♂ NOEL EUGENE BELROSE katsoi tummilla silmillään Jocelynia, siirtäen sitten katseensa takaisin Feliciaan. Jocelyn osasi kieltämättä olla todella vahvan oloinen. Hän ei vaikuttanut yhtään epäröivältä. Silmien räpäyksessä Felician hiukset olivat poissa, ja tyttö rupesi kiljumaan kovaan ääneen. Noel katsoi silmät suurena tyttöä, joka juoksi ystäviensä kanssa pois paikalta. Belrose siirsi yhä hämmentyneenä katseensa Jocelyniin ja hän kohotti kulmiaan. "Se oli... Outoa", rohkelikko tokaisi hiuksiaan haroen. Noelin mielestä asiat ei siltikään menneet hyvin, vaikka Felicia olikin lähtenyt. Nyt Jocelyn oli kusessa. Luihuiset saattaisivat milloin tahansa hyökätä tytön kimppuun. Hyvä on, ei välttämättä ole Noelin juttu murehtia luihuistytön tarpeista kun itse on rohkelikko, mutta asia silti mietitytti häntä. Jos Jocelyn olisi huitaissut Noelia kerran nyrkillä kuonoon ja potkaissut pari kertaa, niin hän olisi taas porukan sisässä.

JOCELYN LUCIA DAYTON naurahti itselleen ja kääntyi katsomaan Noelia, joka kommentoi tempausta oudoksi. "No tosiaan, se oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin sitä", hän sanoi haroen paksuja hiuksiaan. "Sitäpaitsi se tyttö välittää aivan liikaa ulkonäöstään. Hän olisi voinut kirota minut ilman hiuksiakin, mutta hiukset menivät etusijalle", australialainen sanoi ja hymähti hiljaa.
Hän tiesi olevansa pahassa pulassa tulevaisuutta ajatellen, mutta juuri nyt sillä ei liiemmin väliä ollut. "Sinä olisit aivan hyvin voinut kirota hänet, mikset tehnyt niin?" Jocelyn kysyi katsoessaan Belrosea pienesti virnistäen. Rohkelikot olivat tunnettuja urheudestaan ja reiluudestaan, se oli hieman ärsyttävä piirre heissä, ainakin Daytonin mielestä.

♂ NOEL EUGENE BELROSE naurahti pienesti Jocelynin sanoille. "No, se näytti toimivan", rohkelikko tokaisi virnistäen. Noel vilkuili ympärilleen ja nyökkäsi. "Hän näytti reagoivan aika pahasti hiusten lähtöön", Belrose sanoi yhä virne kasvoillansa. Noel itse ei olisi niinkään kauhistunut hiusten lähdöstä, koska hänellä oli jo valmiiksi lyhyet hiukset ja koska hän oli poika. Yleensä naispuoliset välittävät enemmän ulkonäöstään kuin miespuoliset.
Eugene haroi ruskeita hiuksiansa ja työnsi taikasauvansa takaisin housujensa taskuun. Jocelynin kysymyksen kuultuaan Noel irvisti pienesti. "Totta puhuen en itsekkään tiedä. Tiedän paljon kiinnostavia loitsuja, mutta minusta tuntuu, että omassa käytössäni ne eivät toimisi", rohkelikko sanoi naurahtaen.

JOCELYN LUCIA DAYTON virnisti pienesti. "Niin, mutta ainahan sitä voi yrittää. Onhan se mielenkiintoista nähdä jos loitsu menee väärin ja mitä silloin tapahtuukaan. Rakastan sitä jännitystä", hän sanoi rennosti huokaisten ja työnsi tarkasti sauvansa kaavun taskuun. Hän katsahti vielä suuntaan, jonne luihuiset olivat kadonneet ja oli varma, että joutuisi nyt viettämään lukuvuoden omissa oloissaan.
"Luulivatkohan he meitä oikeasti.. tiedätkös.. pariksi?", Dayton sanoi virnistäen ja vilkaisi häntä hieman lyhyempää Noelia. Tyttö ei voisi ajatellakaan seurustelua rohkelikon kanssa. Se ei vaan kuulunut hänen luontoonsa.

