VALERIE GREENWOOD miettii hetken mitää vastaisi "ihan hyvin" jos ei lasketa taikajuomien tuntia tai mitään tuntia, hän olisi halunnut lisätä. "Odotan mä nii aika kovasti en ennen oo käyny" Tämä sanoi ja jatkoi: "Ai kiikarissa, ei ole tällä hetkellä" Valerie selitteli samalla vilkaisten vaivihkaa Puuskupuhine pöytää.

Eliza alkaa nopeasti hölkkäämään, kirjasto on ilmeisesti juuri menossa kiinni eli toisinsanoen Eliza on myöhässä. Tyttö kuitenkin hidastaa askeleitaan ja suunitelmallisuuden vuoksi kirjastossa hänen hengityksensä on jo tasaantunut ja hän vaikuttaa aivan rauhalliselta. Eliza vie kirjan piiloon, jotaa sitä ei löydettäisi ennenkuin sen olisi tarkoitus löytyä. Grindelwald lähtee kävelemään pois kirjastosta pureksien alahuultaan. Jonathan tuskin kovasti innostui hänen tempauksestaan. Automaattisesti ajatellessaan tilannetta Eliza löytää kätensä kolmentoista tuuman pituisen piikkipaatsama taikasauvanluota. Lopulta kiharapää saapuu takaisin oleskeluhuoneeseen katse lattiassa.

Jonathan istui yksin huoneessa, valmiina tappamaan jokaisen häntä lähestyvän. Sillä kertaa verisäädyllä ei ollut merkitystä. Kaikki kuolisivat. Mutta silti, juuri kun Jonathan oli saamssa uudellen unen päästä kiinni, tuli Eliza ja keskeytti sen. Aina tuo onnistui pilaamaan herran tekemiset. Jonathan puraisi hellästi huultaan.
"Tällä kertaa annan sun valita. Haluutko, että eka kidutan sut henkihieveriin ja jätän virumaan tuomne koko loppu elämäkses vai että raatelen sut kynsin ja hampain ja syön vielä päälle?" Jonathan kysyi kylmästi neidiltä, jaksamatta avata silmiään. Kumpikin tappokeino kävi Jonathanille. Ainakin neidillä oli nyt varaa valita.

Emili pyöritteli silmiään ystävättärelleen ja tämän kiroushaluille. Häntä itseään ei oikeastaan kiinnostanut ajatus kirota ketään, vaikka siihen olisi syytäkin. Se oli vain hyvin ilkeää ja siinä sorruttiin aivan samalle tasolle, kuin jolla kaiken eteensä tulevan kiroavat luihuiset olivat.
"Hyvä on, ei mennä", hän vastasi jättäin kirouskommentin enemmättä huomiotta. Mutta tosiaan, monet olivat jo valmistautumassa illalliselle. Kyllä kai siihen vielä aikaa oli? Ei heidän sinnekään varmaan kannattaisi mennä vielä.
"Onko niillä muka muita kriteereitä sinne kuin pöyhkeys?" Shearin tyttö kysyi naurahtaen. "Ja heidän mielestään se on paras ja hienoin tupa - minä ainakin olisin mieluummin missä tahansa muualla kuin luihuisessa", hän jatkoi pyöritellen silmiään, mutta hymyili sitten ystävälleen.

STEPHANIE HUDSON oli samaa mieltä luihuisista. "Niin minäkin, en ikipäivänä menisi luihuisiin" tyttö sanoi, pelkkä ajatuskin puistatti. Kaikkihan tietävät, että vain luihuisista voisi tulla pimeyden velhoja.
Stephanie nojasi seinää ja katseli ympärilleen, jotkut opettajat olivat jo menneet pöytäänsä.
Kaiken lisäksi Puuskupuhit ja Luihuiset harjottelivat yhdessä, joten Stephanie joutuisi katselemaan niitä vähintään kerran viikossa. "Jos mut oltaisiin laitettu luihuisiin, olisin lähtenyt seuraavalla junalla kotiin" Stephanie naurahti vaisusti. Hän haroi vaaleita hiuksiaan, jotka ylsivät hiukan yli olkapään.

