naurahtaa sitten. Luulevatko he todella hänen kaatuvan jonkin homo vitsin takia, naurettavaa. "Kuule, sä oot oikeessa. Me ei olla kerrottu asiasta kellekkään, kun meitä vähä jännittää, että joku alkaa kiusaamaan", Luihuinen huokaisee ja naurahtaa sitten. "Mä sentään saan parin, toisin kuin sä."
Enempää Carter ei tytölle ehdi sanomaan, kun tuo jo sanoo moikat Tedille ja lähtee menemään. Pieni säälivä naurahdus pääsee Chandlerin huulilta tuon katsellessa tytön perään. "Kuulitko Lupin, se puhui monikossa. Tarkotti siis myös sua", Sinisilmäinen Luihuinen sanoo hilpeästi. Sen jälkeen hän kääntää katseensa Lupiniin, jolloin tuon hilpeä olemus katoaa ja tilalle tulee ärtynyt. "Jos se paikka huispausjoukkueessa on sulle tärkeä, suosittelen lopettamaan ton suoranaisen paskan puhumisen, ainakin mun kuullen." Hän kuiskaa uhkaavasti, tuijottaen Lupinia suoraan silmiin. Carter ei todellakaan aijo kuunnella tuollaisen friikin haistattelua. Hän on ylpeä sukujuuristaan, eikä kukaan pilkkaa puhdasverisyyttä hänen kuultensa.

// kuva - https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/3c/84/ae/3c84ae4e2b0625b35158087fb3280314.jpg