NOEL EUGENE BELROSE virnisti Jocelynin sanoille merkiksi, että tyttö oli oikeassa. Noel ei kumminkaan sanonut ääneen mitään, vaan nosti kupin taas huulilleen ja hörppäsi. Belrose joi loputkin kahvista ja jätti tyhjän kupin käteensä. Noel laski sen vierellensä työtasolle ja katseli ympärilleen. Jocelynin alettua puhumaan Noel kumminkin siirsi katseensa tyttöön ja nyökkäsi ymmärtäväisesti. Joku kotitonttu tuli hakemaan Belrosen vierestä hänen kahvikuppinsa ja avasi suunsa, mutta Noel pudisti päätään ennen kuin kotitonttu kerkesi sanoa mitään. Noel ei haluaisi kahvia, pullaa tai mitään syötävää juuri nyt.

# kuva - https://aijaa.com/WGlIOq

JOCELYN LUCIA DAYTON pyöräytti silmiään pojan virnistykselle ja hyppäsi alas pöydältä. Hänen olonsa oli jo hieman virkeämpi, joten kahvi alkoi vaikuttaa.
"No minnekäs tästä?" australialaissyntyinen kysyi luihuispoika Noelilta ja suoristi jälleen mustaa kaapuaan. Hän varmisti, että sauva oli edelleen visusti hänen taskussaan ja eihän se sieltä minnekkään ollut kadonnut.

Vaaleahiuksinen luohuinen puristi kätensä nyrkkiin ja mulkoili kiukkuisena Korpinkynnen tyttöä. Hän kuitenkin pysyi hiljaa, sillä tiesi Carterin olevan parempi puhumisessa. Jos tilanne kärjistyisi tappeluksi astuisi Seth kuvioihin ja panisi matalaksi jokaisen joka edes sattui vilkaisemaan tilannetta hänen nähdensä. Vaikka Seth olikin hiukan hidasälyinen, tajusi hän sentään kun häntä kutsuttiin homoksi. Hän veti taikasauvan kaapunsa sisältä ja mietti jo valmiiksi liudan kirouksia, joilla voisi noitua Gregorian tytön. Ennen kuin tilanne kerkesi kärjistyä pahemmaksi, Awenita kääntyi ja sanoi hyvästit Tedille, joka jäi aivan yksin. "Nyt oot ihan yksin." Seth murahti ja otti muutaman uhkaavan askeleen lähemmäs Tediä. Hän kumartui lähemmäs ja jatkoi: "Ja sun pitäisi tietää, että meidän kanssa ei kannata riidellä." Seth otti askeleen taaksepäin ja mulkoili Tediä kiukkuisesti. Vaikka Luihuiset yleensä kohtelivat toisiaan tasavertaisina, oli Tedistä tullut poikkeus.

NOEL EUGENE BELROSE käveli Jocelynin vierelle tytön kysymyksen kuultuaan ja katsoi häntä vakavalla naamalla. Sitten hän yhtäkkiä hymyili sarkastisen leveästi, ja sanoi: "En tiedä." Se saattoi näyttää joko todella tyhmältä vai ihan helvetin oudolta. No, se ei juurikaan haitannut, sillä Noelilla oli usein taipumuksia tyhmyyten ja outouteen. Siispä Belrose heitti laukun paremmin olallensa ja tarttui Jocelyniä kädestä. "Mennääs", rohkelikko sanoi, lähtien sitten kävelemään pois keittiöstä.

VALERIE GREENWOOD hymyili pojalle, tämän kissa seuraa tyttöä melkein kaikkialle ei ollut erikoista nähdä se. "Joo, se osaa kyllä olla välillä oikea kiusankappale" Greenwood naurahti. "Mut mä en oo nähny sun kissaa" neiti sanoi. Seuraavaksi Rodrick kysyi tältä tunneista. Sitä Valerie joutui hetken miettimään sillä hän ei pystynyt kaikkia oppilaita muistamaan. "Luulisin, että ollaan samalla pimeyden voimilta suojautumis tunnilla?" Hän sanoi, mutta sai sen kuulostamaan kysymykseltä. "Haluaisin nähdä sun kissan joskus" Valerie uskaltautui sanomaan ja vilkaisi pojan reaktiota.

