LEONARDO JEROME ALDEN nopeutti tahtiaan tytön tehdessä niin, jotta pysyisi tämän tahdissa. "Mennään mennään", hän sanoi vain, heidän lähestyessä linnan suuria ovia.
Eipä mennyt minuuttiakaan, kun he jo olivat sisällä, mukavan lämpöisessä rakennuksessa. Leonardo huokaisi hiljaa ja katsoi ympärilleen avarassa aulassa. "Kaikki ovat varmaan jo oleskeluhuoneissaan", hän sanoi ajatuksensa ääneen, tummia hiuksiaan haroen.

JOCELYN LUCIA DAYTON nauroi pojan sanoille ja pudisti päätään pienemmin. "Voisinpa sanoa, että haluaisin tulla, mutta ei sielläkään varmaan kovin lämpimät vastaanotot minulle tule", hän sanoi pienoisesti virnistäen ja huokaisi sitten.
"Olo on kauhean vihattu", Dayton naureskeli, eikä se oikeastaan edes haitannut häntä. Hän sipaisi yhden sinisen suortuvan korvansa taakse ja kääntyi katsomaan edessä siintävää linnaa.

AWENITA GREGORIA asteli Tylypahkan käytävällä, jossa oli hieman lämpimämpää kuin äsken ulkona. Awenita siirsi katseensa Leonardoon hänen puhuessa ja nyökkäsi. "Sitä minäkin, ainakin suurin osa on jo oleskeluhuoneissaan. Sinä saat sitten vastata kahvan kysymykseen, minä en jaksa ajatella", Awenita sanoi virnistäen, suoristaen kouluhamettaan samalla. Gregoriaa joskus ärsytti se, että Korpinkynnen oleskeluhuoneeseen piti vastata oikein kysymykseen, sillä hänelle oli käynyt ainakin kerran niin, että hän ei ollut tiennyt vastausta ja oli joutunut jäämään pariksi tunniksi istumaan oven eteen. Jos Gregoria oikein muisti, niin joskus Leonardo oli tullut avaamaan hänelle oven.

Eliza kävelee kohti puuta ja koskettaa sen melkein tulikuumaa pintaa, jonka vuoksi tytön sormenpäähän muodostuu pieni kalvo, josta voi myöhemmin huomata muodostuneen palovamman. Eliza on kuitenkin aivan liian lumoutunut, joten hän edes tuskin huomaa mitään ympärillään tapahtuvaa. Grindelwaldin sormenpinnassa on myös hiiltä, eli loitsu toimi täydellisesti. Seuraavat kaksi sanaa saavat puun kuoren halkeilemaan lisää ja pieniä kipinöitä lentää Elizaa päin. Tämän vuoksi tyttö peruuttaa muutaman askeleen taaksepäin ja huomaamatta hän kompastuu puunjuureen ja kaatuessaan hänen jalkansa vääntyy juuren alle. Eliza voihkaisee pienesti ja yrittää nousta istumaan ilman tuloksia.

NOEL EUGENE BELROSE kohautti olkiaan ja naurahti. "Eivät rohkelikot aina katso, että kuka astuu sisään. Sitä paitsi osa on jo nukkumassa, kaikki ovat väsyneitä ensimmäisen koulupäivän jälkeen", Noel sanoi kulmiaan kohottaen, siirtäen katseensa Jocelyniin. "Felicia ja hänen kaverit sinua vihaa, eivät muut. Paitsi ehkä jotkut koululaiset, mutta vain sen takia että olet luihuinen", Belrose totesi vilkaisten samalla taaksensa. Ketään ei kumminkaan näkynyt siellä, joten Belrose siirsi rentona katseensa takaisin Jocelyniin ja hymyili pienesti.

LEONARDO JEROME ALDEN naurahti tytön sanoille. "Hyvä on, minä ainakin yritän vastata", hän sanoi ja lähti kävelemään portaita ylös, kohti korpinkynnen oleskeluhuonetta.
Aldenin nuorukainen haukotteli jälleen ja häntä tosiaan alkoi väsyttää. Pian he olivat oleskeluhuoneen portilla ja heille kajahti kysymys: "Köyhillä on se, rikkaat sitä tarvitsevat ja jos sitä syöt, kuolet". Leonardo mietti hetken vastaustaan pienesti huultaan purren ja hymyili sitten tietäväisesti. "Ei mitään, vastaus on ei mitään", hän sanoi ja ovi avautui heille.

Jonathan seurasi tapahtumia kauempaa. Tuo irvisti huomatessaan Elizalle käyvän tapaturman. Mahtoi sattua, eikä edes hieman. Jonathan katsoi hetken neitiä. Paras kai mennä apuun. Jonathan asteli seisomaan pienen matkan päähän neidistä. Valkea susi katsoi Elizaa pää kallellaan ja mietti. Eliza sai vielä kiittää Walkeria. Ellei neiti sitten haluaisi jäädä kitumaan keskelle metsää. Noh, kävisi se toki Jonathanille.

JOCELYN LUCIA DAYTON hymyili pienesti pojan yrittäessä todellakin keksiä ratkaisua tähän tilanteeseen. "Voisinkohan muka tosiaankin tulla?" hän kysyi pojalta, kun he astuivat linnan kiveykselle. Tyttö hieman epäili ajatusta, mutta häntä kutkutti ajatus siitä, millaiselta rohkelikkojen oleskeluhuone näyttäisi.
"Olet oikeassa tiedän sen", Jocelyn sanoi, pojan selittäessä etteivät kaikki häntä vihanneet. Vaikkei sillä edes ollut väliä.

Eliza kiroaa itseään, sillä hänen taikasauvansa on jäänyt käden ulttumattomille. Hyvällä tuurilla hän pääsisi muutamassa tunnissa ylös, mutta metsässä taitaa olla muita, jotka eivät niin mielellään anna neidin makoilla maassa muutaman tunnin ainakin äskeisten loisujen jälkeen. Eläimistä puheen ollen Eliza on varma olevansa joko hyvin harhavainoinen tai sitten joku tuijottaa häntä. Eliza kääntää harmaat silmänsä ja näkee edessään suden. Valkoisen, jolla on tummat silmät. Pelko näkyy Grindelwaldin kasvoilla muutaman sekunnin. Susi olisi jo hyökännyt jos se haluaisi satuttaa, mutta tuskin se voisi auttaakkaan. Eliza tuijottaa hetken sutta, ennenkuin tajuaa sen muistuttavan jotakuta. Eliza vie katseensa takaisin jalkaansa ja huomaa sen vääntyneen melko pahasti. Grindelwald vie katseensa taas suteen hämmentyneenä.

Rodrick pyöräyttää silmiään, kun Seth jatkaa uhittelua. "Anna olla jo iso kaveri", tuo sanahtaa ja kääntyy ympäri, lähtien kipittämään kohti Puuskupuhien tupaa.
Ei mene kauaakaan kun nuori velho saapuu perille ja astuu Puuskupuhien oleskelutilaan. Sieltä tuo suuntaa poikien makuutiloihin, jossa heittää reppunsa ja kirjansa matka-arkkunsa päälle ja lysähtää sängylleen. Sen jälkeen tuo vetäisee verhot sängyn ympärlle ja nukahtaa.

// Pitkää :D