STEPHANIE huokaisi. Hän ei välittänyt olla huomion keskipisteenä, muuta siihen pisteeseen oli joutunut. Kun kaikilla on parit alkavat professorit opettaa heitä. Vaikka Steph onkin surkea tanssija, hän pysyi pystyssä vain muutamalla horjahduksella. Kahden tunnin kuluttua professori selitti jotain seuraavista harjoituksista. Sen jälkeen Carter kertoi jättävänsä lounaan väliin ja neitokainen vastasi siihen vaan nyökkäyksellä. "Nähään" Steph sanoin ja etsi katseellaan Emilä, samalla kun Carter poistui salissa. Kun toista tyttöä ei näkynyt hän lähti kävelemään kohti ovea. Päästyään ovesta Hudsonin esikoinene huokaisi syvään.

Carter havahtuu mietteistään kuullessan Sethin mumisevan äänen vierestään (?). Nuori velho naurahtaa pienesti ja nyökäyttää sitten. "Piti vaihtaa taktiikkaa parin hankinnassa. Puuskupuhit on yleensä helpoimpia.." Tuo vastaa ystävälleen ja vinkkaa silmää (UH SETHER), irrottautuen sitten viileästä seinästä. Chandlerin ainokainen vilkaisee ympärilleen tajuten, että hänen esityksensä ei menisi läpi, jos hän hölöttäisi ohi suunsa. Entä jos Stephanie, tai joku muu Puusku, olisi juuri kävellyt ohitse. Niiden juoruilijoiden porukassa t'älläiset asiat leviävät hetkessä. "Öh.. Mulla ei oo kamalasti nälkä, mut miten sä haluut", Luihuinen sanoo Sethille ja katsahtaa sitten ystäväänsä. "Kuhan Alison ei oo siellä."

Ted Lupin kuuli askelia eräältä käytävältä. Hän viittasi Dominicille, että tämä tulisi mukaan. Herra käveli äänten luokse ja näki Alisonin tarvehuoneen oven edessä, mutta tämä ei saanut sitä auki. Puoli-ihmissusi oli tikahtua nauruun, vai Korpinkynsien pitäisi olla fiksuja?
Ted kävelee naisen taakse ja jää nojaamaan tiiliseinään.
"Hei yritä vähän kovemmin, sun pitää toivoa ja tarvita sitä huonetta oikeesti." Herra sanoi huvittuneena toiselle ja jatkoi vielä.
"Tarviin paikan, jonne voin mennä tanssiaisten ajaks kenenkään löytämättä mua." Siinä samassa oven reunimmaiset karmit alkoivat muodostua ja lopulta koko ovi oli ilnestynyt paikalleen. Näköjään Ted oli yksi harvoista, kuka tiesi missä tarvehuone oli ja mikä se oli. Dominicin isä oli viettänyt siellä melkein kokonaisen vuoden kouluvuosinaan. Dominickin tiesi paikasta. Sen Ted oli saanut todeta.

Dominic nyökkäsi ja lähti astelemaan ystävänsä perään miettien, minne tuolla oli kiire. Jos herra menisi kirjastoon, Dominic lähtisi lätkimään. Dominic huomasi heidän tulleen tarvehuoneen eteen, ja samantien tuo metamorfimaagi oli puhumassa jollekkin tytölle. Dominic ei tiennyt naisen nimeä, ei se häntä kyllä paljoa kiinnostanutkaan. Dominic katseli tarvehuoneen ovia. Siellä oli hänen isänsä viettänyt lähes koko kouluvuotensa, kun vielä oli opiskellut. Nuoremmallekin Malfoylle paikka oli tuttu. Hankalissa paikoissa se tuntui turvalliselta, ja sinne sai paeta. Dominic haukotteli kevyesti, katsellen kaksikkoa turvallisen välimatkan päästä.

LEON REGULUS LESTRANGE lähti ensimmäisten joukossa pois tanssiaisharjoituksista, sillä häntä ei tosiaankaan kiinnostanut jäädä lojumaan siihen luokkaan. Lounasaika teki tuloaan, joten Lestrange lähti kävelemään kohti Suurta salia. Hän ei tosin ollut kovin nälkäinen, mutta Leon päätti silti käydä hörppäämässä vähän kurpitsamehua ja syömässä jotakin pientä.
Lestrange haroi äidiltään perittyjä kiharia hiussuortuviaan ja suoristi yllään olevaa valkoista kauluspaitaa. Regulusta inhotti joka viikko olevat tanssijaisharjoitukset, sillä häntä ei tosiaan kiinnostanut tanssiaiset saatika tanssiharjoitukset. Leon ei muutenkaan keksinyt ketään tyttöä pariksi pyydettäväksi, joka vaikeutti asioita suhteellisen paljon.

