NOEL EUGENE BELROSE naurahti Jocelynin sanoille ja virnisti. "Jos haluut ni mikä ettei", rohkelikko sanoi hymyillen, napaten edessään olevalta lautaselta sämpylän käteensä. Belrose voiteli sämpylän ja laittoi sinne kinkunpalaisen väliin samalla, kun katsoi Jocelynin syliin pudotettua kirjettä. Noel haukkasi leivästään suuren haukun ja katsoi kirjekuorta, jonka Jocelyn laittoi taskuunsa. "Postia kotoako?" Noel kysyi suu täynnä leipää, katsoen uteliaan näköisenä tyttöä posket pullollaan. Noelille oli tullut jo pienenä tavaksi ottaa liikaa ruokaa suuhunsa ja näyttää sen takia hamsterilta - sama tapa oli yhä käytössä.

JOCELYN LUCIA DAYTON hymyili pojan vastaukselle nyökäten samanaikaisesti. "Jes", hän vain sanoi hiljaa, laittaen loput leivästään suuhunsa. Hän pureskeli sen nopeasti ja joi kurpitsamehua päälle, huuhtoen sillä ruuat alas.
"Sitäpä vain", Jocelyn vastasi huokaisten rohkelikon kysymykseen kirjeestä. Aina ensimmäisinä päivinä isältä, sekä äidiltä tuli samantapaiset kirjeet, jossa kyseltiin matkasta ja ensimmäisestä päivästä, sekä voinnista ja toivotettiin onnea lukuvuodelle. Joka vuosi sama juttu, aina ensimmäisestä luokasta asti. "Oletko kohta valmis?" tyttö kysyi syötyään viimeiset ruuat lautaseltaan. Hän oli usein hyvin nopea syömään ja se yleensä ärsytti hänen isäänsä, joka oli puolestaan äärettömän hidas.

NOEL EUGENE BELROSE haukkasi uuden haukun leivästään ja mutusteli sitä samalla, kun huomasi jonkun istahtavan viereensä. Joku kolmasluokkalainen rohkelikkotyttö se vain oli, joten Noel ei kiinnittänyt häneen huomiota. Jocelynin kysymyksen kuultuaan Noel siirsi katseensa häneen ja survoi koko leipänsä suuhunsa. "Mmhm", Belrose sanoi leveästi hymyillen. Noel alkoi purra suussaan olevaa puolikasta sämpylää ja muisteli tuttua sanontaa. 'Älä nielaise isompaa palaa kuin jaksat niellä' oli yksi hyvistä sanonnoista, joita Noel yritti pitää aina mielessään.

JOCELYN LUCIA DAYTON katsoi poikaa, odottaen tämän vastausta ja purskahti nauruun, kun poika tunki koko loppu leipänsä suuhunsa ja yritti mumista jotakin vastaukseksi. "Olet oikein viehättävä", tyttö sanoi virnistäen ja pyyhki hieman leivän muruja pojan suupielestä, tarkistaen automaattisesti sormillaan, oliko kenties hänen omilla huulillaankin jotakin jäänteitä syönnistä.
Monet pöydässä olijat olivat jo lähteneet ja lounas aikaa ei ollut kovinkaan paljoa enää jäljellä. Seuraavat tunnitkin alkaisivat tuota pikaa, joten Jocelynin ja Noelin pitäisi pikimmiten kadota, jottei heitä saataisi kiinni lintsaamisesta.

NOEL EUGENE BELROSE hymyili vastaukseksi Jocelynille ja nyökkäsi tälle sanoakseen kiitos, mitä hän ei voinut tehdä kun hänen suunsa oli täynnä leipää. Hetken päästä rohkelikko sai palaisen nieltyä, jolloin hän hyppäsi seisomaan ja laittoi kädet lantioilleen ja pullisti vatsalihaksiaan kuin mikäkin sankari. "Olen valmis!" brunette hihkaisi iloisena, saaden paljon katseita itseensä. Noel siirsi katseensa Jocelyniin ja irvisti. "Noniin mennään", brunette sanoi tarttuen Jocelyniä kädestä ja vetäen tytön ylös tuolista.

