Eli ollaan siirtymässä seuraavaan päivään. On 3. syyskuuta ja kello alkaa lähenemään kymmentä. Pian alkavat tanssiharjoitukset, joista saatte lisää tietoa Tanssiaiset-osiosta.

Jonathan nyökkäsi. Tottakai hän oli seurannut tuota tyttöä. Jonathan puri huultaan mietteliäänä.
"Oot kyl mahtava taikomaa", Jonathan tuhahti. Jonathan ei sentään olisi ollut noin typerä. Jonathan katsoi pää kallellaan neitiä.
"Sä tuskin pystyt kävellä? Etkä tosissas sano et joudun kantaa sut linnaa", Jonathan totesi tuhahtaen. Jonathan ei kantaisi ketään, ellei se sitten olisi pakollista. Jonathan ei ollut mikään taksikuski, joka raahaisi kaikki loukkaantuneet daamit sairaalaan. Jonathan nousi seisomaan ja laittoi kätensä puuskaan.

Carter kapuaa rappusia ylös tyrmistä, kohti neljättä kerrosta, jossa Luihuisten ja Puuskupuhien harjoitukset pidetään. Niin kuin aina, hänen likaisen vaaleat hiukset ovat yön jälkeen pörrössä, sekä silmät vielä hieman sirrissä unihiekan takia. Hän kapuaa nyt jo toiseen kerrokseen, jossa seisoskelee muutamia Korpinkynsiä ja Rohkelikkoja odottamassa oman tuntinsa alkua. Chandler tarkkailee ryhmää hetken etsien katseellaan Alisonia, jota ei kuitenkaan vielä näy. No, ehkä se on ihan hyväkin. Viime iltana tyttö nimittäin oli vaikuttanut aika kärttyiseltä.. Carter jatkaa rappusten kapuamista ylemmäs, joutuen kerran odottamaan rappusten liikuskelua. Tuo hieraisee silmiään ja haukottelee sitten. Vaikka tunnit alkavat yleensä kello yhdeksän, niin poika oli vasta herännyt varttia aikaisemmin. Tuolla nimittäin on hyppytunti, jota käyttää mielellään hyväkseen.
Neljänteen kerrokseen päästyään nuori Luihuinen astelee yhteen nurkkaan ja istahtaa maahan, tiukentaen solmiota kaulassaan. Professori Bowen ei nimittäin katso hyvällä laiskottelevia ja huonosti pukeutuvia oppilaita.

// kuva - https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/3c/84/ae/3c84ae4e2b0625b35158087fb3280314.jpg

Eliza katselee Jonathania muka loukkaantuneena, kaikki kehittyvät päivä päivältä, joten tuolla ei paljoakaan ole varaa tuomita.
”Osaatko ite paremmin?” Eliza kysyy ja Jonathanin kysymyksen jälkeen hä vain kohoittaa olkapäitään. Ei hän mielellään tahtoisi, että Jonathan kantaisi häntä joten hänen kannattaisi edes yrittää. Grindelwald nousee seisomaan, mutta hänen nilkkansa pettää heti ja hän lysähtää istumaan ja tuntee kivunkyynelen silmäkulmassaan. Hän ei ikinä ole ollut näin avuton.
”Kyllä mä pärjään”, Eliza vastaa lopulta ja yrittää saada itsensä takaisin istumaan.

Rodrick istuskelee neljännen kerroksen käytävässä kirja jälleen kädessään, odottamassa tanssiharjoituksen alkamista. Tällä kertaa hän lueskelee Numerologian kirjaa kiinnostuneena, katse tarkasti kirjassa. Hän ei huomaa lainkaan, kuinka paikalle valuu koko ajan lisää oppilaita, niin Puuskupuheja, että Luihuisia. Pian saapuisi varmaan myös Seth, joka oli edellisenä iltana rähissyt Ridrickille. Tänään hän varmaakin saisi katua sanojaan, mutta ei vielä.

