NOEL EUGENE BELROSE nosti Castielin paremmin syliinsä ja siirsi katseensa Jocelyniin. Noel purskahti nauruun Jocelynin sanat kuultuaan. "Olenko minä _tylsä_?" rohkelikko kysyi hämmästyneenä, katsoen virnuillen luihuista. Noel katsoi Jocelynin ruskeanvihreitä silmiä ja hymyili pienesti. Belrose naurahti Jocelynin sanoille ja katsoi pyöräytti silmiään. "Älä kuulosta noin yllättyneeltä. Kissat on ihania", Noel sanoi naurahtaen iloisesti, silittäen Castielin turkkia. Samassa Belrose tajusi, että hän saattoi kuulostaa aika homolta äsken, sillä harvat tyttöihin suuntautuvat pojat tulivat sanomaan tytöille silleen: "Oih kissat on ihania so kawaiiii!!"
Noel siirsi katseensa jalkoihinsa ja kohotti sen takaisin luihuistyttöön tytön puhuessa. "Voivat toki. Asiat ovat pahemmin, jos Castiel syö vaikkapa ananasta. Castiel ei nimittäin sa syödä ananasta", Noel selosti, vilkaisten sitten kissaansa ja Jocelyniä.

JOCELYN LUCIA DAYTON naurahti pojan sanoille, mutta väisti kysymyksen pelkällä pään pudistuksella. Ei Noel hänen mielestään tylsä ollut, Jocelynilla oli ollut oikein mukavaa tämän seurassa. Sinihiuksinen vei käden suunsa eteen, peittääkseen naurunsa, pojan puhuessa kissoista. "Ovathan ne ihan kivoja", hän sanoi. Hänen perheellään ei koskaan ollut ollut muita eläimiä, kuin vain pöllöjä.
"No niin, mennäänhän nyt sen kissan kanssa", Jocelyn sanoi huvittuneena ja nappasi pojan toisesta kädestä kiinni.

NOEL EUGENE BELROSE huomasi Jocelynin pudistavan päätänsä, jolloin brunette siirsi tyytyväisesti hymyillen katseensa eteenpäin. Noel vilkaisi virnistellen Jocelyniä tytön kertoessa mielipiteensä kissoista. Samalla Belrose huomasi tytön peittäneen kädellä suunsa naurun estämiseksi. Virnistellen Noel siirsi katseensa takaisin eteenpäin ruskeaa uroskissaansa rapsutellen. Castiel kehräsi vastaukseksi ja onnistui mukavasti saamaan Noelin valkoisen kauluspaidan rintamuksen ruskeisiin kissankarvoihin. Noel naurahti Jocelynin sanoille ja käveli hymyillen tytön kanssa kohti Suurta salia, tavoitteena syödä jotakin aamiaiseksi - tosin muut olivat siellä lounaalla.

JOCELYN LUCIA DAYTON käveli verkkaisesti portaita alas, kohti suurta salia. Ei mennyt kauaa, kun joukkio ihmisiä tuli heitä vastaan portaissa, kenties rohkelikkoja, ja tyttö päätti päästää pojan kädestä irti. Nopeasti he saapuivat alas, suuren salin luokse, jossa kaikki olivat jo syömässä lounasta, mikä olisi Jocelynille ja Noelille vasta aamupala.
Dayton katsoi salin ovelta luihuisten pöytää, joka oli täynnä tuttuja naamoja. Feliciaa ei kuitenkaan näkynyt ja tyttö sai kiittää siitä onneaan. "Mennään", hän mumisi hiljaa pojalle ja lähti kävelemään rohkelikon tupapöytää kohti, joka puolestaan oli lastattu tuntemattomilla.

NOEL EUGENE BELROSE tunsi Jocelynin irrottavan otteensa brunetesta, kun jotkut kävelivät heitä kohti. Belrose vilkaisi tyttöä pieni hymy kasvoillansa ja huomasi tulijoiden olevan rohkelikkoja. Noel tervehti heitä nyökkäämällä, muttei sanonut mitään.
Noel nyökkäsi Jocelynille ja lähti kävelemään Suuressa salissa sijaitsevaa rohkelikkojen pöytää kohti. "Päädyssä on vielä tilaa, mennään sinne", Noel sanoi pienesti hymyillen, kävellen sitten Rohkelikon pöytään istumaan. Noel jätti Jocelynille aivan päädyssä olevan paikan, mennen sitten itse istumaan tutun näköisen, vuotta vanhemman rohkelikkopojan viereen. Noel tervehti häntä nopeasti, saaden tervehdyksen takaisin. "Olihan nimesi Belrose?" vaaleahiuksinen rohkelikkopoika tarkisti virnistäen. Noel naurahti ja haroi hiuksiaan. "Sano Noel", brunette sanoi virnistäen. Poika nyökkäsi pienesti. "Jackson. Mutta Noel, mikset ollut tanssiharjoituksissa tänään? En nähnyt sinua", Jacksoniksi esittäytynyt poika kysyi selvästi uteliaan näköisenä. "Oli kiireitä", Noel vastasi pikaisesti ja kääntyi Jocelyniin päin.