Emili pudisti päätään yhteisymmärryksessä. Toisaalta, luihuiset ajattelivat aivan samoin heistä, että ei sillä, vaikka luihuiset ajattelivat varmaan myös rohkelikosta ja korpinkynnestä - no, ei välttämättä korpinkynnestä - samaa. Olipa siinäkin mukava tupa. Hmm, hänen mahdollisuutensa olivat varmaan äärettömän pienet luihuiseen, koska hänen isänsä ja kaksi veljeään olivat jästejä, vaikka hänen äitinsä olikin puoliverinen. Eihän sinne otettu kuin puhdasverisiä tai lähes puhdasverisiä puoliverisiä - ja tavallaan hyvä niin, vaikka sitä piirrettä yritettiin karsia jästisuvaitsevuudella.
Stephanien seuraaville sanoille hän ei voinut olla naurahtamatta: "Niin minäkin luultavasti." Totta, totta. Hänellä oli ollut hyvä jästielämä aloitettuna, jota hän olisi voinut hyvin jatkaa.

STEPHANIE HUDSON hymyili, kun hänen ystävänsä nauroi. "Mennäänkö me vielä syömään" tyttö kysyi, hän haluaisi nopeasti illallisen ohi, jotta voisi tehdä läksyt ennen, kuin unohtaa ne kokonaan. Vaikka toki oli Stephanie ennenkin unohtanut tehdä läksyt, mutta siitä on yli neljä vuotta aikaa.
Stephanie muistaa ensimmäisen päivänsä kirkkaasti ja sen, kuinka lajitteluhattu meinasi laittaa tämän luihuiseen, mutta onneksi Stephanie pääsi puuskupuhiin. "Meillä on sitä paitsi vielä läksyjä vinopino" kuusitoistavuotias tyttö sanoi vakavalla äänellä, mutta siitä kuului pientä leikkimielisyyttä.

Emili kohautti olkapäitään hieman vaivalloisesti koululaukkunsa takia, mutta ilmaisi silti sillä, että hänelle ajatus sopi - jos Stephanie tahtoisi jo syömään, he voisivat mennä.
"Mennään vain", hän vastasi vielä ääneen vahvistaen sillä elettään, ettei jäänyt epäselvyyksiä.
Ja kun sitä ajatteli, ehkä ruokailu olisi hyvä hoitaa saman tien, että täydellä vatsalla voisi panostaa läksyihin - toivottavasti ainakin. Kuten Stephanie muistutti, läksyjä tosiaan oli vino pino ensimmäisen päivän kunniaksi - ja vaikkeivät tehtävät olleet huomiselle, ne oli hyvä aloittaa heti ja viimeistellä sitten seuraavana päivänä, ettei kaikki jäisi viimeiseen iltaan - hän ei ymmärtänyt yhtään, kuinka jotkut saattoivat tehdä kaikki esseensä viimeisenä yönä ennen palautuspäivää.
Shearin tyttö nyökkäsi ja lähti edellä kohti puuskupuhien tupapöytää.

STEPHANIE HUDSON virnisti, kun Emili suostui menemään illalliselle. neiti lähti seuraamaan nopeasti tätä, kun he kävelivät kohti puuskupuhien pöytää. Stephanie istu alas ja odotti, että Emili tulisi hänen viereensä. Hänen olkapäänsä olivat uupuneet, kuten myös hänen selkänsä, joten hän otti koululaukkunsa pois ja asetti sen jalkojensa alle niin, että ei unohtaisi sitä sinne. Tyttö sitoi hiuksensa ponilenkillä joka oli ollut hänen ranteessaan. Nyt siinä kohtaan missä lenkki oli ollut paistoi punainen rinkulan raja. Stephanie katsoi ketä muita kaikkia pöydässä oli. Vähän matkan päässä hän näki viitosluokkalaisen Rodrickin, mutta ei kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota.

Eliza kyllä tiesi, etei Jonathan välttämättä leppyisi kovinkaan helposti, mutta nyt hän menee liiallisuuksiin. Grindelwald nostaa hieman leukaansanja ravistaa päätäänsä.
"Kumpikaan ei uulosta kivalta. Mitä jos vaan työnnät alas tornista, nii saattaa näyttää itsemurhalta?" Eliza kysyy pitäen taikasauvaansa toisessa kädessään. Hän pitää kaksintaisteluista hyvin paljonkin, sillä hän on ketterä ja hänellä on laaja loitsuvarasto, mutta jos vastustaja on yhtä agressiivinen kuin Jonathan niin hän ei olekkaan niin varma. Olihan Walkerilla oikeus olla hänelle vihainen, mutta toisaalta Jonathan varasti häneltä loitsun joten ei sekään kovinkaan reilua ole.