Ted hymyili kotitontulle. "Mä voisin ottaa tonnikalapitsan ja kurpitsamehua. Jälkkäriksi maistuis pannukakku vadelmahillon ja kermavaahdon kanssa." Hän sanoi ja tonttu kipitti tiehensä, Lupinin poika tuumasi, että ei niissä ruoissa kauaa kestä. "Kotitontut tekee oi ruoat varmaan muutaman minuutin sisällä." Hän oli itseasiassa aika tyytyväinen tähän ajatukseen tulla tilaamaan suoraan keittiöstä, saisi syödä ihan rauhassa ja sellaista ruokaa mikä oli mieleen, vaikka olihan suuressa salissakin oleva ruoka ihan hyvää, mutta kun oli syönyt sitä seitsemän vuotta niin kyllähän tämä idea kannatti.

Katseli kuinka kotitonttu kuunteli tarkasti Tedin tilauksen ja kipitti sitten tiehensä. "Niin, ne osaa käyttää jos jonkinmoisia taikoja. Äiti haluais kotitontun." Hän sanoi mietteliäänä ja pysyi hetken hiljaa. Netiokainen vilkaisi Tedin sinisiä hiuksia ja mietti minkä väriset ne olisivat jos poika ei olisi metamorfimaagi. Mistäköhän moinen ajatus oli hänen päähänsä juolahtanut? Muutaman minuutin kuluttua ruoat tulivat ja Alison kiitti kotitonttua ottaen lautasensa ja pikarinsa. Ruoka tuoksui hyvälle ja tummaverikön vatsa kurni vaativasti. "Tää tuoksuu niiin hyvälle." Hän sanoi ja kääntyi tunneliin vilkaisten vielä kerran taakseen kotitonttuun joka jo katosi takaisin omiin askareisiinsa. "Kotitontut on aika sulosia." Hän sanoi Tedille ja mietti hiukan haikeana miten huonosti joitakin kotitonttuja kohdeltiin. Tylypahkassa niillä oli kuitenkin hyvät oltavat, mistä Alison oli kiitollinen.

Ted nökkäsi, kun ei oikein tiennyt mitä sanoa. Olivathan kotitontut ihan söpöjä, mutta se riippui kotitontusta. Pian hänenkin ruokansa tulivat, pitsa, mehu ja pannukakku. Hilloa pannukanussa oli riittämiin. Tedillä tuli mieleen, että hän söisi hilloa pannunakuilla. Ajatus oli huvittava. "Kiitos." Hän kiitti kotitonttua ja vilkaisi Alisonia, "Nyt vaan olis se tehtävä, että onnistuttais saamaan nää tonne tarvehuoneeseen." Hän sanoi.
Sitten Tedillä välähti. "Siipirdium Lentiusa." (Oliks se noin, no saa nyt olla.) Ruoat alkoivat leijumaan ilmassa ja Ted katsoi kysyvästi Alisonia, että mites tämä aikoi hoitaa oman ruokakuljetuksensa.

Alison hymähti Tedille, joka taikoi ruokansa leijumaan. "Minä saan nämä kyllä ihan kannettuakin." Hän sanoi ja laittoi suklaamuffinssinsa ruokalautasen reunalle. "Kas näin." Hän sanoi ja lähti talsimaan kohti Tarvehuonetta. "Kuinka kauan tää tunneli muuten pysyy tässä?" Hän kysyi ja vilkuili hiukan hermostuneena seiniä. Kuvitteliko hän vain, vai oliko tunneli kutistunut? Todennäköisesti Alison vain kuvitteli, mutta silti hän lisäsi vauhtia. Yht'äkkiä häntä alkoi ahdistaa. Hän kiri tahtiaan niin rivakkaan kävelyyn että sitä saattoi jo melkein sanoa juoksuksi. Ei tummaveriköllä yleensä ollut ahtaanpaikan kammoa, mutta nyt hän ei kyennyt hillitsemään itseään. Ehkä se johtui siitä, että verensokerit olivat alhaalla.

Ted riensi tytön perään, kun huomadi tämän kokoeron. Tedin päästyä takaisin tarvehuoneeseen Alisonin kanssa hän toivoi sen yhden sohvan eteen pöytää ja kas kummaa, sellainenhan siihen heti ilmestyi, kuin tyhjästä. Ted laski ruokansa pöydälle ja istahti siohvalle todeten. "Tää on itseasiassa aika kätevä tapa ruokailla." Sitten hän ajatteli millaista olisi tehdä näin jokapäivä ja vaikka lukea jotain kirjaa syödessään. Hän hymähti ja huomasi hiustensa saaneen liukuvärjäyksen, turkoosista neonvihreään.