//anteeks k-virheet ja lyhyys oon puhelimel

JOCELYN LUCIA DAYTON katsoi kuinka rohkelikko poika tuli lähemmäs häntä vakavan näköisenä. Tyttö naurahti tämän seuraaville eleille ja pudisti päätään. Hän hämmästyi hieman, kun Belrose tarttui hänen kädestään, muttei kuitenkaan riuhtonut itseään irti.
"Johdatahan minut jonnekin, pätkä", Jocelyn sanoi pienesti hymyillen ja puristi hellästi pojan kättä omallaan. Hänen mielessään kävi, että jos joku näkisi heidät Dayton vetäisi Noelin omien ohjeiden mukaisesti tätä suoraan turpaan.

NOEL EUGENE BELROSE naurahti pienesti Jocelynin sanoessa häntä pätkäksi, muttei vastannut mitään. Belrose astui ulos keittiöstä Jocelyn mukanaan, miettien sitten, että mihin he voisivat mennä. Ensimmäinen ajatus oli Rohkelikon oleskeluhuone, mutta Noel ohitti sen ajatuksen. Toisena tuli mieleen kirjasto, mutta sinne hän ei jaksanut mennä ja siellä oli aina porukkaa. Kolmas vaihtoehto oli ulkona Mustajärven rannassa istuminen, ja se kuulosti Noelista ihan hyvältä. "Keksin paikan jossa voisimme olla, mennääs", Belrose sanoi ja lähti kävelemään kohti linnan uloskäyntiä. Jos uloskäynnillä olisi porukkaa, he voisivat toki esittää, etteivät tunteneet toisiansa tai kävellä vain muina miehinä ulos linnasta.

# piti tarkistaa wikipediasta tylypahkan järven nimi :D

RODRICK BRIGHAM miettii hetken ja tajuaa sitten tytön olevan oikeassa. "Juu, samalla tunnilla ollaan", tuo sanahtaa ja hymyilee sitten Valerielle ujosti. Jälleen kerran nuori Puuskupuh parantelee laukkunsa asentoa olallaan ja suoristaa samalla vinoon mennyttä kravaattiaan. Pian alkaisi kai jo Illallinen ja poika tajuaakin olevan nälkäinen. "Se on aika laiska, joten se nukkuu suurimman osan päivistä", tummaverikkö selittää naurahtaen perään. Hän kuitenkin lupaa, että Valerie saa vielä nähdä Ellien, ennen kuin tunkee taikakasvit-kirjansa täpötäyteen laukkuunsa. "Ömh... Kohta on varmaan illallinen. Ajattelin että... josko sua kiinnostaisi vielä nähdä sen jälkeen... tai jotain." Rodrick kysyy Rohkelikolta hiljaa, sönköttäen säälittävästi.

STEPHANIE HUDSON nyökkäsi ymmärtäväisesti. "Sitten kun tanssiaiset ovat lähellä, haluisitko sä tulla mun kaa etsimään mekkoa?" Hän kysyi Emililtä. Pian kuitenkin jokin sai Stephanien huomion herpaantumaan. Hän vilkaisi Suuren salin oviaukolle, josta kuului ääniä. "Mennään katsomaan?" Hudsonin esikoinen sanoi ja ilman vastausta lähti kohti aulaa. Kun hän saapui ovelle hän näki muutaman luihusen riitelevän ja yllätys yllätys Carter ja Seth olivat siinä mukana. "Tätä sinä et halua missata" Stephanie huikkasi Emilille, jonka ainakin luuli seisovan takanaan.

/lyhyys ja k-virheet koska puhelin:/

JOCELYN LUCIA DAYTON kohotti kulmiaan pojan sanoille ja lähti hänen johdatuksessaan kulkemaan eteenpäin. Tyttö katseli ympärilleen, mutta käytävät olivat aika tyhjillään, sillä oppilaat viettivät tuntien jälkeen aikaa paljon oleskeluhuoneissa sekä kirjastossa. Myös ulkona oli varmaan jonkin verran porukkaa, muttei varmaan kovinkaan paljoa.
"Onko meillä muuten muita yhteisiä aineita, kuin vain liemet?" sinihiuksinen luihuinen kysyi Noelilta, kävellessään tämän johdatuksessa.