Istuttuaan kirjastossa muutaman tunnin Carter nousee ylös nojatuolistaan tyytyväinen hymy kasvoillaan. Hän oli vihdoin saanut esseen valmiiksi ja pian hän voisi palauttaa sen Professori Bowenille. Luihuinen vilkaisee kirjaston seinällä olevaa kelloa ja toteaa sen olevan jo melkoisen paljon. Poika haukottelee syvään ja nappaa laukkunsa nojatuolin vierestä.

Viidessä minuutissa Carter on saapunut Luihuisten oleskelutilaan ja sanonut hyvät yöt muutamalle ystävälleen, ennen kuin katoaa omaan makuutilaansa. Siellä hän tipauttaa tavaransa sänkynsä viereen ja riisuu vaatteensa, kaivautuen sitten peiton alle ja nukahtaen ajatellen seuraavan päivän tanssiharjoituksia.

Jonathan katsoi Elizaa, vilkaisten tuon jalkaa. Pieni virne kohosi herran suunpielille pelon välähtäessä neidin kasvoilla. Jonathan huokaisi turhautuneena. Susi asteli Elizan vierelle, katsellen tarkemmin tuon jalkaa. Se näytti... Aika pahalta, näin suoraansanottuna. Jonathan tökkäsi käpälällään loukkaantunutta jalkaa, miettien miten neiti reagoisi. Jonathan katsii tyttöä. Jostain syystä hän vihasi sudensilmiään. Ne olivat liian suloiset.

Celestia nostaa katseensa kirjasta ja vilkaisee ikkunasta ulos, tajuten siellä olevan jo hämärää. Muutamia oppilaita on kulkeutumassa omiin tupiinsa yksinään ja ryhmissä. Niinpä myös Martínez nousee ylös penkiltä ja lähtee kävelemään kohti Rohkelikkojen tornia.

Päästyään ylös nuori noita sanoo Lihavalle Leidille salasanan ja kapuaa muotokuva aukosta sisään. Hän suuntaa askeleensa suoraan tyttöjen makuutilaan, jossa kapuaa sänkyynsä riisumatta ollenkaan.

AWENITA GREGORIA nyökkäsi Leonardon sanoille ja käveli hiljaa hänen vierellä kohti Korpinkynnen oleskeluhuonetta. Pian he saapuivat sen oven kohdalle ja Leonardo vastasi Awenitan mielestä pirkuleen outoon kysymykseen, jonka takia he pääsivät sisään.
"Menen nyt nukkumaan, öitä", Gregoria sanoi hymyillen, kävellen sitten seitsemäsluokkalaisten tyttöjen makuusaliin. Heti sinne päästyään naisenalku otti solmion kaulastaan ja lösähti sängylleen, vaipuen melkein heti uneen.

NOEL EUGENE BELROSE katsoi tytön silmiä hymyillen ja virnisti. "En tosiaankaan ole hyvä sääntöjen noudattaja. Mutta joo, voit sinä tulla", Noel sanoi hymyillen, kävellen yhä käsikkäin Jocelynin kanssa linnan kiveyksiä pitkin. Belrose hymyili pienesti luihuisen sanoille ja nyökkäsi, muttei vastannut hänen sanoihin mitään. Sen sijaan Belrose virnisti, ja sanoi: "Jos tulet Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen nukkumaan, joudut nukkumaan minun vieressäni samalla, kun muutama muu kuudesluokkalainen rohkelikkopoju on ympärillä koisaamassa."

Eliza katselee ihmeissään sutta, siinä on jotain niin tuttua mutta hän ei saa mieleensä mitä. Eliza seuraa katseellaan taaksensa astelevaa sutta joka pian käpälällään koskettaa hänen jalkaansa. Kivun seurauksena Eliza puree huultaan ja liikauttaa jalkaansa. Pian hän huomaa käsiensä olevan melkein valkoiset, sillä hän on jänittänyt niitä niin paljon. Eliza yrittää työntää itseään ja saakin istuttua, tosin kipeän jalkansa päälle, tuskallinen ilme kasvoillaan.
”Ootko se sä, Jonathan?” Eliza lopulta kysyy tajuten yhteyden pelkästää noiden kahden ulkonäön ja osittain käyttäytymisen välillä.

LEONARDO JEROME ALDEN astui tytön jälkeen sisälle oleskeluhuoneeseen ja haukotteli jälleen. "Joo minäkin menen. Nuku hyvin", hän sanoi ja lähti kohti poikien makuusaleja.
Sinne päästyään hän otti koulupukunsa päältään ja työnsi ne sotkuisesti matkalaukun päälle. Hän vaihtoi ylleen yöpuvun ja kaatui sängylle. Leonardo ei kauaa kerennyt silmiään pitää kiinni, kun hän jo nukahti.

Jonathan katseli tyttöä ja vuorotellen tuon jalkaa, tuskaista ilmettä ja niin edespäin. Jonathan puri huultaan ja nyökkäsi. Pian suden tilalla istuikin valkeatukkainen nuori mies, katselemassa Elizan kinttuja. Aika nättiä nääs.
"Sattuuko paljonkin?" Jonathan kysyi tympääntyneenä neidiltä, katsoen tuon vääntynyttä jalkaa. Ei kyllä paljoakaan huvittaisi olla Elizan tilalla sillä hetkellä.

JOCELYN LUCIA DAYTON hymyili pojan sanoille. "Sääntöjen noudattaminen on tylsää", hän sanoi ja virnisti pienesti. Tyttö ei itsekään ollut mikään mestari sääntöjen seuraamisessa ja oli rikkonut kenties kuinka monta koulun sääntöä.
"Olen minä ennenkin pojan vieressä nukkunut, en kuole siihen", Jocelyn sanoi puristaen hellästi pojan kättä. "Äläkä vain ajattele itseäsi mitenkään erityisenä tapauksena sen suhteen", hän lisäsi virnistäen.

Eliza katselee vaaleaturkkista sutta joka melko pian muuntautuu pojaksi. Eliza ravistelee päätään.
”Arvaa vaan. En varmaan pystyis kävelemään monee kuukauteen jos olisin jästi”, Eliza toteaa ja vilkaisee jalkaansa ja huomaa sen olevan jo turvonnut, tuskin kuitenkaan murtunut. Miksi hän aina onnistuu tyrimään hetket, jolloin hän osaa kerrankin jotain.
”Mitä sä näit? Seurasiks sä mua?” Eliza kysyy ja ulkoisesti nähden pelko toisen nähtyä pimeän magian käytöstä näkyy kaiken värin lähtemiseltä kasvoilta.