NOEL EUGENE BELROSE otti laukkunsa lähemmäksi ja naurahti Jocelynin sanoille. "Ehdottomasti sulle sopis viikset", Belrose sanoi ja otti laukustaan esiin mustepullon. Noel virnisti avatessaan mustepullon korkkia, heittäen sen korkin sitten vierelleen maahan. Noel siirsi katseensa luihuistyttöön hänen kysymyksen kuultuaan, laskien sitten mustopulloa alemmaksi. "Luihuiset vittuilee luonnostaan, mut ei se mua haittaa. Ettekä te edes osaa vittuilla", Noel sanoi virnistäen, koskettaen nopeasti sormenpäällään mustetta ja painaen sitten musteläikän keskelle Jocelynin otsaa. "Onnea, sulla on nyt mun sormenjälki otsassa", Noel sanoi hymyillen. "Kymppitonnin arvonen oot nyt. Tol sormenjäljel on tosin arvoo vaan kymmenen senttiä."

# kuva - noel - https://aijaa.com/Vyp0dW

Jonathan kuuli askelia. Nopealla vilkaisulla tuo huomasi Elizan vaihtaneen vaatteensa ja lähtevän huoneesta. Ihan silkasta mielenkiinnosta Jonathan nousi ja asteli hiljaa tuon perään, jääddn varjoihin. Häntä kiinnoti nyt liikaa se, mitä tuo nainen aikoi. Jonathan nojasi seinään, tylsistyneenä.

LEON REGULUS LESTRANGE suoristi yllään olevaa valkoista kauluspaitaa, jonka hihat olivat rypyssä, sillä Lestrange oli vetäisyt ne alaspäin etsiessään matka-arkustaan taikajuomien kirjaa. Lopulta kirja osui hänen käteensä, joten Leon nousi seisomaan ja työnsi kirjan koululaukkuunsa. Oli vasta ensimmäinen koulupäivä, ja siitä huolimatta he olivat saaneet aivan kamalasti läksyä, joka ei ollut kumminkaan ihme, kun S.U.P.E.R. -tutkinnot olivat edessä. Leon heitti koululaukun olalleen ja heitti päältään Luihuisen tupavärein koristellun viitan sängylleen, kävellen sitten ulos makuusalista. Leon hölläsi kravaattinsa solmua, sillä yleensä heti kun Lestrange pääsi tunneilta, niin hän heitti viitan pois, kääräisi kauluspaidan hihat rennommiksi ja hölläsi solmionsa solmua. Siitä oli tullut hänelle jo tapa.
Pian Leon kävelikin kohti kirjastoa, josta hänen pitäisi hankkia pari kirjaa esseen kirjoittamiseen. Leon ei aluksi voinut uskoa, että ensimmäisenä koulupäivänä saattoi saada läksyksi esseen, mutta tottahan se oli. Hullun kuuloista, mutta siitä huolimatta essee piti tehdä, joten Lestrange päätti tehdä sen nyt, kun aikaa oli.

## kuva - https://aijaa.com/i7AqeX

STEPHANIE tuijottaa poikaa, johon oli juuri törmännyt. Hän mietti miksi tämä seisoi oven edessä, mutta päätti että olisi helpompi kysyä tuolta. "Miksi sä seisot oven edessä?" tyttö kysyy tältä. Kun hän kuule tuon vaativan anteeksipyyntöä Steph päättää olla Carteria ylempänä ja pyytää anteeksi. "Anteeksi" tuo mumisee katsoo pojan kirjaa. "Tajuuthan sä että toi on väärä kirja?" Stephanie naurahti hiukan.

Ted oli lukenut jo hetkisen aikaa ja oli aloittamassa kyseisen kirja neljättä lukua, kun kuuli askeleita jostain puolelta huonetta. Tarvehuone oli jättimäinen, joten siellä oli helppo viettää tovi itsekseen. Tediksi kutsuttu kuitenkin jätti kirjan lattialle ja nousi riippumatolta lähtien kävelemään askelten suuntaan. Hän tuli esiin tytön takaata erään kirjapinon takaa ja tunnisti neidin Alisoniksi. Lupinin poika oli luullut, etteivät juuri ketkään tienneet tästä paikasta, mutta olihan Alison voinut ihan hyvin vaikka vahingossakin sinne löytää. Herra nojautui erääseen pylvääseen ja katseli naista.
Hetken mielijohteesta turkoosihiuksinen avasi suunsa. "Moi, Alison." Hän lausahtaa ja hymyilee sellaista vinoa hymyä, mikä otettiin kasvoille yleensä juuri tällaisissa tilanteissa. Kun tyttö, ja poika olivat kahden.

