LEON REGULUS LESTRANGE seurasi katseellaan, kun hänen vaaleahiuksinen pikkuserkku kiristi Luihuisen tuvan solmiotaan. Leon kumminkin käänsi katseensa poispäin ja oli hetken hiljaa. Dominicin sanat kuultuaan Leon naurahti ja käänsi katseensa pikkuserkkunsa.
"Hah, luit mun ajatukset. Mutta joo, mä en kyllä muista miltä tuntui asua ihan puhdasverisessä perheessä. Mähän olin vuoden kun Bella kuoli", Leon sanoi kulmat hieman koholla. Leon kumminkin siirsi katseensa jalkoihinsa ja pysyi hiljaa. Oli erittäin mukava ajatella, että Leon oli se suvun häpeäpilkku, koska hän asui jästin kanssa. Leon ei kumminkaan ollut mitään valittajatyyppiä, joten häntä ei juurikaan kiinnostanut, mitä Malfoyt ajattelivat asiasta.

// https://aijaa.com/i7AqeX

Dominic kiikkui paikallaan, ka

/ uuuppss tuo lähti vahingos

Dominic kiikkui paikallaan, katsoen pikkuserkkuaan. Dominic antoi katseensa liukua läpi toisen. Leon näytti kyllä aika paljon äidiltään, enemmän näyttäisi jos edustaisi vastakkaista sukupuolta. Dominic käänsi katseensa pihaan.
"Nojaa. Muuta meille", Dominic virnuili huvittuneena. Ei hän välttämättä tosissaan ollut, eikä se edes Dracolle kävisi, saati äidille. Dominic virnisti.
"Sääli, ettet saanu tuntee vanhempias", Dominic mumisi. Eipähän ainakaan kateeksi käynyt. Vai missä oli Leonin isä? Siitä Dominic ei ollut kuullut koskaan. Olikohan tuolla edes isää? Ääh tottakai oli... Miksi Malfoyn ajatusmaailma oli näin helkutin monimutkainen?

Stephanie virnisti Emilille, kun hänen reaktionsa sai muutaman oudoksuvan katseen, kun tilanne rauhoittui hän käänsi kasvonsa Emiliin päin. "En, en, mutta se on eriasia" hän yritti selittää ystävättärelleen. Carter oli ihan eri asia, kuin Emili, sillä Emili oli Stephanien ystävä ja Carter ei ollut sitäkään. Tai niin ainakin Stephanie ajatteli.
Kun Emili vaihtoi keskustelun aihetta, Stephanie ei voinut olla helpottumatta. "Ne sopisi sulle" hän sanoi hymyillen, Hudsonin mielestä hänelle sopisi eniten ehkä hiukan vaaleampi väri. Hänen mielestään olkaimeton - tai yksiolkainen mekko sopisivat hänelle ja Emilille, vaikkei Emili suostunut kauhean useasti myöntämään, että mikään mekko sopisi hänelle(?) "Mitä mieltä oot vaaleansinisestä?" Stephanie kysyi.

LEON REGULUS LESTRANGE haukoitteli pienesti ja haroi kiharaisia hiuksiaan. Leon naurahti Dominicin sanoille ja virnisti.
"Joo, ehdottomasti", luihuinen sanoi virnistäen. Leonista tuntui, että hänen adoptiovanhemmat eivät välttämättä halunneet antaa poikaa Malfoyn perheelle. Leon ainakin oli ymmärtänyt asian niin, että hän oli erittäin tärkeä vanhemmilleen, vaikka olikin kuuluisan pimeyden velhon poika.
"Noniin, olisin halunnut tuntea ainakin äitini. Isästäni en paljoa tiedä", Lestrange sanoi olkiaan kohauttaen, rapsuttaen sitten otsaansa, miettien samalla isäänsä Rodolphus Lestrangea.

Dominic virnuili. Hänestä se oli oikein hyvä idea. Dominic nojasi taaksepäin kaiteella, miettie, tiputtaisiko itsensä siitä. Herättäisipähän ainakin kaikkien huomion kolauksen ja kivuliaan huudon kera. Dominic puri huultaan, lopettaen jalkojensa tuijottelun.
"Mm, Bella olis kiva tuntee. Millane sun isäs oli?" Dominic kysyi. Hän halusi tietää siitä, sillä Leonin isä olisi varmasti yhtä hieno velho kuin Bellatrix. Dominic katseli potkaisi toista kenkäänsä ja se irtosi tipahtaen portaille. Dominic kohotti jalkansa ja kurottautui vaikeasti raapimaan nilkkaansa, joka oli täynnä ötököidenpuremia. Tai pistoja. Dominic tuhahti.

