Dominic söi tympääntyneenä omenaansa. Dominic sai pian punaisen, makean ruokansa syötyä. Tuo kohotti kättään ja viskasi omenansa raadon niin pitkälle kuin jaksoi. Dominic kuuli pian askelia ja ääntä vierestään, huomaten samalla pikkuserkkunsa istuutuneen viereensä.
"Katos Lestrange terve", Dracon perillinen vastasi toisen tervehdykseen. Dominic kallisti päätään ja katsoi toisen Luihuisherran kasvoja, puhaltaen muutamat hiussuortuvat pois silmiltään. "Eipä mitää ihmeellistä, entäs itelläs?" Dominic kysyi pienesti virnistäen Leonilta.

STEPHANIE naurahti ystävänsä innokuudelle "hengitä" tyttö kehotti virnistäen. "Sanoin joo" Hudson sanoi "ja on hän ihan komee" puuskupuh sanoi hiukan punastuen "kyllä sä sen tunnet" neitokainen lopulta sanoi. Heti sen jälkeen Emili kysyi muistiko hän erästä puuskupuhia "muistan mä" Stephanke nyökkäsi. Hiljaa neiti kuunteli ystävänsä selostuksen eilis illan tapahtumista. "Hmm...todella ikävää" Hudson sanoi, mutta oikeastaan hän olisi halunnut nähdä sen, koko ajatuskin oli melko huvittava. Stephanie saattoi olla välillä melko vahingoniloinen, mutta se ei ollut hänen vika, se oli hänen geeneissään.

LEON REGULUS LESTRANGE naputti sormillansa kaiteen reunaa. Leon vilkuili pihalla olevia oppilaita, mutta siirsi katseensa takaisin Dominiciin pojan alkaessa puhumaan. "Eipä juuri mitään. Viimeinen opintovuosi menossa, eikä mulla oo hajuakaan, mikä haluaisin olla ammatiltani", Lestrange sanoi virnistäen. Hän ei tosiaankaan tiennyt, että mitä hän haki tulevalta. Ehkä hän voisi mennä taikaministeriöön töihin. Tai yksinkertaisesti vain johonkin Viistokujalle. Jos totta puhutaan, niin kaikista mieluiten Leon olisi halunnut jäädä opiskelemaan Tylypahkaan. Ainakaan ei tarvitsisi murehtia ammateista, tulevaisuudesta sun muusta. Leonista ei yhtään tuntunut siltä, että hänellä olisi seitsemäs vuosi menossa Tylypahkassa.

JOSH hymähti, hän ei ollut tottunut, että häntä kutsuttaisiin Joshuaksi. "Miksi et oo syömässä?" Smithin jälkeläinen kysyi Awenitalta, joka oli melko yllättyneen näköinen(?) Joshin tapaamisesta. Hän itse oli häipynyt suuresta salista, koska ei uaksanut kuunnella muiden puheita. Kuusitoistavuotias korjasi sinikeltaisilla väreillä koristeltua kravaattia suoraan ja samalla löysäsi sitä vähän, sillä kravaatti oli kuristaa Joshin hengiltä.

AWENITA GREGORIA siirsi katseensa Joshiin pojan alkaessa puhumaan. Awenita kurtisti kulmiaan pienesti korpinkynnen kysymykselle, joka ei kumminkaan ollut kovin ihme, sillä Awenita oli melkein aina kulmat kurtussa.
"Ei ollut nälkä", vaaleaverikkötär sanoi siirtäen katseensa kengänkärkiin. "Vaikkakin nukuin pommiin enkä kerennyt käydä edes aamiaisella", puhdasverinen jatkoi, kohottaen katseensa Joshiksi kutsuttuun poikaan. "Mikset sinä ole syömässä?" Awenita kysyi kulmiaan pienesti kohottaen. Gregoria heitti laukun paremmin olalleen ja pyyhkäisi laineilevia hiuksia pois kalpeitten kasvojensa tieltä.