JOCELYN LUCIA DAYTON nyökkäsi Noelin sanoille pöydän päätyyn istumisesta ja seurasi sitten poikaa. Hän istui tämän viereen, aivan päätyyn ja haukotteli väsymyksestä. Joku poika Noelin vierestä jutteli hetken pojan kanssa ja tyttö kuunteli hiljaa vieressä, katsellen samalla mitä söisi ensimmäiseksi. Hän ei ollut tottunut syömään lämmintä ruokaa heti herättyään, mutta pakkohan sitä oli, kun kerran oli tarjolla.
Jocelyn vilkaisi Noelia samalla, kun otti lautaselleen ruokaa ja hymyili tälle pienesti. Hänen vasta päätään istuva tyttö selvästi katsoi häntä oudoksuen ja kuiski jotakin sen tapaista kuin 'Onko tuo luihuinen? Mitä se täällä tekee?' kaverinsa korvaan. Jocelyn vain pyöräytti silmiään, ihmisillä oli aina tarve juoruta.

NOEL EUGENE BELROSE huomasi Jacksonin nousevan pöydästä, joten Belrose laski Castielin pojan paikalle. Noel työnsi kissan eteen lautaselle palan tonnikalaa, jolloin kissa alkoi mutustamaan sitä iloisen näköisenä. Noel kohotti kulmiaan kissalle ja vilkaisi Jocelynia, hymyillen sitten pienesti. Noel otti lautaselleen ruokaa ja hörppäsi kurpitsamehua. Rohkelikko vilkaisi kissaansa ja alkoi syömään ruokaansa, kuunnellen muiden rohkelikkojen keskusteluja, jota hän teki aina syödessään. Rohkelikot olivat niin äänekkäitä apinoita, että heidän keskusteluja ei ollut vaikea kuunnella.

JOCELYN LUCIA DAYTON seurasi poikaa ja hänen kissaansa hetken, samalla kun lappoi ruokaa suuhunsa. Noel oli laittanut kissansa lautaselle kalaa, ja se karvakasa mutusteli sitä onnellisenan. "No mitä sanot.. Skipataanko tässä samalla nyt loputkin tunnit mitä meillä on?" sinihiuksinen luihuinen kysyi pienesti hymyillen, samalla kun voiteli leipäänsä.
Jocelynin katse tuppasi harhailemaan luihuisten pöytään, jossa muutama oli selvästi hieman ihmetellyt tytön päätöstä mennä rohkelikkojen tupapöytään lounaalle. Hänen pitäisi jossakin välissä selvittää tilanne ystäviensä kanssa, mutta vielä ei ollut sen aika. Jostakin syystä Dayton viihtyi Noelin seurassa ja halusi nyt viettää tanssiparinsa kanssa aikaa ja tutustua tähän paremmin.

NOEL EUGENE BELROSE virnisti Jocelynin sanoille ja siirsi katseensa tyttöön. Noel hörppäsi kurpistamehua ja kohautti sitten olkiaan. "Sinusta en tiedä, mutta minä lintsaan loputkin tunnit. Opettajat ei yleensä pistä pahaks jos jään niitten tunnilta pois", Noel sanoi naurahtaen, hörpäten uudelleen pikaristaan kurpitsamehua. Noel söi lautasellaan olevan ruuan loppuun, jääden hörppimään kurpitsamehuaan. Brunette siirsi katseensa kissaansa, joka paraikaa joi pikarista ilmeisesti vettä. Noel tuhahti pienesti ja nosti kissan lattialle. "Menehän Cas", Noel sanoi ja katsoi, kun kissa maukaisi pienesti ja lähti tallustamaan ulos Suuresta salista.

JOCELYN LUCIA DAYTON hymyili pojan sanoille ja nyökkäsi. "Sallitko minun liittyä seuraasi kenties?", hän kysyi, sillä aikoi pojan tavoin jättää loputkin tunnit välistä, vaikka siitä varmaankin tulisi seuraamuksia. Oli vasta toinen virallinen koulupäivä ja heti australialaissyntyinen oli jo jättämässä tunteja välistä ja nukkumassa pommiin.
Samalla, kun Noel hätisteli kissaansa pois lennähti heidän yläpuolelleen ruskea pöllö. Se tiputti kirjeen suoraan Jocelynin syliin ja lensi samoin tein pois. Tyttö katsoi postiaan hämmentyneenä ja tyytyi vain huokaisemaan raskaasti. Nimi kuoressa oli hänen isänsä käsialaa, joten tyttö ei viitsinyt avata sitä heti, vaan tunki kuoren taskuunsa.