Tummahiuksinen tyttö heräsi hätkähtäen tarvehuoneesta. Hän oli nukahtanut punaiselle ja muhkealle sohvalle illalla. Hän vilkaisi kelloa, joka lojui tarvehuoneen tavaroiden seassa. Kiireesti Alison kompuroi pystyyn ja toivoi löytävänsä pian uloskäynnin. Uloskäynti ilmestyikin heti ensimmäiseen seinään ja Alison pyyhälsi ulos.

Alison keskesi paikalle juuri ja juuri. Hän oli hengästynyt juostessaan seitsemännestä kerroksessa aina toiseen kerrokseen asti. Neljännessä kerroksessa hän oli mulkaissut Carteria pahasti, mutta hänellä ei ollut ollut aikaa jäädä kinaamaan pojan kanssa. Nyt hän katseli epäilevänä kaikkia Rohkelikkoja.

Carter kuulee yläpuoleltaan tutun kuuloisen äänen ja nostaa katseensa paikalle tulleeseen poikaan, Leoniin. Toisen Luihuisen kasvoilla on sarkastinen hymy, kun tuo tervehtii Chandlerin nuorukaista. Samassa Seth saapuu hieman huohottaen paikalla ja alkaa selittämään jotakin Carterin nylkemisestä elävältä. Kuudesluokkalainen nousee seisomaan ja kääntää sitten katseensa saman pituiseen seiskaluokkalaiseen tyly ilme kasvoillaan. "Huomenta Lestrange", tuo sanahtaa ja kääntää sitten katseensa kolmikon pisimpään osapuoleen, Sethiin. "Luultavasti nylkeekin, jos se saa mut käsiinsä", Nuori velho vastaa ystävälleen ja haukottelee. Hän vilkaisee sivusilmällä Leonia, kunnes kääntää pikaisesti katseensa kauempana seisovaan Stephanieen. "Mutta se ei saa tietää mitään, ei ainakaan sulta", tuo sitten toteaa Sethille, kääntäen katseensa tuohon takaisin.

//Sori sekava teksti...

Jonathan tuhahti ja asteli liekkikehän luo, katsoen hetken Elizaa. Jonathan tympääntyneenä näpäytti sauvaansa ja liekit katosivat. Maa näytti siltä kuin siinä ei olisi koskaan mitään ollutkaan. Jonathan asteli entisen vankilan sisälle ja nosti tytön varovaisesti seisomaan, ja sen jälkeen syliinsä. Jonathan vilkaisi kerran toista, lähtien askeltamaan sitten kohti koulua ja toivoen samalla hartaasti, että kukaan ei olisi huomannut heidän katoamistaan. Jonathan varoi askeliaan hitusen, sillä häntä ei lainkaan kiinnostanut könytä ja taittaa niskojaan.

STEPHANIE astuu huoneeseen jossa tanssi harjoitukset olisivat. Hän katsoo kelloa, joka näyttää olevan minuutin vaille kymmenen. Tämä myös huomaa Carteein vilkaisevan tätä. "Öm...tuleeko ketään?" Neitokainen sanahtaa rauhattomasti. Ei hän koko aamua viettäisi käytävällä. Steph avaa hiuksensa ja laittaa ne takaisin ponnarille, mutta tällä kertaa siitä tuli hiukan siistimpi. Tyttö vilkaisee muita Puuskupuheja ja viittoo heitä tulemaan.

Hymähti Carterille, joka myönsi että Alison todennäköisesti nylkisikin hänet. "Nimenomaan JOS." Hän naurahti ja katsoi, kuinka luokkahuoneen ovi avattiin ja oppilaat alkoivat valua sisään. "Mä vihaan tanssimista." Seth nurisi, mutta lähti valumaan muiden mukana kohti luokkaa. "Ja ei hätää, en kerro kenellekkään." Hän lupasi ja virnisti.

Kun Seth viimein pääsi sisään luokkaan, hän vilkuili ympärilleen. Puuskupuheja oli joka paikassa ja Seth osittai toivoi heitän olevan yhtä kömpelöitä kuin usein sanottiin, sillä poika itse ei ollut tansissa mikään luonnonlahjakkuus. Hän vilkaisi tuskastuneena Carteria. "Ja tätäkö mun pitäis kestää koko puol vuotta?" Hän voihkaisi ja mumisi sitten: "Ehkä pitäis murtaa jalka tai jotain..."

