VALERIE GREENWOOD nyökkää, koska hän oli samaa mieltä kasvihuoneesta. "Mä oon Valerie" tyttö esittäytyy ja kävelee eteenpäin. Hän pysähtyy erää erittäin kauniin kukan eteen ja jää hetkeksi katsomaan sitä. Tilanne oli melko kiusallinen, koska kumpiakaan ei puhunut, lopulta Valerien hentoääni rikkoi hiljaisuuden: "Miten ensimmäinen koulupäiväsi meni?" hän kysyy, miettien omaansa. Hän oli saanut vinonpinon läksyä, joka tuntui vähentävän Valerien innostusta kouluun. Myös se, että oli saanut taikajuoman melkein räjähtämään ei parantanut asioita. Neiti pyyhkäisee lettinsä, pois olkapäältä ja tuntee, kuinka se osuu selkään. Valerie katsoo poikaa ja arvaa, että tämä on saman ikäinen.

https://weheartit.com/entry/184079088/search?context_type=search&context_user=Camirandaa&page=2&query=brunet+girl

Emili istahti Stephanieta vastapäätä ja ehti melkein alkaa kaivaa koulukirjoja laukustaan rämäyttääkseen ne pöydälle ja aloittaakseen puurtamisen, mutta hänen ystävättärensä kysymys keskeytti hänen kouluajatuksensa. Tanssiaiset? Oliko kukaan kysynyt häntä? Äh, lisää stressiä vain pinoon viattomille lapsille, jotka eivät selviä kunnolla entisistäkään.
"Ai niin, niistäkin ilmoitettiin", hän huokasi ja puristi silmänsä hetkeksi kiinni hieroessaan otsaansa. "Ei, kukaan ei ole kysynyt, vaikka eipä sillä rintamalla erityisen tuulista ole ollutkaan", hän naurahti sitten. "Entä sinä, onko kukaan tullut kokeilemaan onneaan?"
Ja pian siinä läksyt olivat karanneet Shearin tytön mielestä - mitäpä sitä läksyjä pohtimaan, kun oli jotain hitusen mielekkäämpääkin? Nyt ne jäivät vain painamaan hänen omalle tunnolleen yhtä painavana ajatuksena kuin fyysisesti hänen koululaukkunsa oli. Huokaus. Heti kun he pääsisivät heidän oleskeluhuoneeseensa, hän aloittaisi, aivan varmasti.

/ ok jäi varmaa lyhyeks mut kännykkä <3 ja mul on vaa koneella tallessa linkki kuvaan, sori

STEPHANIE HUDSON katsoo kirjapinoa, jonka Emili nostaa pöydälle ja kuulee tämän vastaukseen kysymykseensä. "Ei ole" Stephanie sanoo. "Mutta siihen on vielä jotain puolivuotta" hän sanoo pikemminkin itselleen, kuin Emilille. Neiti vilkuilee ympärilleen "en usko, että kauhean moni, jos kukaan tulee edes kysymään" tämä sanoo.
Nämä tanssiaiset ovat ensimmäiset missä hän tulee olemaan ja se saa Stephanien hiukan hermoksi. "Onko ketään tiettyä kenen kanssa haluisit mennä?" tyttö kiusoitteli Emiliä ja naurahti. "Tehdäänkö läksyt sitten, kun me mennään oleskeluhuoneeseen" hän kysyi, koska nyt eivät läksyt kiinnostaneet.

/lyhyt, koska inspa :DD

https://weheartit.com/entry/184480871/search?context_type=search&context_user=margot_schrl&page=21&query=blond+girl

Teddyksi joskus kutsuttu istuskeli omalla sängyllään luihuisen poikien makuuhuoneessa, herran mietiskellessä vanhempiaan Tonksia ja Remusta, ketkä olivat kuolleet ja keitä seitsemäsluokkalainen ei ollut koskaan nähnyt. Ajatukset vaikuttivat herran mielialaan, joka laski hiukan. Tedin hiukset alkoivat vaihtaa väriä yleensä niin kirkkaasta turkoosista tumman vihreiksi, mies pudisti päätään ja hääsi nuo ajstukset mielestään, hänellähän oli uusi perhe Pottereiden luona. (Ja hän kävi siellä melkein joka päivä lomilla.) Tuon edeltävän syyn takia oli Harry joskus mietiskellyt, että Red voisi saman tirn muuttaa heille. Nuori mies hymähti yksikseen ja nousi lopulta sängyltä ottaen sauvan käteensä, suunnaten kohti eteisaulaa, josta hän saattaisi löytää seuraa.
Lupinin pojan hetken aikaa käveltyä, hän on tiedostamattaan ja omissa ajatuksissaan päätynyt, kuin päätynyt aulaan ne turkoosit hiukset loistaen. Jalat olivat ohjanneet hänet sinne. Niin huvittavalta kuin se kuullostikin.
Ted oli toisaalta yksin, mutta ei se häntä haitannut. Puoli-ihmissusi nojautui seisomaan vasten seinää ja puhdisti ruskeaa sauvaansa hihallaan.