# https://aijaa.com/i7AqeX

Alison hätkähti hiukan ja kääntyi kun kuuli takaansa äänen. Ted Lupin oli hiippaillut hänen taakseen ja nojaili nyt seinään omahyväinen ilme kasvoillaan. Alisonin teki mieli kuristaa sinitukkainen poika siihen paikkaan, mutta tyytyi vain puristamaan kaapunsa sisässä olevaa taikasauvaa. Tytön katse muuttui tylyksi, samoin kuin ääni. "Olisin kyllä keksinyt sen itsekkin kunhan olisin saanut hiukan aikaa." Hän tiuskaisi ja katsoi kiukusta kihisten kuinka Ted avasi Tarvehuoneen oven. Se sinipää luuli kai olevansa jotenkin fiksumpi kun osasi avata tarvehuoneen. "Tosi nerokasta." Hän sanoi ivallisesti tuhahtaen ristien kädet puuskaan puristaen taikasauvaa toisessa kädessään. "Ja mitä se sua liikuttaa onnistunko vai en." Hän lisäsi happamasti ja mulkaisi ovea, joka oli ilmestynyt käytävään. "Mä präjään kyllä itsekin, kiitos vain." Alison sanoi vielä ja siirtyi oven eteen tutkimaan sitä kiinnostuneena aivan kuin ei Ted ei enää olisi hänen vieressään.

¨
Virnisti Carterille. "Totta, Puuskupuhit on aika helposti manipuloitavia." Hän sanoi ja vilkaisi hiukan vatsaansa, joka kurisi taas. "Mulla on nälkä." Hän toisti ja naurahti tuupaten Carteria olkapäästä. "Et voi vältellä sitä ikuisuuksia." Hän sanoi ja lähti kohti keittiötä. "käyn hakemassa keittiöstä kolmiovoileipiä." Hän sanoi ja oletti Carterin seuraavan. "Mennään sitte jonnekki minne haluut." Hän lisäsi ja vesi herahti pojan kielelle tämän ajatellessa kotitonttujen tekemiä herkullisia kolmiovoileipiä. Hän haluaisi ainakin kymmenen ja kurpitsamehua niiden kanssa.

Seth koputti keittiön oveen ja heti hän näki kotitontun, joka kysyi arasti mitä asiaa hänellä oli. "Mä haluun kolme katkarapu voileipää, viis tonnikalalla ja kaks kanalla." Hän sanoi ja näki kuinka kotitonttu pyöräytti silmiään, mutta nyökkäsi lähtien kipittämään takaisin keittiöön. "Ja tuo sitten iso pikari kurpitsamehua!" Hän huusi vielä perään ja jäi odottamaan tilaustaan.

Celestia astelee viimeisten perässä luokasta ulos tarkistellen samalla laukkuaan. Todettuaan kaiken olevan paikoillaan, tuo lähtee suuntaamaan kohti Suurta salia, sillä neitokaisen vatsa kurnii kuin mikäkin leijonalauma. Martínez lähtee kapuamaan rappusia alas toisesta kerroksesta mietteliäänä, aivan omissa maailmoissaan. Päästyään melkein loppuun asti, Suuren salin kerrokseen, tuo menettää tasapainonsa kompastuessaan jonkun jalkaan. Hän ei ehdi katsomaan kenen jalkaan, sillä kaatuu päistikkaa edessään kävelevän pojan (Leonin) niskaan. Kolahtaessaan rappusiin Celestia puhahtaa hieman kivusta, mutta ei jää makoilemaan maahan vaan kiipeää seisomaan pidellen oikean puoleista kylkeään. Ympäriltä kuuluu naureskelua, kun ohi kulkevat Luihuiset huomaavat hänet. Muutama muu tupalainen katselee hieman huolissaan Rohkelikkoa, mutta toteavat kai, että tuo on kunnossa. "Sori, mä kompastuin jonkun jalkaan", Celestia sanoo poikaan johon oli törmännyt. Jos hän olisi tajunnut pojan olevan Luihuinen, olisi hän jättänyt anteeksipyynnön väliin ja lähtenyt vain pois.

Carter seuraa Sethiä keittiön ovelle ja jää odottamaan hieman taaemmas, kun poika tekee "tilauksensa". Pieni naurahdus pääsee Chandlerin huulilta tuon kuullessa Sethin selostuksen voileivistä ja kotitontun silmien pyörittelystä. Carterin mielestä kotitontut ovat itsekkäitä ja turhamaisia, vaikkakin melko käyttökelpoisi. Myös Chandlerin perheellä on oma kotitonttu, joka tosin tekee enimmäkseen vain perheen isän tehtäviä. "Mä en tajuu miten sulla voi olla taas nälkä", Carter sanahtaa hymyillen pidemmälle pojalle.
Pian tonttu tuo leivät kaikki päällekäin koottuina ja yksi tipahtaa maahan. Kotitonttu vinkaisee ja Carter mulkaisee tätä pahasti. "Ettekö tre turhimukset osaa mitään", tuo murahtaa ja tonttu vinkaisee uudestaan. Tuo kerää levinneen leivän maasta ja kysyy vikisevällä äänellä, haluaisiko Seth uuden leivän, sillä nyt niitä on vain yhdeksän. Carter mulkoilee turhautuneena tonttua Sethin takaa.

STEPHANIE kävelee alas portaita. Hän on suuntamassa suureen saliin syömään. Matkalla alas hän huomaa parin luihuisen vilkaisevan häntä. Hän ei itsekkään ymmärrä miksi suostui Tylypahkan ilkeimmäm velhon pariksi, mutta oli se parempi, kuin ilman paria. Stephin heikkouksiin kuului se, että hän näkee ihmisissä vain hyvät puolet ja jos tyttö ei sitä löydä, tämä etsii ne. Sillä neidon mielestä kaikissa on jotain hyvää, jopa Carterissa. Hudson saapuu Suuren salin luo ja lähtee kohti Puuskupuhien pöytää. Hän etsii paikan, vaikkei hänellä ole edes nälkä.