JOCELYN LUCIA DAYTON nyökkäsi pojan sanoille. "Sitä se onkin. Kukaan ei voi löytää meitä sieltä", hän sanoi pienesti hymyillen ja siirsi katseensa ylös, nähdäkseen kauanko heidän oli vielä kivuttava portaita. Sinihiuksinen pysähtyi odottamaan, että portaat siirtyisivät heidän eteensä, jotta he pääsisivät jatkaamaan matkaa oikeaan suuntaan.
"No joo sama juttu, kukaan ei varmaan ole halukas tanssimaan kanssani", Jocelyn sanoi virnistäen. Se oli kylläkin varmaan totta. "Olemmepahan surkeita yhdessä, ellen sitten livahda teidän harjoituksiin", hän sanoi.

NOEL EUGENE BELROSE virnisti ovelasti Jocelynin sanoille. Kuulosti täydelliseltä paikalta lintsaamiselle, jos kukaan ei kerran löytäisi sieltä. "Missä helkutissa se tarvehuone muuten on?" Noel kysyin, kun he vain kapusivat ja kapusivat lisää portaita.
Tuttu virnistys tuli Belrosen kasvoille kun hän kuuli Jocelynin sanat. "Jos tulet meidän harjoituksiin, niin joudut varmaan kietaisemaan punakultaisen tai sinihopean solmion kaulaasi. Toki voit tulla luihuisena ja sanoa, että eksyit harjoituksista", Belrose sanoi virnistäen.

JOCELYN LUCIA DAYTON naurahti kuullessaan pojan sanat. "Seitsemännessä kerroksessa", hän sanoi harpaten taas muutaman askeleen hitusta nopeammin ylös. "Ja en ole varma onko koko tarina totta, joten älä odota liikoja", australialaissyntyinen lisäsi pienesti huokaisten.
"Joo, eksyn joka viikko", Jocelyn sanoi virnistäen, kuullessaan pojan ehdotukset. "Pakko on kyllä jotakin keksiä, ehkä kysyn vain luvan tai jotakin", hän kuitenkin lisäsi. Sillä hetkellä he saapuivat seitsemänteen kerrokseen ja Dayton lähti kävelemään käytävää pitkin, etsien oikeaa kohtaa katseellaan.

NOEL EUGENE BELROSE nyökytteli Jocelynin sanoille. "Ihan sama, että onks se totta, saadaan ainakin tekemistä", Noel sanoi naurahtaen. Noel suoristi valkoista kauluspaitaansa ja haroi ruskeita hiuksiaan.
"Niinhän sä aina teet", rohkelikko sanoi virnistäen, ottaen sitten taikasauvansa farkkujensa taskusta. Noel pyöritteli sitä hetken sormiensa välissä, kunnes laittoi sen toiseen taskuun. "Saattaisit hyvinkin saada luvan", brunette sanoi olkiaan kohauttaen. "Sano vain, että luihuiset ovat kusipäitä ja mä oon paras, saat varmasti tulla meidän harjoituksiin",Noel sanoi hymyillen.

JOCELYN LUCIA DAYTON kohautti olkiaan. "Niin, tottahan tuo", hän sanoi, vaikka hän oli aina haaveillut tarvehuoneen olemassa olosta. Hänen vanhempansa olivat puhuneet siitä paljon, ennenkuin tyttö oli edes ollut kouluikäinen, mutta hän oli aina uskonut niiden olevan vain tarinoita ja myyttejä.
"Niin toivottavasti saan, sillä en jaksaisi tanssia niiden joidenkin idioottien kanssa", Jocelyn sanoi huuliaan mutristaen. "Ei sillä, ettet sinä olisi idiootti", hän lisäsi virnistäen. Pian he saapuivat oikeaan kohtaan. "Okei tässä on nyt semmonen juttu, että meidän pitää kävellä tän seinän ohi kolme kertaa ja ajatella oikein kovasti, ettemme halua kenenkään löytävän meitä tarvehuoneesta, niin sen pitäisi ilmestyä sellaisena, kuin haluamme", Dayton selitti rohkelikkopojalle.

Alison nyökkäsi hiljaa ja suu täynnä ruokaa. Huoneessa ei hetkeen kuulunut muuta kuin aterimien kilinää ja Alison mietti mitä Ted mahtoi ajatella. Vaikka Alison ei sitä itselleen myöntänytkään, Ted vaikutti oikeastaan ihan mukavalta. Silti Alison oli tässä huoneessa syömässä spaghettia Tedin seurassa vain siksi, että toivoi sen ärsyttävän Carteria. "Mitäs virnuilet?" Tummaverikkö kysyi kun huomasi sinihiuksisen pojan virneen.