LEON REGULUS LESTRANGE kurtisti kulmiaan Dominicin kysymykselle. Leon oli hetken aikaa hiljaa ja mietti mitä vastaisi, kunnes hän lopulta avasi suunsa.
"En tiedä hänestä paljoa", Lestrange sanoi. "Hänen nimensä oli Rodolphus Lestrange. Hänellä oli tummat hiukset ja hän oli puhdasverinen. Hän oli kuolonsyöjä", Leon sanoi mietteliäänä. "Hänen luonteestaan en tiedä mitään. Usko pois, tekisin mitä vain siitä, että saisin nähdä vanhempani elävinä." Leon siirsi katseensa jalkoihinsa kulmat kurtussa. Lestrange muisteli Bellatrixista ja Rodolphuksesta kuvia, mitä hän oli nähnyt.

JOCELYN LUCIA DAYTON tuhahti pojan sanoille, päätään pudistaen. "Hyvä on. Ajattelen sitten meidän molempien puolesta, mutta saat kyllä kävellä mun kanssa", hän sanoi ja nappasi pojan kädestä kiinni. Siniset hiukset omistava tyttö lähti ripein askelin kävelemään seinän ohitse pitäen ajatukset tiukasti siinä, mitä he tarvitsivat tarvehuoneelta. Ajattelemista helpottaakseen noita sulki silmänsä ja luotti siihen ettei törmäisi minnekkään.
Tasan kolme kertaa he kävelivät seinän ohitse, kunnes Jocelyn sitten avasi silmänsä ja seinään oli ilmestynyt pieni ovi. Tytön suu loksahti auki, sillä hän ei olisi uskonut sen toimivan. Hän irrotti otteensa pojasta ja siirtyi oven luokse, avaten sen. Hänen eteensä aukeni kohtuullisen kokoinen huone, jossa oli nojatuoleja, sohvia, tyynyjä, vilttejä ja muuta sellaista. "Se tosiaan toimi", Dayton sanoi hiljaa, hieman hämillään.

NOEL EUGENE BELROSE virnisti Jocelynin sanoille. "Jes, hyvä!" Noel sanoi pirteästi ja hymyili kirkasta hammashymyä. Noel puristi Jocelynin kättä tytön tarratessa siitä ja käveli sitten hänen kanssaan seinän ohitse. Noel huomasi Jocelynin sulkevan silmänsä, joten Noel teki myös niin - tosin vähän väliä hän tirkisti, että oliko mitään tapahtunut.
Kun kaksikko oli kävellyt kolmestaan seinän ohi, niin Belrose huomasi seinään ilmestyneen jotakin. Siinä oli ovi. Noel katsoi ovea kulmat koholla, kävellen sitten Jocelynin perässä sisään huoneeseen. Noel katseli huoneen sisältöä leveästi virnuillen ja siirsi sitten katseensa luihuistyttöön.
"No sehän meni ihan hienosti", Eugene sanoi virnistellen.

JOCELYN LUCIA DAYTON hymyili pojalle nyökäten hänen sanoilleen. Tyttö käveli syvemmälle huoneeseen ja sulki oven perässään niin, ettei kukaan voisi löytää heitä. "Jos olemme pulassa niin sanon sitten, että se on syytäsi", luihuistyttö sanoi virnistäen. Hän käveli sohvan luokse, antaen katseensa kiertää huoneessa. Se oli rauhallisen värinen ja siellä olisi mukava viettää aikaansa.
Jocelyniksi nimetty noita kaatui selälleen sohvalle ja huokaisi. "Kyllä tämä opiskelun voittaa", hän sanoi, sulkien hetkeksi silmänsä. Ei päivä olisi ollut niin rankka ja varmasti lintsaamisest koituisi heille molemmille jonkinlaisia ongelmia, mutta pieni sääntöjen rikkomisen tunne oli tytöstä ihanan jännittävää.