JOCELYN LUCIA DAYTON tunsi kuinka Noel painoi jälleen pisteen hänen kasvoihinsa. "No eipä tietenkään", hän vain sanoi tyynesti.
Pian Daytonin leukaankin ilmestyi piste. "Aiot näköjään tehdä minusta kuolemansairaan näköisen", hän totesi ja kurkottautui työntämään sormensa pojan mustepulloon. Tämän jälkeen noita piirsi pienet viivat pojan molemmille poskille.

Carter hymyilee Stephanielle, joka vastaa myöntävästi pyyntöön. Hyvä, nyt hänellä on pari. Alisonilla ei varmaankaan ja sekös vasta saa pojan iloisemmaksi. "Se on sovittu siis." Tuo vastaa hymyillen ja kohauttaa sitten kirjaansa merkitsevästi. "Mä käyn vaihtamassa tän oikeeseen", Luihuinen ilmoittaa ja vilkaisee sitten Sethiä, sitten kengän kärkiään ja taas Puuskupuhia. "No, nähdään huomenna harjoituksissa", poika sanoo, jälleen. Jo kolmatta kertaa itseasiassa. Tuon sanottuaan hän kiertää tytön pikaisesti melko läheltä ja pujahtaa kirjaston ovesta sisään.
Kirjaston sisällä tuon hilpeä hymy muuttuu itsetyytyväiseksi (jos se on sana) ja tuo suuntaa Pimeyden voimilta suojautumisen- kirja osastolle, jossa tunkee kantamansa Muodonmuutos-kirjan hyllyyn ja nappaa sen vieressä olevan mustakantisen. Luihuinen käy kirjan pikaisesti läpi ja löytää etsimänsä. nyt hänen todella pitäisi mennä tekemään se essee.
Vaikka useimmat luulevat, että Chandlerin ainokainen on vain lellitelty kiusaaja, on tuo todellisuudessa myös hyvä koulussa ja erittäin tottelevainen poika. Hän on saanut tiukan, kurinalaisen kasvatuksen, vaikka ei aina siltä näytäkkään.

STEPHANIE nyökkää ja hymyilee Carterille takaisin. "Joo käy vaan" tyttö vastaa, kun luihuinen mene vaihtamaan kirjaansa. Steph oli jo nostanut katseensa ja huomasi katsovansa Chandleria silmiin "Joo nähään" tämä sanoi ja odotti, kunnes Carter meni kirjastoon. Vaaleaverikkö lähti kävelemään kohti Puuskupuhin oleskelu tilaa, kun hän pääsi sisälle tämä alkoi tekemään läksyjään, joita oli vinopino.

noin tunnin uurastuksen jälkeen Stephanie pakkaa kirjat reppuunsa ja sulkee sen. Ajatella, että läksyihin meni vain näin vähän, neitokainen ajatteli tyytyväisenä. Hän lähti kohti tyttöjen huonetta ja avsi oven. Hudson heittäytyi sängylleen ja vaipui uneen.

/millo alkaa seuraava päivä :D

NOEL EUGENE BELROSE virnisti pienesti Jocelynin sanoille, muttei vastannut mitään. Noel naurahti Jocelynin sanoille ja pudisti pienesti päätään. "Ei ku mä teen sulle pisamia", Noel sanoi hymyillen. Samassa Noel tunsi kylmää mustetta kasvoillaan, jolloin hän kurtisti naamaansa ja katsoi sitten tyttöä huuliaan mutristaen. "Sä teit musta sotilaan", Belrose sanoi katse Jocelynin vihreäruskeissa silmissä. Noel kasteli sormensa taas mustepurkissa, ja piirsi Jocelynin molemmille poskille yhdet pisteet.

# https://aijaa.com/Vyp0dW

JOCELYN LUCIA DAYTON naurahti pojan sanoille. "No sehän selittääkin kaiken. Mulle ei kyllä sovi pisamat", hän sanoi siirsi kätensä vatsansa päälle. "Eikun sä olet intiaani", sinihiuksinen sanoi rohkelikolle hymyillen ja siirsi katseensa pojan kauniisiin silmiin.
Ulkona alkoi olla jo viileä ja Jocelynin lävitse kulki kylmiä väreitä. Hän hieroi hieman toista kättään toisella, kuin yrittääksen lämmittää sitä, vaikkei se tietenkään paljoa vaikuttanut.

