NOEL EUGENE BELROSE nyökytteli Jocelynin sanat kuultuaan. Samalla Noel muisti, että hän oli tosiaan nähnyt Jocelynin myös loitsutunneilla. Noelin mielestä loitsut olivat kiinnostavia, mutteivat loitsutunnit. Oikeastaan Noel ei pitänyt mistään tunneista - kaikki olivat tylsiä. Loitsuissa Noel oli kumminkin ihan hyvä, joten V.I.P. - kokeet menivät loitsujen kannalta ihan hyvin.
"Siedettävästi", Noel vastasi virnistellen. "Viisi V.I.P:tä - loitsuista, pimeyden voimista, taikajuomista, muinaisista riimuista ja muodonmuutoksista. Kaikki muut reputin", Noel sanoi naurahtaen. Noel tiesi, että hän olisi voinut saada yrttitiedosta Kelvollisen, mutta koska hän alkoi hutiloimaan sauvallaan ympäriinsä, niin hän ei saanut edes Kelvollista.

# kuva (nuolesta eteenpäin) - https://aijaa.com/WGlIOq

Elizaa ärsytti Jonathanin asenne, neiti oli nähnyt niin kovasti aikaa vain tuon yhden sivun saamiseksi.
"Voitko sä kertoo miten voisin mahdollisesti saada sen?" Eliza kysyy hieman pirullinen hymy kasvoillaan. Grindelwald alkaa repimään huomaamattaan kynsistään tummanpunaista lakkaa, hän tekee sitä aina hermostuessaan. Viime kerralla Jonathan oli osannut ennakoida Elizan liikkeet joten nyt hän kuiskaa äänettömän loitsun.
"Kangistumis tyystilys", Elizan huulet liikkuvat sanoakseen sanan osoittaen taikasauvallaan Jonathania. Jos hän oikeasti haluaa jotain, niin hän aikoo sen saada.

RODRICK seuraa Valerieta hymyillen ulos kasvihuoneista ja suuntaa tuon kanssa kohti linnaa. Matka ei ole pitkä, joten hiljainen hetki ei tunni kiusalliselta. Perille päästyään kaksikko alkaa kuulla aulasta kähinöintiä ja saadessaan näköyhteyden äänien suuntaan Puuskupuh huomaa kolmen Luihuisen kinaavan keskenään. Tai siltä se näyttää. Rodrick huokaisee hiljaa ja pudistaa päätään. Taas Carter ja Seth, olisihan se pitänyt arvata. "Ömh... Mennäänkö lähemmäks?" Tummaverikkö kysäisee hymyillen, sillä haluaa saada tietää, mistä on kyse.

"Etsi toki uusi kirja", Jonathan virnisti ilkeästi. Puristaen sauvaa kädessään. Omenapuuta, niin täydellistä materiaalia nuorukaiselle. Tottelevaista, mutta silti hankalaa käsitellä. Kristalli sauvan sisässä sykki, kuten aina, kun Jonathan oli suuttumassa. Jonathan nosti liemiohjeet taskustaan ja puristi nyrkkinsä sisään. Jonathan kumartui neidin loitsun tieltä ja se meni hipoen tuon huppua ohi. Jonathanin silmät välkehtivät vaarallisesti, ja tuo nousi seisomaan, osoittaen sauvallaan tyttöä. Paperi oli turvassa herran nyrkissä, sillä jos hänet kangistettaisiin, nyrkkiä tuskin auki saataisiin. Jonathan ei aikoisi luovuttaa ohjetta.

JOCELYN LUCIA DAYTON nyökkäsi pojan kertoessa omat tuloksensa. "Mutta toihan on ihan hyvä", hän sanoi, eikä edes sarkastiseen sävyyn. Itse noita oli saanut hiukan paremmat arvosanat, mutta ei sillä paljoakaan väliä ollut.
"Minne oiken viet mua?" Dayton kysyi rohkelikkopojalta, kun he olivat selvästi menossa ulko-oville päin. Hän kohensi kätensä asentoa pojan kädessä, muttei irrottanut otettaan.

