NOEL EUGENE BELROSE kohotti kulmiaan ja katsoi Jocelynia suu auki hänen sanat kuultuaan. "Heei, miks sä teet musta syyllisen?" Noel kysyi huuliaan murtistaen. Noel vilkuili ympärilleen tarvehuoneessa ja seurasi katseellaan, kun Jocelyn lösähti yhdelle sohvalle. Noel itse jäi vain seisomaan paikoilleen ja tuijottelemaan ympärilleen. Jocelynin alkaessa puhumaan Belrose siirsi katseensa takaisin luihuistyttöön ja virnisti.
"Totta", kuusitoistavuotias sanoi. "Tänne voisi tulla joka päivä", Noel sanoi naurahtaen, haroen sitten sekaisia hiuksiaan.

JOCELYN LUCIA DAYTON naurahti haroen sinisiä hiuksiaan. "Miksipäs en? En halua itse joutua vaikeuksiin", hän sanoi silmäänsä vinkaten. Ei hän tietenkään vierittäisi syitä pojan niskaan, vaikka voisikin aivan hyvin tehdä niin. Rohkelikko oli koko ajan ollut erittäin mukava tytölle ja heillä oli ollut hauskaa yhdessä.
"Sanos muuta. Voisin tulla aina päivän päätteeksi tänne nukkumaan, kun missään muualla ei saa olla rauhassa", Jocelyn sanoi virnistäen ja kohensi sitten asentoaan, katsellessaan Noelia.

NOEL EUGENE BELROSE näytti kieltään Jocelynille, muttei sanonut mitään. Noel käveli sitä sohvaa kohti, missä Jocelyn makasi. Belrose käveli hänen jalkojensa kohdalle ja nosti niitä.
"Siirräpäs hikisiä varpaitasi", Noel sanoi ja istahti Jocelynin jalkojen tilalle, laskien jalat sitten syliinsä. Noel haukoitteli pienesti ja siirsi katseensa Jocelyniin. "Aivan", hän sanoi. "Tässä saisi hyvät tirsat." Noel rupesi kiemurtelemaan sohvalla, kunnes lopulta sai itselleen hyvän asennon, joka tosin näytti oudosti vääntyneeltä kuolleelta eläimeltä, mutta tuntui hyvältä.

Dominic puri huultaan pienesti ja rapsutti nilkkaansa vähän sieltä täältä. Dominic lopetti pian sen, saatuaan muutaman ruven vuotamaan verta mukavasti. Valkoinen nilkkasukka tahriutui kirkkaanpunaiseen vereen, ja oli pian jotain valkoisen ja punaisen väliltä.
"Mm. Uskon. Jos ne olis elossa saisit asuu niie kaa. Etkä jästien", Dominic mutisti ja laski jalkansa alas, pyyhkien verta sormistaan polveensa. Dominic tyytyi vain nyökkäämään, kun Lestrange kertoi isästään. Juuri sellainen kuin Malfoy oli kuvitellut. Dominic haukotteli pienesti ja laski kätensä syliinsä, ehkä hieman tympääntyneenä.

JOCELYN LUCIA DAYTON katsoi, kuinka Noel siirtyi lähemmäs sohvaa ja nosti sitten tytön jalkoja ilmaan, istuakseen sohvalle. "Ei tyttöjen jalat hikoa", hän sanoi virnistäen pojalle ja kohensi jälleen asentoaan. "Älä vain nukahda, tai piirrän sinulle viikset", australilaissyntyinen sanoi heilutteli varpaitaan.
Jocelynia ei väsyttänyt enää juuri lainkaan. Hän oli nukkunut Noelin vieressä erittäin hyvin, vaikka he olivatkin valvoneet jonkin aikaa ja nukkuivat pahasti pommiin. Yleensä noitaa väsytti ruokailun jälkeen, mutta ruokailu oli heille melkeimpä aamiainen, joten väsymys ei iskenyt.

LEON REGULUS LESTRANGE seurasi katseellaan toinen kulma koholla, kun Dominic alkoi rapsuttamaan nilkkaansa ja sai aikaan puoleksi punaisen nilkkasukan. "Koira...", Leon mutisi hiljaa ja tuhahti, suoristaen sitten ryhtinsä. Leon venytteli käsillään sitten ja nyökkäsi Dominicin sanoille.
"Oikeastaan vain toinen heistä on jästi. Mary nimittäin. John on puoliverinen", Leon korjasi virnistäen. Hänen adoptiovanhempansa olivat tosiaan kaksi mukavaa ihmistä nimeltään Mary ja John Oakley, tosin John oli puoliverinen velho ja Mary oli jästi. Mary ja John olivat halunneet, että Leon kantoi puhdasverisen äitinsä sukunimeä, joten he eivät muuttaneet häntä Leon Oakleyksi, joka olikin helpotus.

NOEL EUGENE BELROSE virnisti Jocelynin sanoille ja pudisti päätänsä. "Kaikkien jalat hikoavat", Noel sanoi naurahtaen. Noel kiemurteli asentonsa tavalliseksi istuma-asennoksi Jocelynin sanat kuultuaan ja virnisti.
"Viikset ei pue mua yhtä hyvin kuin sua musteesta tehdyt pisamat", Noel sanoi naurahten. Belrose potkaisi kengät pois jaloistaan ja heilutteli jalkojaan sitten.
"Haluatko haistaa minun hikisiä varpaita?" Noel kysyi leveästi hymyillen, heristäen sitten jalkojaan Jocelynin naaman edessä.

JOCELYN LUCIA DAYTON nauroi pojan sanoille ja pudisti päätään. "Minulle ei sopisi yhtään pisamat, mutta mietippä nyt jos olisi mustia pisamia. Ne olis kyllä aika hienoja", hän sanoi siirtäen sinisiä hiuksiaan pois silmiltään. Luihuinen katsoi, kuinka poika potki kengät jalastaan ja alkoi sitten heilutella varpaitaan.
"Älä edes yritä, tai kiroan sinut", Dayton sanoi naurahtaen työntäen Noelin jalkoja kauemmaksi. Hän kohensi jälleen asentoaan, nähdäkseen pojan paremmin.

NOEL EUGENE BELROSE nauroi Jocelynin sanoille ja hymyili leveästi. "Aivan. Mustat pisamat ois super siistejä", rohkelikko sanoi naurahtaen. Noel haroi sekaisia hiuksiaan "parempaan" suuntaan ja venytteli käsillään. Brunette naurahti luihuistytön sanoille ja vetäisi sitten jalkansa pois Jocelynin luota.
"Hyvä on hyvä on, rupes pelottaan liikaa", Belrose sanoi ja laittoi jalkansa omalla puolellaan olevalle käsinojalle. Noel siirsi katseensa Jocelyniin ja kohotti hänelle kulmiaan virnuillen.

JOCELYN LUCIA DAYTON hymähti pienesti miettiessään mustia pisamia. "Ne olis paljon hienompia kuin sellaset punertavat. Tai siis ainakin mulle. Joillakin pisamat oikeesti on tosi hyvännäköisiä", hän selitti pojalle pienesti huokaisten. Tyttö sai kiittää onneaan, ettei hänelle tullut pisamia.
"Joo sun sietäisikin pelätä", Jocelyn sanoi virnistäen ja käänsi katseensa hetkeksi kattoon, joka oli lempeän ruskean värinen. Pian hänen katseensa kuitenkin palasi poikaan, joka sattui katsomaan tyttöä. "No, mitäs virnuilet?" australialaissyntyinen kysyi huvittuneena.