Eliza katselee pian luoksensa astelevaa Jonathania ja henäisee helpotuksesta. Tuo olisi voinut jättää hänet liekkien keskelle, mutta omapa oli päätös. Eliza katsoi Jonathania ikäänkuin pelastajaa, vaikka todellisuudessa herra oli puolet sotkusta aiheuttanut.
”Kiitos, Jonathan”, Eliza kuiskaa katsellen matkalla kaikkialle muualle, kuin Jonathaniin. Elizasta tilanne oli nöyryyttävä, sillä ei hän tahdo olla heikko ja haavoittuvainen, mutta sitä hän on.
”Mistä sä oot pooinu tollasta taikuutta?” Eliza vihdoin kysyy mieltään askarruttavan kysymyksen. On hänellä niitä montakin mielessä, muttei tahdo esittää kysymystulvaa.

Jonathan talsi vain eteenpäin. Hän metiskeli, mitä jos vaan tiputtaisi tuon hänen päivänsä pilanneen tytön maahan ja jättäisi siihen, karaten. Vaikka syömään, sillä Jonathanilla oli järkyttävä nälkä. Jonathan puri huultaan.
"Onko pakko vastata?" Jonathan kysyi. Ei hän oikein itsekään tiennyt, mistä oli taikansa oppinut. Kotoa, koulusta, vapaa-ajalta? Ehkä niistä kaikista, hieman kerrallaan. Jonathanin isä oli ollut kuolonsyöj, ja Jonathan oli nuorempana ryövnnyt tuolta muutamat loitsukirjat... Mutta ei siitä sen enempää.

LEON REGULUS LESTRANGE kohotti kulmiaan Carterin tylylle ilmeelle, muttei sanonut mitään. Sen sijaan Lestrange siirsi katseensa paikalle ilmestyneeseen Sethiin ja nyökkäsi päällään lähes huomaamattomasti. Leon jäi kuuntelemaan kaksikon keskusteluja ja pienesti virnuillen pysäytti katseensa Carteriin. Vieläkin se Alison oli siis pelissä. Lestrange oli nähnyt muutaman kerran tytön kiehnäävän Carterin kimpussa, muttei ollut jaksanut ärsyttää luihuista aiheesta. Leon vilkuili muita paikalla olijoita, sillä häntä ei juurikaan kiinnostanut Sethin ja Carterin Alisoniin liittyvät puheet. Seth lähti kumminkin kävelemään kohti luokkaa kohti, joten Leon siirsi katseensa heihin ja lähti itsekin kävelemään kohti luokkaa. Lestrange siirsi katseensa Sethiin tämän puhuessa ja virnisti. "Kannatan tosiaan jalan murtamista. En todellakaan jaksa tätä touhua jouluun asti", Lestrange sanoi turhautuneena, vilkuillen ympärilleen luokassa.

¤ https://aijaa.com/i7AqeX

Eliza miettii huomasikohan ketään heidän poissaoloa. Tosin ylensä tähänaikaan olevat opilaat huomataan melko hyvin, varsinkin jos he tulevat ulkoa eivätkä suostu kertomaan missä he olivat. Eliza ei ainakaan halua kertoa, että hän oli metsässä harjottamassa pimeää taikuutta.
”Jollet tiputa mua maahan, raatele, kiduta, sytytä tulee tai jotain nii joo sun täytyy”, Eliza vastaa pieni virne huulillaan. Hänen kesän projekti oli etsiä isänsä vanha loitsukirja, mutta ilman aikasauvaa se oli lähes mahdotonta, joten sen etsiminen jäi jouluun.

Rodrick nousee ylös maasta tajutessaan monien menneen jo sisään pieneen salin tapaiseen luokkaan. Hän tunkee Numerologian kirjansa laukkuun, jota kantaa olallaan ja astelee reippaasti sisään ovista muiden mukana. Ohittaessaan Sethin tuo hiipii pojan ohitse mahdollisimman varovasti, jotta tuo ei huomaisi häntä. Puuskupuh astelee toiselle puolelle luokkaa, jonne hänen tupalaisensa ovat kokoontuneet. Tuvat ovat selvästikkin jakaantuneet kahtia, kummallekin puolelle hieman pölyistä salia. Pian Professori Longbottom astelee kaikkien keskelle ja kehottaa oppilaita istumaan penkeille, jotka sijaitsevat molemmilla seinustoilla. Kun kaikki ovat istumaisillaan Professori Bowen rykäisee ja toteaa, että tytöt istuvat toisella puolen ja pojat toisella. Niinpä Rodrick kävelee muiden Luihuis ja Puuskupuh poikien kanssa toiselle seinustalle ja tuo istahtaa aivan ensimmäiseen riviin ensimmäiselle penkille.

// hyvi selitetty :D