Emili nyökkäsi, myöntäen sillä, että kyllä, tanssiaisiin kaikkien onneksi oli vielä puoli vuotta. Aikaa oli kyllä kerätä rohkeutta ja vastaavaa, eivätkä kaikki pojat voisi olla vielä menneet.
"Älä nyt, sinä olet hirmu nätti. Miksei joku tulisi kysymään sinua? Varmasti ne vain keräävät rohkeutta ennen kuin uskaltavat asettua jonoon", hän virnisti hitunen leikkimielisyyttä äänessään. Tiesihän hän, että jo tupansa puolesta he olivat hieman altavastaavina, koska tuskin poikia esimerkiksi luihuisesta kiinnostaisi pyytää puuskupuheja tanssimaan. Lisäksi rohkelikot ja korpinkynnetkin keksisivät muista tuvista parempia ehdokkaita. Heille kai jäisivät lähinnä heidän oman tupansa pojat, ja ehkä satunnaisia rohkeita muista tuvista. Ja nekin rohkeat menisivät heidän rohkeilleen, jotka uskaltautuisivat kysymään itse.
Stephanien seuraavalle kysymykselle Shearin ainoa taikova lapsi naurahti pudistaen päätään.
"Täytyy pikkuhiljaa alkaa katsastaa, millaista muutosta on kesän aikana tapahtunut - kesä tekee monesti ihmeitä", hän vastasi virnistäen. "Onko sinulla ketään mielessä?"
"Jep, kyllä nämä ehtii vähän myöhemminkin", tyttö myönsi ja lastasi kirjoja takaisin laukkuunsa, jonka epäili ratkeavan liitoksistaan ennen seuraavaa viikonloppua.

STEPHANIE HUDSON katsoi alas päin ja hänen poskilleen nousi puna "kiitos kai, mutta tuo on vain toiveajattelua" hän sanoi, mutta halusi sysätä asia syrjään. Tämä ei pitänyt siitä, että olisi huomion keksipisteenä. Tyttö ajatteli, että tuskin hän Rohkelikosta tai Korpinkynnestä paria saisi, koska Puuskupuhithan harjoittelevat Luihuisten kanssa. Muutamat rohkeat Rohkelikot ja Korpinkynnet saattaisivat kysyä. Stephanie oli samaa mieltä, kesän aikana moni asia on voinut muuttua. Kun Emili esitti seuraavan kysymyksensä Stephanie hätkähti, koska vastaus oli ilmiselvästi kieltävä. "Ei" hän sanoi. "Mitä tanssiaisissa muuten tehdään, kun tanssitaan?" tyttö kysyi. Hänen tietämättömyytensä ei ollut erikoista, eihän hän ollut koskaan ollut tanssiaisissa.

https://weheartit.com/entry/184480871/search?context_type=search&context_user=margot_schrl&page=21&query=blond+girl

RODRICK nyökäyttää päätään tervehdykseksi, kun tyttö esittäytyy Valerieksi. Sen jälkeen kumpikaan ei hetkeen sano mitään, vaan jäävät tuijottamaan samaa, kauniin liilaa kukkaa, joka todellisuudessa on melkoisen vaarallinen. Kaunis, mutta vaarallinen. Kuten tuo tyttö, Puuskupuh ajattelee mielessään ja punastuu sitten pienesti. Vaarallisena poika pitää kaikkia, joita ei tunne. Hän on tottunut siihen, että ihmiset ensin esittävät ystävää ja pettävät sitten. Lavertelevat koko kaupungille hänen salaisuutensa ja nolot juttunsa.
"Ööh.. Ihan kiva päivä. Tuli kamalasti läksyä, niin kuin varmaan kaikille." Tummaverikkö selittää hieman tärisevällä äänellä. Puna on jo haihtunut hieman, mutta pojan hieman liian isot korvat punoittavat vielä. "Oliko sulla?" Tuo kysäisee, kun ei muutakaan keksi. Nuorukainen on aina ollut surkea juttelemaan vieraille, eikä osaa lainkaan smaltalkia (kirjotetaaks se ees tollai xd).
Rodrick vilkaisee jälleen liilaa kukkaa, mietteliäänä. Pojan kädessä oleva kirja tipahtaa kovalla kolinalla maahan ja tuo havahtuu mietteistään. Jälleen tuon kasvoille nousee puna ja nyt hän alkaa muistuttamaan jo paloautoa. Nuori Puuskupuh kumartuu nostamaan kirjaansa, joka käsittelee taikakasveja ja nousee sitten kovalla vauhdilla ylös, tömäyttäen päänsä läheiseen pöytään. Parahdus pääsee Rodrickin huulilta, ennen kuin hän edes tajuaa sitä. Hieroen päätään hän nousee seisomaan, koko 163- senttiin ja vilkaisee Valerieta. Hän naurahtaa hieman, kunnes avaa suunsa jälleen. "Mikä kömpelys", tuo mumahtaa tarkoittaen itseään.
Hienoa Rodrick, tämän takia sinulla ei ole ystäviä!