// https://aijaa.com/WGlIOq

Josh nyökkäsi ja mietti mitä vastaisi Awenitan kysymykseen. "En jaksnu vaan olla siellä" kuului pojans suusta lyhyt vastaus. Hän haukotteli sillä ei ollut saanut yöllä unta, joten oli tehnyt koko yön läksyjä. "Miten tunnit on sujunut?" Poika kysyi tuolta miettien omia tuntejaan, jotka olivat olleet pitkästyttäviä ja sitäpaitsi hän oli jo saanut jälki istuntoa taikaliemien opettajalta.

Dominic käänsi katseensa pois pikkuserkkunsa kasvoista pihan suuntaan. Dominic haroi hieman sekaista tukkaansa, laskien kätensä siihen missä se oli ollutkin. Dominic huokaisi.
"Sama. Vois toki alkaa kuolonsyöjäks. Nojoo ei", Dominic sanahti. Olisihan se toki ihan... Mielenkiintoista? Tosin ei häntä huvittaisi jäädä kiinni ja sitten virua Azkabanissa lopun elämänsä. Dominicin mielestä olisi siistiä olla myös aurori. Tai ihan vaan jäädä Tylypahkaan. Dominic nyt ei yhtään tiennyt mitä tekisi tulevaisuutensa kanssa.

Emili pyöritteli silmiään Stephanien kehotukselle hengittää, mutta ei kuitenkaan kieltäytynyt hengittämästä tai mitään yhtä järjetöntä. Hän ei siinä mielessä ollut liian itsepäinen, kuten toisaalta harvemmin muutenkaan. Sovittelevampi hän ennemmin oli kuin riidanhaastaja.
"Ooh, kuka hän on?" hän kysyi heti, kun sai kuulla tietävänsä Stephanien parin. Voisi olettaa ehkä jotakuta heidän tuvastaan, mutta toisaalta tämä saattoi yllättää aina, ei olisi ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään kerta.
"Tapahtuiko se tanssitunnilla? Huh, kuinka pitkälle opettelussa te pääsitte? Voi ei, olisi pitänyt pyytää matami Pomfreyta päästämään minutkin sinne, olen varmasti hirmuisen jäljessä ja-" hänen vuolas hermostuneisuutensa tukahtui uuteen yskänpuuskaan. Miten meni noin niin kuin omasta mielestä? Ei erityisen hyvin taaskaan, ei.
Shearin tyttö kohotti kulmiaan Stephanien vastaukselle hänen kertomukseensa. Ei tämän vastaus turhan totiselta kuulostanut, mutta siihen hän oli melko tottunut. Tämä ei jaellut empatioita yhtä helposti kuin hän, ainakaan tuntemattomia kohtaan. Emili taas hymyili jokaikiselle vastaantulijalle ja oli ensimmäisenä auttamassa, jos jonkun tavarat levisivät hänen lähellään.

AWENITA GREGORIA nyökkäsi Joshuan sanoille ja vilkuili ympärilleen linnan pihamaalla. Joshin kysymyksen kuultuaan Gregoria siirsi katseensa poikaan ja antoi lähes huomaamattoman hymyn tyngän kohota kasvoilleen. "Ihan hyvin. En malta odottaa, että tämä viimeinen kouluvuoteni on ohi", Awenita sanoi häivä innostusta äänessään. Oli totta, että hän ei malttanut odottaa lukuvuoden päättymistä, sillä hän halusi päästä jo pois opiskelemasta ja saada ammatin. Awenita odotti sitä erityisen paljon, kun hän oli jo valinnut itselleen mieluisan ammatin, mitä kohti hän aikoi suunnistaa.

// https://aijaa.com/WGlIOq

Stephanie empi hetken. "Tota mä saatoin lupaantua Carterin pariksi" hän sanoi ja mietti kuinka tyhmältä oli kuullostanut ja miräkohän Emili ajattelisi, jos hön menisi tanssiaisiin koulun ilkeimmän ihmisen kanssa. Vaikka Stephanie olikin välillä vähän ilkeä,tämä uskoi silti että kaikissa on jotain hyvää. "Ja ei tapahtunut" nuori neito lisäsi. Hän naurahti huvittuneesti, kun Emili taas alkoi paniikin omaisesti kysymään kysymyksiä "rauhoitu, me ei olla edes kauhean pitkällä" Hudson sanoi tuolle.