JOCELYN LUCIA DAYTON katsoi kuinka poika nyökkäsi kiitokseksi ja se sai tytön suupielet kaartumaan ylöspäin. Poika olikin pian valmis ruokailunsa suhteen ja hän pomppasikin pystyyn ja kuulutti sen niin, että koko sali melkein kuuli. Sinihiuksinen tyttö peitti kasvonsa käsillään, kuin estääkseen häpeän määrän ja tikahduttaakseen naurunsa.
Pian Noel jo veti Jocelynin ylös tuolista ja herätti vieläkin enemmän huomiota siihen, että he olivat ruokailemassa yhdessä, luihuinen rohkelikon tupapöydässä. "No niin, mennään ennenkuin koko koulu katsoo", Dayton sanoi ja lähti kävelemään pois salista.

NOEL EUGENE BELROSE naurahti Jocelynin sanoille ja virnisti. "Joo ja ennen ku mä nolaan sut", rohkelikko sanoi naurahtaen. Belrose astelikin pian ulos Suuresta salista ja siirsi katseensa Jocelyniin. "Sun vuoro päättää, mihin me mennään", Noel sanoi virnistäen. Noel haroi hiuksiaan ja onnekseen ei nähnyt enään kissaansa kävelevän käytävällä. Castiel oli kyllä ihana, mutta tuo kissa tosiaan tykkäsi Noelin vaatteiden karvoittamisesta ja ylimääräisestä maukumisesta.

# oon joutunut vaikka kui monta kertaa joutunut korjaamaan ku oon kirjottanut dean enkä noel :DD

JOCELYN LUCIA DAYTON naurahti pojan sanoille. "Etköhän sä ole tehnyt sen jo", hän vain sanoi kiiruhtaen sitten pojan kanssa ulos salista. Pojan sanat kuullessaan tyttö katsoi kohti kattoa, miettien hetken minne he voisivat mennä ja missä he olisivat rauhassa. "En ole varma toimiiko tämä, mutta olen vain kuullut vanhemmiltani tästä", Dayton sanoi pian ja lähti kohti portaita ja viittoi poikaa tulemaan hänen kanssaan.
"Oletko kuullut koskaan tarvehuoneesta?", Jocelyn kysyi rohkelikolta pieni hymy kasvoillaan, samalla kun he kävelivät suuria portaita ylöspäin.

Ted Lupin virnisti Alisonille ja meni tämän jälkeen käytävään. "Joo, olisi se aika kätevää, jos vois vaan toivoa ne vastaukset ja lunttais harjottelis ne ulkoa, opet on vaarmaan kuitenki estäny sen, tuskin ne niin tonttuja olis." Ted naurahti omille sanoilleen ja vilkaisi käytävän päähän, siellä tosiaan näkyi vilaus keittiöstä ja sieltä he voisivat pyytää vaikka mitä, hän oli joskus kuullut kummisedältään Harryltä, että kotitontut suorastaan tuputtivat herkkuja ja ruokaa keittiössä kävijöille.
Ted oli myös tullut siihen tulokseen, että voisi syödä tämän ruokailun tarvehuoneessa. Ilman niitä Carterin kaltaisia mulkkuja. Näin voisi tehdä melkein jokapäivä, sillä sillon välttyisi kaikelta siltä piikittelyltä mitä hän joutui kestämään. Eikä tarvitsisi nähdä enää Carterin naamataulua niin paljon.

Naurahti Tedin sanoille ja nyökkäsi. "Totta, ei ne niin tyhmiä ole." Hän sanoi ja otti tukea tunnelin seinästä. Heidän ei tarvinnut kävellä pitkään, kun jo Tylypahkan keittiö tuli näkyviin. Kun Alison kurkisti tunnelin suusta keittiöön hän näki kymmenkunta kotitonttua hyörimässä ruokien parissa. Juuri kun tummaverikkö oli rykäisemässä saadakseen huomiota, eräs kotitonttu kipitti hänen luokseen. Se oli Alisonista suloinen, sillä oli suuret korvat ja silmät olivat myös aivan liian suuret muuhun kehoon verrattuna. Sillä oli päällään valkoinen riepu johon oli tullut pieni tahra. Kotitonttu kysyi, mitä Alison haluaisi. Neitokainen murtisti huuliaan mietteliäänä. "Lihapullia ja spaghettia." Hän sanoi lopulta ja tonttu nyökkäsi kääntyen sitten Tedin puoleen. "Ainiin ja iso pikari kurpitsamehua." Alison lisäsi vielä. "Ja jälkkäriksi suklaamuffini.." Hän virnisti ja antoi sitten Tedille puheenvuoron.