Rodrick lähtee astelemaan kohti pihamaata ajatuksissaan Valerie vierellään. Pian poika kuitenkin palaa kuitenkin jälleen maantasalle toisen kysyessä häneltä kysymyksen. Puuskupuh kääntää katseensa tyttöön ja hymyilee tuolle nyökätessään. Totta kai hän tietää Stephanien, vaikka ei tuon kanssa kamalasti jutellut olekkaan. Ihan mukava tyttö, kai... "Mitä siitä?" Tummaverikkö kysäisee ja parantelee jälleen laukkunsa hihnan asentoa olallaan, kääntäen katseensa jälleen eteensä. Rodrick on saanut elämänsä aikana paljon vihjailuja ja tiuskimista siitä, että tuon kömpelyksen pitäisi kävellessään katsoa eteensä. Ja tottahan se on. Puuskupuh nyökäyttää toistamiseen, kun Valerie toteaa, ettei ole jutellut vanhan naapurinsa kanssa aikoihin.
Kuullessaan tytön seuraavan kysymyksen tuo miettii hetken ja tajuaa, että he ovat melkein ulkona. "Mennäänkä kasvihuoneille?" Tuo sitten kysäisee naurahtaen perään.

JOCELYN LUCIA DAYTON räpäytti silmänsä auki. Hän mietti hetken missä oli ja mitä oli tapahtunut, kunnes muisti olevansa koulussa, eikä ihanassa, omassa sängyssään. Toinen asia, mikä tyttöä ihmetytti oli se, että hän nukkui jonkun vieressä, kainalossa, jos tarkkoja oltiin. Hän kääntyi katsomaan Noelia, joka makasi silmät kiinni, vieläkin nukkuen hänen vieressään. Eilisen tapahtumat palautuivat hiljalleen Jocelynin mieleen.
Makuusali oli täysin tyhjä, mikä oli epätavallista. Daytonin katse vaelsi huoneessa ja pysähtyi kelloon. Hänen mahassaan kääntyi pahankerran, sillä he olivat rohkelikkopojan kanssa nukkuneet pahasti pommiin. "Noel. Noel. Noel. Noel", australialainen toisteli ravistellen poikaa hereille. "Hemmetti nyt on pakko herätä, meidät tapetaan", hän sanoi, yrittäessään saada poikaa hereille.

VALERIE kulkee Rodrickin kanssa kohti ovea, kun he ovat juuri oven kohdalla, puuskupuh mainitsevan kasvihuoneen. "Mennään vaan" neitokainen sanoo ja kääntyy ympäri. Tämä lähtee kohti kasvihuonetta Rodrick vierellään(?) Parin minuutin kuluttua he saapuvat kasvihuoneen ovelle. Valerie avaa oven ja tarkistaa, ettei siellä ole oppituntia menossa, kun tälle selviää, ettei ole, Nuori neito astuu sisään ja lähtee kiertelemään ympärihuonetta.

/laatu, koska puhelin

LEON REGULUS LESTRANGE kohautti olkiaan kuullessaan rohkelikkotytön sanat. Lestrange jatkoi matkaansa kohti Suurta salia ja kuulee tytön kävelevän samaan suuntaan. Hienoa. Leon virnisti Celestian sanoille ja nyökkäsi. "Taidat olla oikeassa", luihuinen sanoi vilkaisemattakaan tyttöä. Hän ei ollut juuri nyt erityisen kiinnostunut puhumaan rohkelikkotytölle, joka paasaisi hänelle siitä, kuinka ärsyttäviä ja ilkeitä luihuiset olivat, ja kuinka he eivät omistaneet käytöstapoja. Lestrange oli nimittäin kuullut sitä tarpeeksi ja häntä ei kiinnostanut, sillä hän oli kaikesta huolimatta ylpeä siitä, että kuului Salazar Luihuisen tupaan.

NOEL EUGENE BELROSE heräsi siihen, että joku ravisteli häntä. Belrose mumisi jotakin erittäin epäselvää sössötystä ja veti vapaalla kädellään peittoa paremmin päälleen. Rohkelikon toinen käsi oli jonkun alla, eikä Noel jaksanut vetää sitä sieltä. Sana 'tapetaan' kuului Noelin korvissa, jolloin kuusitoistavuotias yritti avata raskaita silmäluomiaan. Belrose kelasi, mitä oli äsken kuullut, jolloin Noelin silmät rävähtivät auki. "Mitä? Siis häh?" Belrose kysyi hämmentyneenä ja nousi puoli-istuntaan. Noel huomasi kätensä olevan tutun luihuistytön ympärillä ja samassa Noel tajusi olevansa ilman paitaa. Belrose ei nimittäin ikinä nukkunut Tylypahkassa paita päällä - jotkut sanoivat häntä tyhmäksi, mutta paita päällä tuli kuuma.
Noel virnisti kelatessaan eilisen tapahtumia, katsoen sitten Jocelynin silmiä ovelasti. "Huomenta", Belrose sanoi virnistäen.

