VALERIE GREENWOOD ilahtuu kun Rodrick lupaa esitellä kissansa. "Joo niin taitaa olla" tyttö vastaa, kun poika ilmoittaa että illallinen on pian. Aika oli kulunut nopeasti Rodrickin seurassa. Kun tuo kysyy Greenwoodilta haluaisiko hän tavata hänet illallisen jälkeen. Valerie esittää miettivänsä "joo nähään vaa. Vaikka täällä?" Tämä naurahtaa ja nostaa koululaukkunsa lattialta. Hän oli varsin unohtanut kuinka paljon laukku oikeastaan painoikaan. Valerie nostaa sen olalleen ja hymyilee pojalle.

Eliza katselee Jonathania hieman ihmeissään, sillä hän kertoi suoraan tietävänsä totuuden sivun katoamisesta. Kerrankinkin joku ei valehdellut. Tytön punaisille huulille nousee pieni hymy, mutta kuitenkin tajutessaan sen hän palauttaa perusilmeensä kasvoilleen.
"Onko se sulla?" Eliza jatkaa kyselyään sillä hän voisi nyt ainakin varsin hyvin saada sen takaisin. Grindelwald tarvitsisi sivua, joten tämän eteen hän olisi valmis näkemään vaivaa. Blondi avaa hiuksensa ponnarilta ja antaa niiden valahtaa jopa hieman hänen näkökenttäänsä ja rullaa pergamentin kiinni ja sujauttaa mustan kirjan neuleensa isohkoon taskuun.

RODRICK ilahtuu suuresti ja hieman hämmästyykin, kun Valerie vastaa myöntävästi. Aikaisempaa leveämp hymy nousee hassun näköisen Puuskupuhin kasvoille, kun tuo nyökäyttää päätään. "Täällä siis." Tuo sanahtaa ja on juuri aikeissa lähteä, kunnes katsahtaa jälleen Valerieta. "Ollaanko me nyt kavereita? Ja jos ollaan, nii onko tää salaista?" Viides luokkalainen kysäisee hieman hassuna. Hän kuitenkin haluaa olla varma säännöistä, sillä ilman niitä häntä on suorastaan kohdeltu kaltoin. Pidetty pilkkana, kun Rodrick on luullut jonkun olevan hänen ystävänsä ja niin edespäin. Hän katsoo Valerieta kysyvänä.

VALERIE GREENWOOD on juuri löhtemässä,kjnnes Rodrick kysyy ovatko he ystäviä "Joo ollaan me jos se sulle sopii" tyttö sanoi. "En tiiä jos sä et haluu kertoo kenellekkään niin se sopii" Valerie sanoo. Hän on aina salaa toivonut salaystävää, jolle voisi puhua ja joka olisi eri tuvasta sillä jos on eri tuvasra näkee asiat hiukan erilailla. Valerie ei lähde vielä sillä hän odottaa, että Todrick sanoisi jotain. Tähän asti nuorella naisella ei ole ollut paljoonkaan ystäviä omasta tuvasta, mutta toivottavasti sekin vielä muuttuu.

NOEL EUGENE BELROSE siirsi katseensa Jocelyniin tytön kysymyksen kuultuaan. Noel kohautti olkiaan pienesti. "En ole varma. Muistatko sinä yhtään, että oletko muilla yhteisillä tunneilla rohkelikkojen kanssa?" Noel kysyi mietteliäänä. Kyllä hän varmaan oli muillakin tunneilla nähnyt Jocelynia, hän ei vain muistanut, että millä.
"Miten sinun V.I.P.- kokeet menivät? Tulivatko kesällä hyvät tulokset?" Noel kysyi virnistäen. Hänen omat tuloksensa olivat ihan siedettävät - paremminkin olisi voinut olla, mutta hän sentään pääsi läpi.