// en saa kuvaa nyt, kun puhelimella kirjottelen.

♂ NOEL EUGENE BELROSE naurahti Jocelynin sanoille ja nyökkäsi. Felicia ei tosiaankaan ollut mikään vitsiniekka. Hänellä ei ollut lainkaan huumorintajua. Noel taas omisti ehkä liikaakin huumorintajua, joka oli yksi esimerkki siitä, kuinka erilaisia hän ja Felicia olivat. "Olet oikeassa. Kun me seurustelimme, niin aina kun joitain hänen ystäviä lähestyi, niin Felicia hyppäsi heti syliini", Belrose sanoi naurahtaen. Noel ei ollut puhulle ystävilleen Feliciasta, mutta Jocelynille puhuminen oli helpompaa. Noel ei ollut ollenkaan puhunut kenellekkään pahaa Feliciasta, mutta nyt hän sai purkaa tunteensa - vapauttavaa.
"Minä tutustuin Feliciaan vasta kolmannella luokalla taikaolentojen tunnilla. Hän alkoi tavalliseen tapaansa aukomaan päätä minun ystäville, joten minä tulin väliin ja laitoin Felician päälle kutitusloitsun", Noel sanoi naurahtaen, haroen ruskeita hiuksiaan. Noel muisti vieläkin tapahtuneen - Felicia oli kaatunut mutaiseen maahan ja nauranut maha kippurassa. Ihan mukava temppu oli. Jocelynin sanat kuultuaan Noel hymyili pienesti ja pudisti päätään. "Minun äitini oli puhdasverinen noita, Puuskupuhista. Sisareni Caress pääsi vuosi sitten Tylypahkasta, hän oli luihuinen. Isäni on jästi - olen puoliverinen. Sinä olet varmasti puhdasverinen", Noel selitti, virnistäen sitten viimeisille sanoille.

# kuva (nuolesta eteenpäi) - https://aijaa.com/WGlIOq

♂ AWENITA GREGORIA suoristi kauluspaitansa hihat ja heitti laukun olallensa. Hän käveli kohti linnan sisäänkäyntiä suhteellisen nopein askelin. Awenita mietti, että hän voisi viedä laukkunsa Korpinkynnen oleskeluhuoneeseen ja tehdä vaikka läksynsä. Hänen pitäisi kysyä joltakin, että mitä tuli läksyksi viime tunnilla. Heidän opettajansa oli onneksi niin mukava, että se päästi Awenitan pois keksityn pääsäryn takia. Awenita lintsasi aika harvoin, mutta kyllä sitäkin tuli joskus tehtyä.
Luihuisten sukujuuret omaava korpinkynsityttö käveli Tylypahkan linnan portaita ja katsoi linnan aulaan, jossa seisoikin sinihiuksinen poika, joka oli pukeutunut Luihuisen tupaväreihin - vihreää ja hopeaan. Aewaksi kutsuttu tyttö päätti olla kiinnittämättä huomiota poikaan, joten neiti jatkoi matkaansa. Portaiden ylimmälle rappuselle päästyään Awenita näki pojan kokonaan, muttei katsonut häneen. Portaista päästyään neidin jalka osui kynnykseen, jolloin Gregoria horjahti eteenpäin, muttei kaatunut. Awenitan koululaukku puolestaan lensi tytöstä muutaman metrin päähän ja kirjat lensivät sieltä ulos. Gregoria tuhahti pienesti ja käveli laukkuansa kohti odottaen luihuispojalta jotakin ilkkuja.

# kuva - https://aijaa.com/WGlIOq

VALERIE GREENWOOD huomaa, kun Rodrickiksi esittäytynyt poika kysyy tältä omasta tämän päivästä "ihan hyvin, paljon läksyä" hän sanoo ja huomaa, kun Rodrick tiputtaa kirjansa ja nostaa sen, samalla tuo kolauttaa päänsä pöytään. "Eikai sattunut?" tyttö kysyy vaistomaisesti. Hänellä on tapana huolehtia kaikista, jo pienestä pitäen. Kun hän oli lapsi hän hoisi loukkaantuneita lintuja, eikä tällä ollut paljoonkaan ystäviä, koska hän vietti kaiken aikansa eläinten kanssa.
Greenwood hymyilee pojalle pienen hymyn ja katsoo kirjaa tämän käsissään "taikakasveja" nuori brunette lukee ääneen. "Oletko säkin vitosvuodella?" hän kysyy pojalta.
Koululaukku täynnä painavia kirjoja oli alkanut painaa Valerien olkapäitä, joten hän asetti sen lattialle. Vaistomaisesti neitokainen suoristaa hamettaan. Hänen mielestään koulupuvut olivat epäkäytännölliset ja, että kaikkien tulisi pukeutua miten haluavatkaan.

https://weheartit.com/entry/184079088/search?context_type=search&context_user=Camirandaa&page=2&query=brunet+girl