CARTER naurahtaa Sethin sanojen päätteeksi ivallisesti ja kääntyy ympäri, huomaten ilokseen olevansa jälleen tapahtumien keskipisteessä. Hän hymähtää pienesti ja törkkäisee kävellessään yhden Puuskupuhtytön edestään lähtiessään kohti Suurta salia. Pian olisi illallinen, eikä hän todellakaan jättäisi sitä syömättä jonkin typerän sekasikiön takia. "Seth, mennään syömään. Tuutko sä Alison?" Tuo sitten vielä kysäisee Korpinkynsi tytöltä, jonka muisti jälleen olevan olemassa. Vaikka hän usein torjuukisn tuon yritykset, ei se silti tarkota, etteikö hän haluaisi olla vaaleaverikön ystävä. Carterilla kannattaa olla ystäviä ympärillään, sillä on niin rasittava ja saa muut kuohumaan. Sen hän tietää itsekkn varsin hyvin, ja on ylpeä itsestään luonnollisesti.
Oven suulla hän huomaa kaksi tutun näköistä Puuskupuhtyttöä. "Nähdään harjoituksissa naiset", tuo sanahtaa noille ja kävelee sitten Suureen saliin. Ehkä Puuskupuhien kanssa harjoittelussa on hyvätkin puolensa, tuo miettii.

VALERIE GREENWOOD nyökkää sillä häntäkin kiinnosti mistä oli kyse. Luultavasti joku oli ärsyttänyt Carterin ja Sethin. "Onneksi ne on toistensa kimpussa, ei oo aikaa muille" Valerie huokaisee sanalla muilla hän tarkoitti Rodrickia ja itseään. Aulan reunalla näkyi kaksi Puuskupuhin tyttöä, jotka Rodrick varmaan tunnistivat, mutta niin teki myös Greenwood. "Stephanie ja Emili on tuolla" Valerie sanoi itsekseen ja kääntyi taas katsomaan luihuisia. Tällä kertaa Sethiä ja Carteria vastustu Ted, jonka Valere oli joskus nähnyt ohimennen.

/puhelimen takii lyhyitä ja ei mitään maailman laadukkaimpia roolauksia

Celestiaksi nimetty vaaleaverikkö tarkkailee riitatilannetta hieman kauempaa huvittuneena. Luihuiste, aina kinaamassa, nuori noita ajattelee räpeltäen ajatuksissaan kelohongasta valmistettua taikasauvaansa. Ruskeasilmäinen seuraa katseellaan kuinka Chandler lähtee paikalta johtajan elkein, mutta tyttö vain huvittuu entistä enemmän. Luulee olevansa jotakin, hän tuhahtaa itsekseen, ennen kuin lähtee itsekkin Suurta salia kohti Illalliselle muiden perässä. Rohkelikko astelee rauhallisin askelin kohti suuria ovia katse jaloissaan.

//kuva - https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/236x/c9/25/ba/c925baac33bb842aca797db066009b4a.jpg

RODRICK mumahtaa Valerien sanoille, kun tuo puhuu kinaavista Luihuisista. Tottahan se on, parempi noin. Tytön katsoessa muualle Puuskupuh seuraa tuon katsetta ja huomaa muutaman tutun Puuskupuhin, Emilin ja Stephanin. Ei hän heille koskaan ole jutellut, kuin pakon edessä, mutta tunnistaa heidät silti. "Ömm.. Onko ne sun kavereita?" Nuori velho kysäisee nyökäten kauempana seisovaa kaksikkoa kohden.

// sori superlyhyys xD

STEPHANIE HUDSON katsoo pöyistyneenä, kun Cartee menee ohi ylimielisenä. "Tekisi mieli kirota toi" neiti sanoi Emilille. "Ei mennä oleskeluhuoneeseen vielä" tämä sanoo ystävättärelleen ja osoittaa Puuskupuhien pöytää mossä moni on jo valmistumassa illaliselle. "Luihuiset aina niin pöyhkeinä" hän jupisi itsekseen ja haroi vaaleita hiuksiaan jotka olivat auki. Vaaleaverikon koululaukku painoi paljon, joten hän halusi vain nopeasti istumaan.