AWENITA GREGORIA virnisti Leonardon sanoille. "Aivan, ymmärät siis mitä tarkoitan", korpinkynsi sanoi hymyillen. Awenita haroi valkoisia hiuksiaan ja nosti laukkunsa maasta. Gregoria kaivoi sen sisältöä hetken aikaa, aikeinaan etsiä taskupeilinsä. Harmikseen tyttö ei kumminkaan löytänyt sitä, joten hän sulki laukkunsa läpän ja heitti sen olalleen. Leonardon alettua puhumaan Awenita siirsi kulmat hieman koholla katseensa korpinkynsipoikaan ja naurahti. "Sama juttu minulla. S.U.P.E.R. -tutkinnot edessä, joten ihan mukavasti opiskeltavaa tulossa", Awenita sanoi hymyillen.

# https://aijaa.com/YUopTX

NOEL EUGENE BELROSE naurahti pienesti ja katsoi 'mietteliäänä' Jocelynia. "Luulen...", Noel aloitti, kastaen sormensa taas musteessa. "Että pisamat sopivat paremmin sinulle, jos niitä on enemmän", Belrose sanoi, piirtäen sitten muutaman pilkun Jocelynin poskille ja pari pilkkua otsaankin. "Noin!" Noel sanoi iloisesti, pyyhkäisten sitten musteet kädestään mustepurkin reunalle. Noel naurahti Jocelynin sanoille intiaanista ja virnisti. "Intiaani Noel ilmottautuu", rohkelikko sanoi virnistäen. Belrose huomasi Jocelynin hierovan kättään toisella kädellään, jonka Noel tunnisti tutuksi eleeksi, jolla yleensä lämmitetään kättä, jos on kylmä. "Sinulla on kylmä. Mennään sisälle", Noel sanoi pienesti hymyillen, vetäisten sitten kauluspaitansa hihat vaihteeksi suoriksi.

LEON REGULUS LESTRANGE työnsi taikajuomien kirjan laukkuunsa ja käänsi suuntansa takaisin Luihuisten oleskeluhuonetta. Ilta lähestyi ja kirjasto menisi pian kiinni, ja muutenkin Leon oli liian väsynyt tehdäkseen esseetä. Siispä Lestrange lähti kävelemään kohti tyrmissä sijaitsevaa Luihuisten oleskeluhuonetta, haroen kiharaisia hiussuortuvia väsyneesti.
Pian Lestrangen askeleet pysähtyivätkin Luihuisten oleskeluhuoneen oven eteen, jolloin Bellatrixin poika mutisi salasanan ja astui sisään. Leon suuntasi askeleensa suoraan seitsemäsluokkalaisten luihuispoikien makuusaliin aikeinaan päästä nukkumaan.

# yas leon meni nuqq
https://aijaa.com/i7AqeX

Eliza kertailee mielessään loitsuja joita hän haluaisi kokeilla. Jotain viisasta hänen täytyy tänään tehdä, kun hän vihdoin on päässyt takaisin Tylypahkaan. Kesäloma oli aivan hirveää aikaa, puolet ajat hän oli kadoksissa perheeltään ja toiset puolet ilman mitään taikuutta koriarestissa. Tosin hän ei voisi kovin kauvaa ulkona aikaa käyttää, sillä on tulossa pimeä. Se tarkoittaa myös sitä, että jos palaa hyvin pimeällä, niin epäillään helposti missä on ollut. Grindelwald vetää taskussaan olevan rosoisen taikasauvan taskustaan ja työntää ovea jonka jälkeen astuu ulos ja katselee ympärilleen nopeasti, näkemättä ketään. Tuskin ketään häntä edes seuraisi taikka tarkkailisi sillä ei hän niin mielenkiintoinen persoona ole tietääkseen.

Jonathan vilkuili ympärilleen. Opettajia saati oppilaita ei näkynyt, joten Jonathanin ei tarvinnut selitellä sitä, miksi hän liikkuisi ulkona myöhällä, tai seurasi Elizaa. Jonathan livahti ulos ulko-ovista tytön perässä. Kiellettyyn metsään menossa, vai? Jonathan kallisti päätään, puristaen taskussaan maailman tärkeintä esinettä. Taikasauvaansa. Ilan sitä hän olisi täysi nolla.