NOEL EUGENE BELROSE naurahti Jocelynin sanoille ja virnisti, muttei vastannut mitään. Noel vain käveli eteenpäin linnan käytävillä, kunnes hän astuikin jo raikkaaseen ulkoilmaan Jocelynin seurassa. Belrose lähti kävelemään Mustajärven rantaa kohti - se oli kumminkin niin "kaukana" Tylypahkan linnasta, että kovin moni ei käynyt siellä. Suurin osa oppilaista oli ulkona ollessaan vain etupihalla. Noel taas meni joskus järven rantaan tekemään läksyjä, se oli ihan mukavaa hommaa.
Pian Belrose onnistui näkemään järven rannan, jolloin hän virnisti ja siirsi katseensa luihuistyttöön. "Tämä oli päämääräni. Täällä on mukavan rauhallista. En usko että Felicia hyökkää tänne", Noel sanoi naurahtaen, mennen sitten aivan järven rantaan. Noel irrotti kätensä Jocelynin omasta ja otti koululaukun olaltansa, heittäen sen sitten maahan. Noel istuutui nurmikolle ja perääntyi hieman, sillä hän oli onnistunut laittamaan jalkansa veteen.

VALERIE GREENWOOD nyökkää "joo oon mä" hän sanoo. "Ja sä oot...Celestia" hän sanoo hetekn mietinnän jälkeen. "No miten päivä on mennyt tänään?" Tyttö kysyy ja toivoo, ettei kuulostaisi liian uteliaalta. Toki toinen tyttö oli vanhempi, mutta ei nyt niin vanhempi etteivoisi puhua Valerielle. "Mitä mieltä oot tanssiaisista?" Nuorehko neiti kysyy vaaleaveriköltä.

Eliza katselee Jonathanin käsiä määrätietoisena ja yrittää yhä selvittää sitä käsien sotkua. Kuitenkin hyvin pian neidin mielessä juolahtaa, että loitsun vaikutus tuskin ikuisuuksia kestää joten hän laksee Jonathanin kädet takaisin tuon syliin. Juuri ja juuri Eliza oli saanut väänettyä kädet pois puuskasta, muuhun hänellä ei ollut voimaa. Kuitenkin nyt hänen pitäisi palauttaa kirja takaisin, ennenkuin joku huomaa sen olevan pois. Grindelwald vilkaisee vielä nopeasti vaaleahiuksista poikaa, ennenkui lähtee pikakävelyllä pois huoneesta. Neiti saa luultavasti kokea Jonathanin vihan kirjan palauttamisen jälkeen, mutta hän ei halua jäädä kiinni varastamisesta joten kirja on ensisijalla.

LEONARDO JEROME ALDEN käveli kolme kirjaa kainalossaan pois kirjastosta leveästi haukotellen. Ei häntä juurikaan väsyttänyt, tai hän ri sitä ainakaan tiedostanut. Aldenin sukuun syntynyt nuorukainen halusi päästä seinien sisältä pois ja kiiruhti askeleensa ulko-ovea kohti.
Hän saapui ulos työntäen kirjojaan muutenkin jo kohtuullisen täyteen laukkuunsa ja veti sisäänsä raikasta ilmaa. Hän katsoi ympärilleen ja huomasi tytön samasta tuvasta kuin hän, Awenitan. Hän näytti jotenkin ärtyneeltä joten Leonardo päätti mennä katsomaan mikä oli tilanteen nimi.
Poika asteli tytön luo ja nosti kättään tervehdykseksi. "Hei Awenita", Alden avasi keskustelun.

Jonathan katsoi vihaisena eteenpäin. Taian vaikutus alkoi jo pikkuhiljaa laantua, mikä oli ihan hyvä juttu. Jonathan kuuli, kuinka tyttö poistui huoneesta kirja mukanaan. Pian sen jälkeen loitsu raukesi, ja Jonathan pääsi seisomaan, hieman hoiperrellen. Jonathan venytteli sormiaan ja laittoi paperin reppuunsa, tuhahtaen. Reppunsa tuo kuljetti makuusaleihin ja palasi sitten takaisin olskeluhuoneeseen, istuutuen samaan asentoon kuin mistä oli noussutkin, puristaen edelleen sauvaa kädessään. Tyhmempikin velho olisi tajunnut varastaa sen.