//Puhelin laatu... :D

NOEL EUGENE BELROSE nyökytteli Jocen sanoille ja käveli tytön vierellä kohti mahdollisen tarvehuoneen oven paikkaa. Jocelynin sanat luihuisista kuultuaan Noel virnisti ja avasi suunsa riemuitakseen siitä, että hän ei olekaan idiootti, mutta Jocelyn tuli väliin ja pilasi Belrose ilon. Rohkelikko naurahti tytön sanoille ja haroi sekaista hiuspehkoaan.
"Ahaa", Noel mutisi päätään nyökytellen samalla, kun Jocelyn kertoi tarvehuoneesta. "Haluuks sä hoitaa sen ajattelemisen, ajattelu ei katsos oo kovin mun juttu?" Noel sanoi naurahtaen, katsoen Jocelyniä hymyillen.

Ted vilkaisi nopeasti toista ja hymähti. "Mulla ei vaan oo hirveesti kavereita tai sellasia tyyppejä keiden kanssa voisin jutella ja olla tälleen. Kiitos kuuluu jälleen kerran Carterille." Ted yritti kovasti estää hiuksiaan muuttumasta pinkeiksi, mutta punertavaa väriähän latvoihin silti ilmestyi ja pojasta tuntui, että hän taisi punastua, mutta hän kuitenkin vaalensi ihoaan sen verran, ettei moinen näkynyt.

//Kännykkä.....

Alison hillitsi ilmeensä, kun Ted kertoi että hänellä ei Carterin takia ollut ystäviä joiden kanssa hengata. Syyttikö Ted Carteria ongelmistaan? Mitäs oli sellainen lörppösuu ja outolintu, Alison ajatteli hiukan kärttyisästi mutta loi kasvoilleen pienen hymyn joka ei paljastanut lainkaan mitä Korpinkynnen tyttö ajatteli. "No se osaa tehdä ihmisten elämän hankalaks jos sille päälle sattuu. Mutta se on oikeesti hyvä tyyppi ku sen tuntee." Hän sanoi ja sörkki haarukalla ruokaansa. Alison oli menettänyt ruokahalunsa. Luuliko Ted että he olivat nyt ystäviä? Vaikkakin jos luuli niin se olisi vain hyvä Alisonin suunnitelman kannalta. Tummaverikkö huomasi pojan hiustenlatvojen muuttuvan neonvihreästä vaaleanpunaisiksi samoin kuin poskien ennen kuin Ted ehti muuttaa ihonsa sävyä. Alison kuitenkin esitti, että ei ollut huomannu pojan punehtuneita poskia ja kysyi: "Ollaanko me jollain samoilla kursseilla?" Hän kysyi ja mietti oliko nähnyt Tediä taikaeläintenhoidon tunnilla. Pystyisiköhän Ted muuttunaan vaikka koiraksi jos tahtoisi vai toimikohan muodonmuutos vain pienempiin muutoksiin. Ja olikohan Ted hyvä muodonmuutoksissa kun oli metamorfimaagi. Alison hymyili hiukan ajatuksilleen, miksi häntä edes kiinnisti moiset jutut.

// Puhelin laatu... xD

AWENITA GREGORIA heilautti koululaukun paremmin olalleen ja huokaisi. Vaikkei hän ollut syönyt juuri mitään, niin hän ei tuntenut oloansa enään nälkäiseksi. Seitsemäsluokkalainen käänsi päätään pudistaen suuntaansa, lähtien kävelemään kohti linnan ulko-ovia. Hän voisi vaikkapa lukea jotakin laukustansa löytämää kirjaa. Awenitan pitäisi tosiaan hankkia ystäviä. Hän ei vain ollut kovin hyvä sosiaalisissa tilanteissa. Hänen ainoa kaveri oli Leonardo, ja Tedin kanssa hän oli myöskin jutellut, mutta Gregoria ei luetellut häntä kaveriksi. Awenita oli muutenkin aina niin tyly ja nokkava, että hän ei varmasti saisi ollenkaan tanssiparia tanssijaisiin - ei sillä, että hän edes haluaisi mennä niihin. Awenitan ainoa kaveri oli poika, mutta hän ei kyllä osannut kuvitella itseänsä tanssivan Leonardon kanssa. Oikeastaan hän ei edes osannut kuvitella itseänsä tanssivam koko tanssiaisissa juhlapuvussa. Toki Awenita tiesi jo, mitä hän todennäköisesti laittaisi päälle. Mutta sekään ei ollut täysin varmaa.
Awenita yritti saada ajatuksensa pois tanssiaisista, joten hän kiristi kävelyvauhtiaan kohti linnan ulkoportaita, pitäen katseensa jaloissaan.

// https://aijaa.com/WGlIOq