Alison veti syvään henkeä heti kun pääsi pois tunnelista. Hän kompuroi sohvalle istumaan ja oli pudottaa lautasensa maahan. Hän kuitenkin onnistui pitämään tasapainonsa ja pitämään kaiken ruokansa lautasella. Ted ilmeisesti toivoi pöytää sohvan eteen, sillä sellainen ilmestyi kuin tyhjästä. Alison laski lautasensa ja pikarin pöytään ja alkoi hotkimaan ruokaansa. "Niin on, mutta ihmiset alkais huomaamaan jos puuttuisit jokaisena päivänä ruokailusta." Hän huomautti ja mietti mitä siitäkin seuraisi. Hän huomasi Tedin hiusten muuttuneen latvoista neonvihreiksi. "Mitäs toi sitten meinaa?" Hän kysyi suu täynnä ruokaa.

Ted Lupin katsoi toista alta kulmien ja vastaa niin ikään kuin olisi kysynyt tältä, että miksi ihmeessää sinätuollaista kysyt. "No....En mä tiiä. En oo mikään nero." Remuslupinin poika mutisee ja haukkaa palaisen pitsastaan kenenkään huomaamatta. Herra mietiskeli miten oli purskahtanut nauruun katsottuaan erään tubettajan videoita. TÄmä oli säikähtänyt niin hirveästi pelattuaan Fnafiä, että oli tikahtua nauruun. Tedin mielestä oli huvittava katsoa joitain videoita, joissa ne pelaajat vain suttuvat sinne äärirajoille asti ja sitten se olikin menoa.
Puoli-ihmissusi hymähti itsekseen ja virnisti Alisonille miettien miten hän tähänkin tilanteeseen oli itsensä saattanut. Herran mielestä Alison oli itseasiassa todella mukava verrattuna joihinkin muihin tyttöihin ja yksi kysymys oli pyörinyt hänen päässään jo puolsen viikkoa, mutta hän ei ollut ymmärtänyt tai älynnyt kenelle sen halusi lausua. Tedin hoksottimet kuin nyt olivat älyllä lahjotut tai jotain sinne päin, sillä hänen päänsä ei tunnetusti toiminut hänen ollessaan tyttöjen seurassa.... Varsinkaan tietynlaisten tyttöjen, mutta eihän Ted siitä nyt halunnut mietiskellä.

//Tietokoneella laatu paranee.

NOEL EUGENE BELROSE naurahti Jocelynin sanoille ja tökkäsi häntä kylkeen. "Oonks mä nolo?" Belrose kysyi virnistäen. Noel kuunteli Jocelynin sanoja tarkasti ja kohautti olkiaan hänen kysymykselle. "Kuulostaa tutulta", rohkelikko sanoi hymyillen, kävellen Jocelynin vierellä portaita ylöspäin. Oli aika outoa, kuinka nopeasti hänestä ja Jocelynista oli tullut ystäviä. Asiasta vielä oudompaa teki se, että Noel oli rohkelikko ja Jocelyn luihuinen. Rohkelikot ja luihuiset eivät yleensä ystävystyneet ollenkaan. Mukava tehdä poikkeuksia, jos Noelilta kysytään.

JOCELYN LUCIA DAYTON virnisti pojalle takaisin. "Olet", hän vain vastasi, pojan kysymykseen. Belrose oli kuullut tytön mainitsemasta huoneesta, muttei nähtävästi niin tarkoin. "Okei, mä en ole varma onko se totta, enkä ole koskaan muistanut selvittää sitä, mutta ainahan voi yrittää", sinihiuksinen sanoi hymyillen ja hyppäsi pari porrasta ylöspäin nopeammin.
Seitsemänteen kerrokseen oli jonkin verran käveltävää, joten se ei onnistunut aivan hetkessä. "Muuten, tajusin tässä, että mehän emme voi harjoitella tansseihin edes yhdessä", Jocelyn sanoi huuliaan mutristaen ja katsoi poikaa hiuksiaan haroen.

NOEL EUGENE BELROSE mutristi huuliaan Jocelynin sanottua poikaa noloksi. Rohkelikon naama meni kumminkin suhteellisen peruslukemille, kun Jocelyn alkoi kertomaan tarvehuoneesta. "Kuulostaa kiinnostavalta", brunette sanoi virnistäen, haroen samalla sekaista hiuspehkoaan.
"Siinä tapauksessa saat tanssia surkean Noel Eugene Belrosen kanssa", Noel sanoi kumartaen. "Sillä uskon, että kukaan muu ei suostu tanssimaan kanssani, edes harjoituksissa", Noel sanoi totuuden mukaisesti.