Jonathan puristi sauvaansa vain entistä tiukemmin. Neidin poistuttua herra lähti itsekin oleskeluhuoneesta poikien makuusaleihin. Jonathan puraisi huultaan taas, ehkä hieman voimakkaammin kuin ennen. Pian muutama kirsikanpunainen veripisara putosi Jonathanin leualle, josta herra ne pyyhkäisi pois huomaamattomasti. Jonathan heittäytyi omalle pedilleen ja nosti repustaan paperin, jonka oli repinyt kirjasta. Jonathan tutki sitä mietteliäänä.

LEONARDO JEROME ALDEN huokaisi raskaasti tytön sanat kuullessaan. "No mitäs ne nyt taas?" hän kysyi hiuksiaan haroen ja työnsi kätensä tämän jälkeen taskuihinsa.
Leonardon perhe olisi halunnut pojan Luihuiseen, mutta hän oli liian älykäs sinne. Pojan isä oli käynyt Durmstrangin, mutta hänenkin luonteensa oli äidin tavoin luihuisen. Leonardo oli pienestä pitäen ollut aivan erilainen kuin vanhempansa, innostunut lukemaan ja ajattelemaan muista hyvää.

Rodrick tuntee tömähdyksen selässään ja tuo meinaa lentää mahalteen maahan. Juuri ja juuri nuori Puuskupuh saa pidettyä itsensä pystyssä ja kääntyy närkästyneenä katsomaan taakseen. Häntä muutama päätä pidempi Luihuinen mulkoilee häntä kiukkuisena ja kivahtaa eteen katsomisesta. Rodrick katsahtaa pojan sylissä olevia leipiä, sekä yhtä maahan tipahtanutta. "Sori", tuo sanoo hiljaa, vaikka oikeasti se ei ollut hänen syynsä. Eihän kellään ole silmiä selässä, vai onko?
"Sun leipä tippu", tummaverikkö sanoo typeränä.

// kuva - https://sewithought.com/wp-content/uploads/2010/06/tumblr_l304c0fTrA1qabm53o1_500.jpg

Celestian syötyä tuo hörppää vielä loput mehustaan, ennen kuin nousee pöydästä. "Oli mukava jutella Valerie, mutta mä meen nyt", tuo sanoo tytölle hymyillen ja jatkaa sitten: "Toivottavasti sä saat parin tansseihin."
Sen sanottuaan tuo lähtee astelemaan kevein askelin kohti Suuren salin ovia, joista pääsee aulaan. Aulassa tuo jää seisomaan hetkeksi paikalleen, ennen kuin päätyy jälleen istumaan yhteen nurkkaan varjoihin yksinään.

// mahtava roolaus.

Carter mulkaisee Alisonia vieressään, kunnes pudistaa päätään epäuskoisena ja jatkaa riisins syömistä. "Alison, mulla on jo pari." Tuo sanoo, nousee sitten ylös lähtee astelemaan ulos salista. Aulassa tuo suuntaa kirjastoon, jossa istahtaa yhdelle nojatuolille huoneen nurkassa.

// pitkii nää roolaukset :3

Eliza palauttaa kirjoitusvälineet takaisin niiden alkuperäiselle paikalle. Väntä kiinnostaisi paljon enemmän tehdä jotain viisasta, esimerkiksi harjoitella sitä loitsia tai lientä. Ehkä parempi vaihto-ehto silleolisi poiketa Kiellettyyn metsään. Toisinsanoen tehdä jotain mikä ei liity niin vahvasti Pimeään Magiaan. Vaikka Eliza pitää itseään melko herkkänä ja viattomana niin silti hänessä on alkanut ilmetä samoja piireitä kuin hänen isässään vuosia sitten. Pimeä Magia kiinnostaa entistä enemmän ja jästit ovat alkaneet vaikuttamaan entistä kammottavammilta.

STEPHANIE vilkaisee ystäväänsä Emilia ja muistaa sitten, että hänen piti lainata kirjastosta eräs tärkeä kirja. "Sori mun pitää hakee kirjastosta yksi kirja" neito nousee ylös ja noukkii koululaukkunsa maasta. Hän lähtee kävelemään kohti aulaa ja suuntaa rappuset ylös kohti kirjastoa. Matkalla tuo näkee Sethin ja Rodrickin tekevän jotain luultavasti kinaamassa niin kuin aina. Stephanie paremmin tunnettu nimellä Steph avaa melko raskaan kirjaston oven ja lähtee kiertelemään hyllyjä. Ainakin hän on yksin siellä tai ei siellä ketään muutakaan näkynyt. Kun Steph löytää hyllyn, joka käsittelee taikajuomia neito ottaa melkopaksun sinisen kirjan, jonka kannessa lukee taikajuomat. Hänen taikajuoma tunnit ovat menneet todella huonosti sillä tytön pään sisään ei ole jäänyt melkein mitään. Hudson etsii nojatuolin, asettaa koululaukkunsa maahan ja alkaa lukea kirjaa.

/laatu :/

Carter huomaa tutun tytön vähän matkan päässä itsestään, etsimässä jotakin taikajuomiin liittyvää. Luihuinen katselee hetken tuota nurkastaan, kunnes tyttö katoaa näköpiiristä. Nuori velho nousee ylös tuolistaan ja kävelee kohtaan, jossa Puuskupuh oli hetkeä aikaisemmin seissyt etsimässä kirjaa. Hän kurkistaa hyllyn takaa ja huomaa tuon samaisen neitokaisen istumassa nojatuolissa muutaman hyllyn päässä. Carter huokaisee hiljaa ja kävelee sitten tytön luo, hieraisten niskaansa. "Kuule, mä etin yhtä kirjaa. Voisitko sä auttaa?" Vaaleaverikkö kysyy Puuskupuhilta. "Sähän oot kai Hudson vai?" Hän vielä varmistaa ja hymyilee mahsollisimman vakuuttavasti ja suloisesti.

// kuva - https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/3c/84/ae/3c84ae4e2b0625b35158087fb3280314.jpg

Jonathan haukotteli, miettien, että voisi vaikka syömään lähteä. Jonathan rapsutti korvaaansa mietteliäänä, nousten ylös. Hän voisi mennä vaikka syömään tai sitten ihan vaan kiusaamaan ja pelottelemaan ekaluokkalaisia, tai tokaluokkalaisia. Tai potkia kaikki ulos joukkueesta. Tai ryöstää pokaalihuoneesta jotain. Tai urppia rehtorille, saada jälki-istuntoa ja ylvästellä sillä. Tai sitte hän voisi seurata jotain ja lopulta pelästyttää sen kuoliaaksi. Huomaamattaan herra oli noussut ja kävellyt portaat alas oleskeluhuoneeseen ja istuutuo nyt nojatuoliin.

STEPHANIE oli keskittynyt kirjaansa niin, ettei huomannut, kun joku lähestyi häntä. Vasta, kun häneltä kysytään apua, tämä havahtuu todellisuuteen. Hudson kääntää katseensa ja huomaa Carterin seisovan hänen edessään. "Ömm...joo" Steph vastaa hetken epäröinnin jälkeen. Hän laittaa kirjan sivuun ja nousee seisomaan. "Joo oon mä, sano vaan Stephanie" neito sanoo, hän ei ole ikinä pitänyt hirmuisen paljon sukunimestään. "Mitä kirjaa sä etit?" neiti kysyy luihuiselta.

https://weheartit.com/entry/185481579/search?context_type=search&context_user=veerajuutilainen02&query=pahatarr&sort=most_recent