//Kunnon yolo toi loppu :D

JOCELYN LUCIA DAYTON katsoi, kuinka rohkelikko, joka oli hänen mielestään vielä hetki sitten ollut ärsyttävä, veti laukkuaan lähemmäs ja kaivoi sieltä mustepullon. Tyttö katsoi tarkkaan, mitä poika aikoi pullolla tehdä.
"Ahaa, ei osata vittuilla vai?" Jocelyn sanoi virnistäen ja siirsi hiuksia pois kasvoiltaan. Poika painoi musteisen sormensa luihuisen otsaan ja siihen jäi jälki, jota tyttö ei voinut tietenkään nähdä. "Aika suloista", Dayton sanoi pienesti hymyillen Noelin sanoille.

NOEL EUGENE BELROSE virnisti Jocelynin sanoille ja kasteli taas sormensa päätä musteessa. "Niin", Noel sanoi ja painoi pisteen Jocelynin nenän päälle. "Ei osaa vittuilla", rohkelikko sanoi virnistäen. Noel hymyili pienesti Jocelynin seuraaville sanoille. Olisi ollut erittäin suloista sanoa "sinä olet", mutta sellainen lempeily ei ollut Noelin juttu. Sen sijaan että Noel olisi sanonut jotain suloista vastaukseksi, hän painoi pisteen Jocelynin leukaan.

## kuva - https://aijaa.com/Vyp0dW

Carter katsahtaa pikaisesti ympärilleen, ettei kukaan Luihuisista näe hänen juttelevan Puuskupuhille, ennen kuin vastaa. "Mä jäin tuijottelemaan Sethiä ja tota Puuskupuhia", tuo selittää kysymykseen oven edessä seisomisesta. Nyökäten hän hyväksyy anteeksipyynön ja laskee kätensä takaraivolta kyljelleen roikkumaan. "Ja joo, huomasin. Otin sen varmaa vahingossa." Poika vielä jatkaa ja vilkaisee kirjaansa naurahtaen. "Mä en vaan oo kovin hyvä tekemään esseitä. Se ei oo mun vahvuus", Carter toteaa hiljaa, niin että lauseen kuuli juuri ja juuri. Hän kohottaa katseensa hieman lyhyempään tyttöön (?) ja hymyilee sitten tuolle. "Haluisitko sä lähteä tansseihin mun kanssa?" Chandler kysyy suoraan. Kai sen voisi suoraan kysyä, eikä kierrellä ja kaarrella. Muuten häntä voisi syyttää manipuolinnista tai jotain.. Hanskat kehään, sanoisi Luhuispojan isä tässä tilanteessa.

STEPHANIE katsoo alas aulaan ja huomaa Sethin ja Rodrickin, tämä nyökkää pojalle pienesti. Carter alkaa seuraavaksi selittää väärää kirjaansa. Steph hieroo olkapäätänsä, joka oli särkenyt jo parin päivän ajan. "En mäkään" tyttö myöntää, tuskin esseiden tekeminen on kenenkään vahvuus. Carter vaikuttaa paljon erilaisemmalta, kuin hän antaa itsestään kuva, Hudsonin esikoinen ajattelee. Seuraava kysymys kolahtaa Stephanien alitajuntaan asti. Ei kai siitä mitään haittaa ole sitä paitsi tämä voi olla ainut tilaisuus saada pari. "Mikä ettei" hän vastaa melko hiljaa ja katsoo jalkoihinsa.

LEONARDO JEROME ALDEN katsoi koroinkynsityttöä päästä varpaisiin. He olivat jo pidemmän aikaa olleet hyviä ystäviä, kun kerta samassa tuvassakin olivat. "Niimpä tietenkin", poika totesi vain tytön sanoille. Hän ei inhonnut varsinaisesti koko tupaa, mutta yleensä luihuiset käyttäytyivät täysin hävyttömästi.
"Eipä tässä mitään, kauheasti tehtävää jo heti ensimmäisen päivän jälkeen", Alden vastasi tytön kysymykseen kepeästi hymyillen. "Entäpäs itselläsi?" hän kysyi vuorostaan ystävältään.