JOCELYN LUCIA DAYTON sai kuin saikin vihdoin väsyneen rohkelikkopojan hereille. Poika oli nukkunut tyttö kainalossaan ilman paitaa ja Daytonin täytyi myöntää omassa mielessään, että paidattomuus puki Noelia. "No huomenta vain itsellesi", luihuinen sanoi, kun poika oli viimein hereillä ja toivottanut tytölle huomenet. "Katsoppa kelloa. Ei tainnut tämä nukkumisjärjestely olla ainoa sääntöjen rikkomus meiltä", australialaissyntyinen sanoi.
Jocelyn veti peittoa jalkojensa päälle ja haukotteli. Vaikka he olivat reilusti nukkuneet pommiin, häntä silti väsytti. Luihuinen joutui nukkumaan eilen alushousuillaan, mutta lainasi rohkelikolta yhtä t-paitaa. "Miten ihmeessä me nukuttiin näin pitkään?", Dayton mumisi.

NOEL EUGENE BELROSE haukotteli makeasti Jocelynin sanoille ja kurkotti pienesti, jotta näkisi sänkyjensä verhojen välistä kellon. Samassa sitä katsoessaan brunette tajusi, että muut olivat lounaalla tähän aikaan. Belrose kuuli Jocelynin mumisevan jotain, jolloin Noel siirsi katseensa tyttöön ja naurahti. "En tiedä. Tuskin opettajat huomaavat lainkaan. Jos minulta tullan kysymään, niin sanon vaikka että joku ystäväni unohti kai mainita että olen sairas. Tai sitten vain syön ryynirakeen", ranskalaisia sukujuuria omaava rohkelikko sanoi virnistäen, nousten samalla istumaan sängyllä. Belrose vilkaisi nopeasti ympärilleen ja kuten hän oli arvannutkin, makuusalissa ei ollut muita kuin he. "No, aiommeko me nousta tästä vai jäämmekö koko päiväksi tähän?" Noel sanoi virnistäen, siirtäen katseensa tyttöön. Kumpikin vaihtoehto sopi hänelle.

Mutristi suutaan kun kuuli että ei voisi saada ruokaa tarvehuoneesta. Hän ei millään jaksaisi raahautua Suureen saliin syömään. "No entä kotitontun?" Hän kysyi toiveikkaana, vaikka arvelikin että ei saisi kotitonttua tuomaan itselleen ruokaa. Hänen olisi pakko mennä Suureen Saliin. "Mäkin luen paljon." Alison virnisti Tedille. "Vaikkakaan en ilmeisesti ihan samanlaisia kirjoja kun sinä." Hän sanoi. Alison itse luki kaikkein mieluiten loitsuaja, herjoja ja kaikkea muuta hyödyllistä. Tummaverikön vatsa k urnahti taas äänekkäästi ja hän nousi huokaisten seisomaan suoristaen hiukan kaapuaan. "Kai mun pitää raahautua Suureen saliin syömään." Alison huokaisi. "Tuutko sä mukaan?" Hän kysyi ja toivoi samalla uloskäyntiä. Ovi ilmestyi hänen eteensä seinään ja Alison käveli sen luokse. Hän vilkaisi taakseen ja odotti vastausta Tediltä.

JOCELYN LUCIA DAYTON kohautti harteitaan pojan sanoille ja myönsi mielessään, että hän oli oikeassa. "En tiedä susta, mutta mulla on ainakin nälkä", hän sanoi ja haukotteli jälleen. Vaikka tyttöä väsyttikin, nälkä voitti kaikki tunteet. Hän heitti peiton pois päältään ja nousi ylös sängyltä, vetäen Noelin lainaamaa paitaa hieman alaspäin.
Jocelyn etsi katseellaan vaatteitaan, jotka oli jättänyt lojumaan pojan sängyn viereen. Hän nappasi ne käsiinsä ja laski sängylle. Australialaissyntyinen alkoi pukemaan, aloittaen hameesta, jonka hän pujotti ylleen, niin että pojan paita oli vielä hänen päällään

Ted Lupin hymyili. "Ei meidän tarvii suureen saliin mennä." Hän sanoi ja jatkoi vielä "Toivon käytävää tylypahkan keittiöön." Tunneli avautui toisella puolella huonetta ja Ted virnisti Alisonille omahyväisenä. "Tuolta me päästään keittiöön, ei tarvii mennä suureen saliin, jos et haluu." Herra todellakin tunsi vatsansa kurnivan ja halusi jotain purtavaa.