♂ NOEL EUGENE BELROSE naurahti pienesti Jocelynin sanoille. "Joo, totta tuokin", kuusitoistavuotias sanoi virnuillen. Noel vetäisi valkoisen kauluspaitansa hihat kyynertaipeisiin ja suoristi höllästi olevaa Rohkelikon tupavärein koristeltua solmiota. Pieni haukoitus karkasi Noelin suusta, ja hän siirsi katseensa takaisin Jocelyniin. Noel naurahti Jocelynin sanoille ja kohautti olkiaan. "En tiedä. Eivät he näyttäneet vitsailevan. Felicialla ei oikeastaan ollut kovin hyvä huumorintaju", Belrose sanoi virnistäen, pyyhkäisten sitten hiussuortuvan kasvoiltansa. Noel yritti miettiä häntä ja Jocelyniä yhdessä - se tuntui aika oudolta ajatukselta, kieltämättä.

# öitää c:

JOCELYN LUCIA DAYTON naurahti tummansinisiä hiuksiaan näpräillen ja pudisti päätään. "Sillä tytöllä ei ole koskaan ollut huumorintajua", hän sanoi ja se tosiaan oli totta. "Olen tuntenut hänet ensimmäiseltä luokalta asti, hän on hyvin ailahtelevainen ja ajattelee aikalailla vain itseään ja poikia. Mikään muu ei ole häntä kiinnostanut kuin vain huomio. Olen pahoillani, että seurustelit hänen kanssaan. Se mahtoi olla kamalaa", australialainen sanoi virnistäen jälleen. Hän suoristi kaapuaan, joka oli koristeltu luihuisen värein.
"Felicia oli yksi ensimmäisistä, kenet tapasin junassa. Suurin osa heistä päätyi muihin tupiin, mutta me tulimme aluksi toimeen, sillä halusimme molemmat samaan tupaan", Dayton selitti, vaikkei tiennyt oikein, että miksi kertoi tätä tarinaa. "Halusitko sinä rohkelikkoon? Onko perheesi rohkelikosta?" noita kyseli.

STEPHANIE HUDSON istahti puiselle penkille Emiliä vastapäätä. Hän katseli hetken ketä muita oli salissa, mutta lopulta käänsi katseensa Emiliin. "No, onko ketään kysynyt sinua tanssiaisiin?" Lontoolainen kysyi ystävältään. Hudson oli itse melko varma siitä, ettei kukaan kysyisi häntä, mutta sitä hän ei vielä tiennyt. Stephanie tunsi, kuinka hänen ponnarinsa valahti. Neitokainen avasi hiuksensa ja laittoi lenkin ranteellensa, jottei unohtaisi sitä. Oppituntien seurauksena hän oli melko väsynyt eikä juurikaan jaksanut miettiä miltä hänen tämän hiukset näyttäisivät. Neiti suoristi hamettaan ja nojasi kyynärpäähänsä, joka oli pöydän päällä. Pieni haukotus pääsi hänen suustaan. Oli alkanut jo hämärtyä, koska Suuren Salin katto näytti tummenevaa iltataivasta.


https://weheartit.com/entry/184480871/search?context_type=search&context_user=margot_schrl&page=21&query=blond+girl