RODRICK hymyilee Valerielle ja vääntelee hermostuneena käsiään. "Totta kai mulle sopii", tuo vastaa hymyillen. "Ja tarkotin ennemminki, että haluutko sä pitää tän salasena? Kun monet usein häpee olla mun kaveri tai jotai... Tai voidaahan me olla muutenki salaystäviä", poika jälleen höpöttää ja punastuu liian suuria korvia myöten.
Puuskupuh laskee katseensa kenkiinsä ja hieraisee käsivarttaan hermostuneena. Jälleen hän pölötti kuin mikäkin papupata.
"No, voidaan me kai kävellä samaa matkaa?" Harmaasilmäinen kysäisee ja hymyilee toiselle, mennen sitten ovelle ja pidellen sitä kohteliaasti auki.

Emili kohotti kulmiaan hieman ja nyökkäsi sitten, että toki hän voisi lähteä. Kyllähän sieltä voisi löytyä mekko hänellekin, eikö vain? Kaikki oli mahdollista, ja eikö matami Malkin tehnytkin parhaat kaavut - tältä varmaan löytyisi mekkoja rinnattomille tytöillekin? Se olisi kyllä aivan mahtavaa.
Hänen ajatuksensa karkasivat siitä mekosta, kun Suuren salin oviaukolta kuului ääniä. Tappelu, mitä luultavimmin. Huh, se voisi olla jännittävää. Shearin tyttö nyökkäsi automaattisesti ystävänsä ehdotukselle mennä katsomaan ja nousi penkiltä ylös jääden hitusen jälkeen Stephaniesta, jolla oli ehkä hieman kiireempi katsomaan kuin hänellä. Muutamalla juoksuaskeleella hän sai toisen kuitenkin kiinni puuskupuhien tupapöydän päässä ja siitä hän lähti toista seuraamaan.
"Ohoh", hänen suustaan karkasi, kun hän näki huikean riidan olevan tekeytymässä tai jo pystyssäkin. Hän naurahti ja pudisti päätään ystävättärensä sanoille - tätä ei kenenkään pitäisi missata.

/ ah pituus mut kiire <3

https://data.whicdn.com/images/182749330/large.jpg

Jonathan oli hetken hiljaa kuultuaan tytön kysymyksen. Vastatakko vai eikö vastata? Se riippui täysin herran aivoista ja siitä, mitä ne halusivat vastata. Jonathanin ilme oli neutraali, ehkä hieman ärtynyt.
"Jep", Jonathan lopulta totesi. Kuten oli jo aikaisemmin todettu, Jonathan ei koskaan valehtelisi. Paitsi ehkä opettajille. Tuo istui paikallaan, kiinnittämättä sen enempää huomiota tyttöön, kirjaan, tai taskussaan olevaan sivuun. Jonathan puri huultaan.
"Mutta turhia sä kuvittelet, en oo antamassa sitä sulle", Jonathan sanahti laiskasti. Miksi hän edes antaisi? Jonathan piti silmänsä suljettuina, sillä ei ollut mitään mielenkiintoa nähdä tytön ilmettä.

JOCELYN LUCIA DAYTON mietti hetken millä tunneilla oli rohkelikkojen kanssa. "Taidetaan olla loitsuissa ja pimeyden suojautumisessa", hän vastasi pian ja hymyili pienesti pojalle.
"No mulla meni ihan hyvin. Paremmin kuin osasin odottaa", australialaissyntyinen vastasi Noelille ja hymyili tyytyväisenä muistellessaan kesällä tulleita tuloksia. "Entäpä sinulla? Miten meni?" tyttö kysyi puolestaan rohkelikolta.

VALERIE GREENWOOD punastuu hiukan "kyl muut voi tietää ja miksi häpeäisin olla sun kaveri?" Tyttö saneli pojalle. "Joo kävellään vaan" hän sanoi ja avasi oven ja odotti, että Rodrick tulisi ulos kasvihuoneesta. "Tuu" Valerie sanoi ja lähti kävelemään kohti aulaa. Matka ei ollut pitkä, joten puhumistakaan ei tarvinnut miettiä "Miks tääl kuulostaa iham,kun luihuiset tappelis?" Greenwood naurahtaa, kun he saapuvat aulan reunalle, jossa hön huomaa mujtaman luihuisen ottavan yhteen...taas.