NOEL EUGENE BELROSE kohotti kulmiansa luihuisen sanoille ja virnisti. "Tietääksesi? Et ole siis aivan varma? Siinä tapauksessa voin kutsua sinua rouvaksi", Noel sanoi tyytyväisesti hymyillen. Noel haroi ruskeita hiuksiaan ja alkoi sitten hipelöimään Jocelynin sinisiä hiuksia. "Sinulla on kivat hiukset", rohkelikko sanoi ja laittou sitten hiuksia Jocelynin kasvoille.
Noel nyrpisti nenäänsä pienesti Jocelynin sanat kuultuaan. "En pidä sukunimestäni. Se on ranskalainen, kuten koko nimeni. Paitsi etunimestäni en ole varma", Noel sanoi naurahtaen, hipelöiden yhä Jocelynin hiuksia.

JOCELYN LUCIA DAYTON huokaisi pojan sanoille ja pudisti huvittuneena päätään. "Sä olet aivan mahdoton. En tajua miten oon kestänyt sua näinkin kauan", hän sanoi virnistäen. Hymy kohosi jälleen tytön kasvoille, kun Noel kehui hänen hiuksiaan ja laittoi niitä tytön kasvoille. "Kiitos, tykkään itsekkin tästä väristä", hän sanoi. Dayton ei ollut aikaisemmin värjännyt hiuksiaan ja sininen oli hänen ensimmäinen epäaito värinsä.
"Mutta sehän on vain plussaa. Ranskalaiset nimet kuulostavat hienoilta", Jocelyn sanoi virnistäen ja tökkäsi jälleen hellästi pojan nenää.

NOEL EUGENE BELROSE virnisti Jocelynin sanoille ja sanoi: "Olen aivan mahdottoman mahtava." Noel hymyili omahyväisesti ja naurahti sitten. Noelin kasvoille kohosi ystävällinen hymy Jocelynin sanat kuultuaan ja hän nyökkäsi. Noel laittoi lisää hiuksia Jocelynin kasvoille ja naurahti. Noel laittoi hiuksia luihuisen huulen yläpuolelle, jolloin ne näyttivät viiksiltä. Belrose naurahti uudelleen ja virnisti.
"Sinun mielestä", Noel sanoi naurahtaen ja vilkaisi ympärilleen.

JOCELYN LUCIA DAYTON tuhahti ja pyöräytti silmiään. "Luulet jälleen liikoja", hän sanoi virnistäen ja yritti sitten puhaltaa hiuksia kasvoiltaan. "Kutittaa", tyttö sanoi, kun hiukset lähtivät valumaan hänen kasvojaan pitkin.
"No mutta vain minun mielipiteelläni on väliä", Jocelyn sanoi virnistäen. "Onko sulla sitten sukua ranskassa vai mitenkäs sun nimi on sieltä päin?" hän kysyi pojalta.

NOEL EUGENE BELROSE naurahti Jocelynin sanoille ja tökkäsi häntä nenään, muttei vastannut mitään. Sen sijaan Noel siirsi hiukset pois Jocelynin kasvoilta tytön kertoessa niiden kutittavan. Noel löysäsi jo valmiiksi löysällä olevaa Rohkelikon solmiotaan ja naurahti sitten Jocelynin sanoille.
"Luulet taas itsestäsi liikoja", Noel sanoi matkien Jocelynin ääntä. Noel katsoi Jocelynin ruskeanvihreitä silmiä ja nyökkäsi. "Joo, äitini on ranskalainen. Minä myös synnyin Ranskassa", Noel sanoi pieni hymy kasvoillaan. Noel ja hänen perheensä kävi joskus Ranskassa heidän sukulaisten luona, mutteivat usein. Ehkä joka toinen kesä, jos niinkään usein.