Jonathan tuhahti, katsoen ärtyneenä Elizaa. Tuo tyttö se sitten osasi olla hyvin ärsyttävä, jos kerta halusi.
"Tottakai osaan", Jonathan sanahti näsäviisana, katsoen tytön yrityksiä seisomaan nousemisesta. Jonathan virnisti pilkallisesti huomatessaan kyyneliä tuon silmänurkissa.
"No pistäppäs sitte vauhtia", Jonathan käski. Hän ei aikoisi koko loppuiltaansa viettää metsässä, eikä myöskään halunnut jälkkäriä. Toisaalta hän tiesi, ettei loukkaantunutta ihmistä saisi jättää yksin. Joten tällä kertaa Jonathan päätti noudattaa sääntöjä.

STEPHANIE suoristaa hamettaan ja sitoo vaaleat suortuvansa taakse ponihännälle. Hän lähteekävelemään kohti Puuskuhien ovea. Tunti alkaa vartin päästä joten tytöllä on melkoinen kiire. Hän lähtee kapuamaan portaita pitkin palautellen mieleensä eilis päivän tapahtumia joihin kuului mm. Suostuminen menemään Carterin kanssa tansseihin. Neitokainen ohittaa rohkelikot ja korpinkynnet. Hän odottaa portaiden liikkuvan ja lähtee kapuamaan niitä pitkin. Kun viimein pääsi ylös portaita hän huomasi siellä olevan jo melkein kaikki mukaan lukin Carter.

/oon puhelimel mut yritin ettei tulisi k-virheitä

Celestia seisoskelee toisen kerroksen käytävässä ja katselee muita paikalla olijoita, joista jotkut kapuavat ylemmäs neljänteen kerrokseen. Rohkelikot harjoittelevat Korpinkynsien kanssa toisessa kerroksessa, kun taas Puuskupuhit ja Luihuiset harjoittelevat neljännessä kerroksessa. Katsellessaan muita tuo samalla miettii saisiko itselleen paria tansseihin, vaikka ei se pakollista olisi. Hän kyllä kestäisi mennä yksinkin.
Martínezin esikoinen huokaisee kerran ja hieraisee kipeää käsivarttaan. Hän oli nukkunut kätensä päällä ja nyt sitä jomottaa ilkeästi. Toivottavasti se ei häiritsisi hänen harjoitteluaan.

Eliza nostaa leukaansa ylemmäs seisoessaan, sillä hän juuri ja juuri saa tasapainon, mutta sitten alkaa taas horjumaan. Eliza istahtaa uudelleen maahan ja ottaa Niken mustan kengän pois jalastaan ja näky ei sinänsä mikään maailman kaunein ole. Jalka on turvonnot todella paljon ja siinä ei ole enään tuntoa.
”Todista mulle”, Eliza pyytää ennenkuin nousee uudelleen yrittäen seisomaan pitäen puusta kiinni ja huomaten samalla taikasauvansa maassa ja kumartuu ottamaan sen maasta. Tasapaino pysyy hetken, ennenkuin hän taas horjahtaa.
”Jos käyt hakemassa jonkun sisältä? Emmä varmaan pysty kävelee”, Eliza toteaa.

Jonathan tuhahti taas. Se oli hänen uusi harrastuksensa, sillä oli tuhahtanut jo kolmesti muutaman minuutin sisään. Jonathan pyöräytti silmiään kohti taivaankantta.
"Sulle mä en näytä yhtää mitää", herra äyskähti. Miksi hän näyttäisi? Ei hänellä ollut siihen mitään järkevää syytä. Hänen piti muutenkin tappaa tyttö. Nojaah, sen kerkeisi tehdä myöhemmin.
"En. Sä kävelet mun mukana linnaa, tai sit sä jäät siihe kärsimää", Jonathan esitti ehtonsa. Hän ei aikoisi hakea mitään, mistään, milloinkaan. Täysin turhaa nääs. Jonathan voisi toki antaa Elizan nosta selkäänsä ja kuljettaa tytön sairaalasiipeen. Niin kai pääsisi helpoimmalla.