VALERIE GREENWOOD sulloi taikajuomien kirjan koululaukkuunsa ja sulki sen vetoketjun. Hän suoristi hameensa ja lähti kävelemään pitkin käytävää. Greenwoodin esikoinen alkoi letittää pitkiä ja ruskeita suortuviaan olkapään yli. Hän otti ponnarin ranteensa ympäriltä ja laittoi sen letinpäähän, jottei se aukenisi. Kesäloman huuma pyöri yhä mielessä ja se vaikeutti Valerien opiskelua. Myös tulevat tanssiaiset painoivat hänen mieltään, entä, jos hän ei saisi paria sinne, tyttö mietti. Valerie oli aina pitänyt tanssiaisista, kuten hänen äitinsä. Neitokainen suuntasi askeleensa kohti kasvihuonetta, koska se oli paikka, joka oli melkein aina rauhallinen ja tyttö meni sinne aina rauhoittumaan. Kun Valerie saapui ovelle hän käänsi kahvasta ja meni nopeasti sisälle ja sulki oven. Tämä päästi syvän huokauksen, mutta tajusi sitten ettei ollut yksin, nimittäin kasvihuoneessa seisoi poika, ilmeisesti tämä oli Puuskupuhista, koska hänen kaapunsa oli koristeltu punaisella ja mustalla. "Oho sori en ajatellutkaan, että täällä olisi muita" Valerie sanoi hiljaa. Tunnithan oli jo loppu eikä yleensä kukaan vietä aikaansa kasvihuoneessa.


https://weheartit.com/entry/184079088/search?context_type=search&context_user=Camirandaa&page=2&query=brunet+girl

RODRICK katselee hiljaa kuinka oppilaat valuvat luokasta pihamaalle. Pian myös Professori Longbottom lähtee paikalta, katsoen kysyvästi tummahiuksista Puuskupuhta. "Jos sopii Professori, mä jään hetkeksi tänne", poika vastaa ja saa vastaukseksi nyökkäyksen, sekä hieman huolestuneen katseen. Rodrick hymyilee pienesti opettajalle, jonka jälkeen kääntyy ympäri ja jää tuijottelemaan edessään olevaa kasvia. Pian ovi tuon takana pamahtaa hiljaa kiinni ja Puuskupuh jää yksin kasvihuoneeseen.
Hetken päästä ovi kuitenkin aukeaa, kun joku kapuaa pikaisesti ovi aukosta sisään. Hieman säikähtäneenä Rodrick kääntyy ympäri ja huomaa oven suussa seisovan tytön, joka värejen perusteella kuuluu Rohkelikkoon. Harmaa silmäinen taikoo kasvoilleen pienen ujon hymyn, vilkaisten sitten mustia pitkäkärkisiä kenkiään. "Ei täällä yleensä olekkaan. Jäin tunnin jälkeen, tää on hyvä paikka mietiskellä", Rodrick selittää ujosti. Hän kohottaa katseensa Rohkelikkotyttöön. "Mä oon Rodrick", poika esittäytyy.

Eliza katselee ympärilleen vielä kerran, käännähtäen melkeimpä harhaluuloisesti ympäri. Onhan hänellä syytäkin, sillä hän ei mitenkään kovin laillista asiaa toimita. Lopulta Eliza sulkee silmänsä ja tarttuu pieneen mustaan kirjaan ja sujautaa sen hänen oppikirjansa sisälle. Tämän jälkeen hän vielä tarkistaa, ettei ketään nähnyt. Tämän kirjasen saaminen on ollut monen päivän tehtävä, ensin siirtää ja piilottaa se tälle puolelle kirjastoa. Eliza lähtee pois kirjastosta vähin äänin suunnaten kohti Luihusten oleskeluhuonetta, siellä hän saisi olla rauhassa. Ei Grindelwald voi paljoakaan sille, että hän on perinyt isältään kiinnostuksen Pimeää Magiaa kohtaan, vaikkei ikinä haluaisi moisia hirmutekoja tehdä.
Pienen kävelykierroksen päätyttyä Eliza istahtaa sohvalle, ainoastaan sohvan vieressä oleva nojatuoli on käytössä, joten tuskin häntä häirittäisiin. Eliza nostaa paksumman kirjan syliinsä, minkä sisällä kirjanen on. Eliza avaa paksumman kirjan keskeltä ja avaa samalla myös pienemmän kirjan ja aloittaa lukemaan sen ensimmäistä sivua.