JOCELYN LUCIA DAYTON kohotti kulmiaan pojan yrittäessä matkia hänen ääntään. "Miltäköhän näyttäisit ilman hiuksia?" hän kysyi pienesti virnistäen ja tökkäsi vuorostaan poikaa hellästi nenään.
"Vau vähänkö hienoa. Osaatko yhtään ranskaa? Milloin muutitte pois?" tyttö kysyi, sillä hänestä oli mukava tietää enemmän pojasta. Ranskalaiset vaikuttivat Jocelynin mielestä kyllä ylimielisiltä ja ärsyttäviltä, mitä nyt hän oli kuullut.

NOEL EUGENE BELROSE kurtisti kulmiaan miettiäkseen vastausta Jocelynin kysymykseen. "Uskoisin, että aika kaljulta..", Noel sanoi mietteliäänä. Noel haukoitteli pienesti ja otti Rohkelikon solmion kokonaan pois kaulastaan. Noel laittoi sen sohvan selkänojalle ja haukoitteli pienesti.
Leveä virne kohosi Belrose sanoille Jocelynin kysymyksen kuultuaan.
"Bonjour, comment ça va? Comment vous appellez-vous? Je m'appelle Noel", Noel sanoi virnistäen, r-kirjain ranskalaisesti suhahtaen. Sitten Noel rykäisi pienesti ja sanoi: "Joo, enköhän mä osaa vähän. Muutettiin Englantiin, kun minä olin 8-vuotias ja Caress oli 10. Muutettiin Lontooseen, jotta asuttaisiin lähempänä Tylypahkaa." Noel hymyili pienesti Jocelynille ja pyyhkäisi viimeisetkin hiukset pois Jocelnin kasvojen edestä.

JOCELYN LUCIA DAYTON pyöräytti huvittuneesti silmiään pojan vastaukselle. "Nii in, voi olla", hän vain sanoi.
Tyttö kohotti hämmästyneenä kulmakarvojaan Noelin esitellessä ranskankielen taitojaan. "Mulla ei ollut mitään hajua mitä osa tosta tarkotti, mutta vau. Ranska on aika kuuma kieli", Jocelyn sanoi naurahtaen. "Oikeastaan munkin etunimi on ranskalainen, mutta ei mitään hajua että miksi. Tai no äiti pitää ranskasta paljon", hän selitti olkiaan kohauttaen. "Sepä kiva kuulla. Et sentään Beauxbatonsiin mennyt" australialaissyntyinen sanoi virnistäen.

NOEL EUGENE BELROSE nyökkäsi virnistäen Jocelynille ja katsoi tytön silmiä. Noel rapsutti niskaansa ja venytteli käsiään sitten. Noel naurahti Jocelynin sanoille ranskasta ja virnisti. "Hyvä että tykkäät", rohkelikko sanoi virnistäen. Noel mietti Jocelynin seuraavia sanoja hetken aikaa ja kysyi sitten:
"Mistä sinun sukusi tulee, Englannistako?" Noel osasi jo arvata, että Jocelyn ei ollut englantilainen, sillä tytön aksentti oli jotakin muuta kuin englantilaista. Noel ei siltikään tiennyt, että mistä tytön aksentti tuli. Noel oli todella huono arvaamaan aksentteja.
"En ikinä haluaisi mennä Beauxbatonsiin. Ne koulupuvut ovat silkkiä", Noel sanoi naurahtaen. Noel yritti kuvitella itseänsä sinisessa silkkipuvussa, ja ajatus ei miellyttänyt häntä.

JOCELYN LUCIA DAYTON hymyili pojan sanoille. Hän ei osannut mitään toista kieltä ja hänestä oli kiehtovaa kuunnella muiden puhuvan jotakin, esimerkiksi vaikka ranskaa.
Jocelyn naurahti pudistaen päätään. "Ehei. Olen syntynyt australiassa ja muutin sieltä isäni ja veljeni kanssa pois, kun olin kymmenen, jotta minun olisi helpompi käydä koulua", hän selitti korostaen aksenttiaan, virnistäen.
"Ymmärrän sinua, sellainen sininen ei sopisi sinulle", Dayton sanoi naurahtaen, kuvitellessaan pojan Beauxbatonsin koulupukuun.