AWENITA GREGORIA huomasi yhden korpinkynsipojan, Leonardon, astelevan Gregoriaa kohti, varmaankin juttelemaan. Awenita laittoi laukun paremmin olalleen, ja vastasi Leonardon tervehdykseen kättään kohottamalla. "Milloin sinä opit, että minua kutsutaan Awenitaksi vain opettajien keskuudessa? Sano Aewa", Awenita totesi tylysti, kädet taas puuskassa. Awenita tykkäsi kikkuilla siitä, että vapaa-ajalla häntä kutsuttiin Awenitaksi eikä Aewaksi. Neiti itse piti enemmän nimestä Aewa, mutta harva kutsui häntä sillä nimellä. "No mutta hei vain sinullekin, Leo", Awenita sanoi pienesti hymyillen, laskien sitten laukkunsa maahan kuihtuneelle nurmikolle.

# kuva - https://aijaa.com/WGlIOq

JOCELYN LUCIA DAYTON katsoi kuinka he saapuivat päämääräänsä. "Ei kukaan tänne varmaankaan tule. Voidaan olla ihan kahdestaan", hän sanoi ja kurtisti kulmiaan sen jälkeen, sillä se kuulosti todella tyhmältä.
Tyttö naurahti huomatessaan pojan kastelleen toisen jalkansa, mutta ei jaksanut keksiä mitään nasevaa sanottavaa. Dayton laski laukkunsa Noelin laukun viereen ja meni ensin pojan viereen istumaan, mutta kävi kuitenkin makaamaan niin, että asetti päänsä rohkelikon syliin.

JOSH kävelee kohti tyhjää aulaa ilmeisesti illallnen on alaknut ji. Hön suoristaa kracaattinsa ja kövelee Suuren salin ovista sisään. Hän näkee, kun kaksi Rohkelikko tyttöä etsii paikkoja ja päättää tehdä samoin. Hän lähtee kohti korpinkynnen pöytää ja menee istumaan penkille. Vieressään hänellä on toinen poika joka on uppoutunut keskustelemaan muiden kanssa, joten Joshua paremmin tunnettu Josh kaivaa kirjan,jonakf lainasi juuri repsustaan ja alkoi lukea sitä.

Celestia vilkaisee hieman yllättyneenä Valerieta, joka näköjään oli tunnistanut hänet. Kovin moni ei tyttöä nimittäin tunne, sillä tuo ei halua suosiota tai vihoja niskaansa. "Ihan hyvin kai, entä sulla?" Rohkelikkotyttö vastaa hymyillen, päästen pöydän luo. Vaaleaverikkö istahtaa vapaalle paikalle ja kehottaa Valerieta istuutumaan viereensä. "Niin juu nekin." Nuori noita vain tokaisee, kun nuorempi kysäisee mitä mieltä tuo on tansseissa. Celestia ei oikeastaan enään odota tansseilta mitään, sillä on ollut niin monissa. Viimeisellä luokalla oleva neitokainen on käynyt tavan takia kaikissa tansseissa, parin kanssa tai yksin. "Meinaatko sä mennä? Onko sulla pari jo, tai joku kiikarissa?" Tyttö sitten päättää kysyä vaihtaakseen puheenaiheeksi mielummin Valerien.

LEONARDO JEROME ALDEN naurahti tytön tervehdykselle ja vastaanotolle. "Sori Aewa, mä vaan pidän sun nimestä niin paljon", poika sanoi pienesti virnistäen ja haroi tummia hiuksiaan.
"Mikäs saa sinut noin ärtyneen näköiseksi?" korpinkynsi kysyi tupalaisestaan raapien päätään ja kulmiaan pienesti kohottaen. Ei tyttöä pelkästään näkynyt haittaavan se, ettei Leonardo heti ollut käyttänyt tämän lempinimeä.