NOEL EUGENE BELROSE nyökytteli Jocelynin sanoille ja huomasi tytön korostavan aksenttiansa, joka oli ilmeisesti austarialainen. "Söpö aksentti", Noel tokaisi virnistäen.
"Onko sinulla veli? Minkä ikäinen?" Noel kysyi kulmat hieman koholla. Noel naurahti Jocelynin kommentille Noelista Beauxbatonsin koulupuku päällä ja nyökkäsi. "Olen täysin samaa mieltä", Belrose sanoi naurahtaen, haroen sitten ruskeita hiuksiaan.

JOCELYN LUCIA DAYTON naurahti ja nyökkäsi. "Kiitos", hän sanoi ja kaarsi huulensa pieneen hymyyn. "Joo onhan mulla, Christian. Hän on mua viis vuotta vanhempi. Aina ollu mun vanhempien suosiossa", luihuinen selitti virnistäen ja kohensi asentoaan. "Se kun oli korpinkynsi, niinkuin isä ja aina niin reipas ja mukava. Ja valvojaoppilas ja kaikkea sellaista tiedätkös", hän lisäsi, eikä se yleensä haitannut. Mutta nyt kun veli oli muuttanut pois, niin isä ei puhunut juurikaan muusta kuin siitä miten Jocelyn voisi olla enemmän kuin veljensä. Tyttö käänsi katseensa jälleen pojan kasvoja kohti ja hymyili pienesti, kuin kertoakseen että kaikki oli okei.

NOEL EUGENE BELROSE nyökkäsi pienesti hymyillen. Noel kurtisti kulmiaan Jocelynin alkaessa kertomaan hänen isoveljestään, josta pidettiin heidän perheessä enemmän. Noel raapi otsaansa ja oli aikeissa sanoa jotakin sääliä, mutta piti suunsa kiinni kun näki Jocelynin hymyilevän pienesti hänelle. "Minun perheessäni ei ole lainkaan korpinkynsiä. Minä olen rohkelikko, äitini oli puuskupuh ja Caress luihuinen. Ja isäni on jästi", Noel sanoi olkiaan kohauttaen. Kun Noel oli ollut 11-vuotiaana Suuressa salissa lajitteluhattu päässä, niin hattu oli harkinnut Noelin tuvaksi hetken Puuskupuhia, mutta hattu oli vain kymmenen sekuntia Noelin päässä, kunnes lajitteluhattu huusi Noelin tuvaksi Rohkelikon.

JOCELYN LUCIA DAYTON kuunteli Noelin sepostusta omasta suvustaan. Hän kurtisti nopeasti kulmiaan kuullessaan sanan jästi. Tyttö oli melkein unohtanutkin, että pojan isä oli jästi, sillä ei se mitenkään päälle päin näkynyt. "Harmi ettet siskosi tavoin päätynyt luihuiseen", luihuistyttö sanoi virnistäen, sillä tiesi että poika olisi varmaankin viimeisenä vaihtoehtona joutunut kyseiseen tupaan. Rohkelikko vaikutti täydelliseltä Noelille.
"Lajittelu harkitsi minua hetken Korpinkynteen, mutta totesi että minulla on liian kiero mieli sinne. Ja tadaa päädyin Luihuiseen", Jocelyn sanoi naurahtaen.

NOEL EUGENE BELROSE naurahti Jocelynin sanoille. Noelista ei olisi ainesta luihuiseen. Vaikka Noel olikin joskus hieman kiusoitteleva ja ärsyttävä, niin hänellä oli liian hyvä sydän luihuiseen.
Pieni virne kohosi Noelin kasvoille, kun Jocelyn kertoi lajitteluhatun harkinneen hänen tuvaksi korpinkynttä. "Ja olet liian tyhmä sinne", Noel totesi virnuillen ja naurahti. "Lajitteluhattu harkitsi minun tuvaksi sekunnin ajan Puuskupuhta, mutta laittoi sitten minut Rohkelikkoon", Noel sanoi hymyillen, siirtäen katseensa Jocelynin silmistä huoneen ympäristöön.

JOCELYN LUCIA DAYTON naurahti pojan sanoessa hänen olevan liian tyhmä korpinkynteen. "Ainiin, sekin vielä", hän sanoi virnistäen, vaikka ei hän usein tyhmä ollut. Kenties ärsyttävällä tasolla tyhmä, mutta koulussa tyttö kyllä pärjäsi.
"Sinä olisit sopinut sinnekin. Vaikka ahkeruudesta en tiedä, mukava ainakin olet. Vaikken sitä myönnäkään", Jocelyn sanoi hymyillen ja käänsi katseensa rauhalliseen kattoon.

NOEL EUGENE BELROSE nyökkäsi virnistäen ja naurahti. Noel siirsi katseensa takaisin Jocelynin silmiin, kun tyttö kertoi, että Noel sopisi Puuskupuhiin. Noel naurahti kelattuaan Jocelynin sanoja päässään ja sanoi sitten:
"Sanoit juuri että olen mukava, mutta sitten sanoit, ettet myönnä sitä. Sinä olet kuules vähän outo." Noel tökkäsi sormellaan Jocelynin nenän päätä ja naurahti. Belrose haukoitteli pienesti ja venytteli, parantaen sitten asentoaan. Noel siirsi ruskeitten silmiensä katseen takaisin Jocelynin omiin ja virnisti.

JOCELYN LUCIA DAYTON virnisti pojan sanat kuultuaan. "Olen tainnut olla liikaa seurassasi, muutun kaltaiseksesi", hän sanoi huuliaan mutristaen.
Noelin haukotellessa Jocelyninkin oli pakko haukotella. Jokin haukotuksessa oli, että se vain tarttui. "Taidan olla aika tylsää seuraa", australialaissyntyinen sanoi hymyillen hennosti ja varmistaen samalla, että hänen sauvansa oli edelleen taskussa. Ja eihän se sieltä minnekkään ollut kadonnut.

NOEL EUGENE BELROSE naurahti Jocelynin sanoille. "Kuulostaa siltä, että mä oon joku vampyyri joka on purrut sua ja nyt sä muutut mun kaltaiseksi", Noel sanoi nauraen, haroen samalla ruskeita hiuksiaan. Noelille oli tullut jo tavaksi haroa koko ajan hiuksiaan parempaan suuntaan, vaikka ne olivat aina sekaisin.
Noel mutristi alahuultaan, kun Jocelyn sanoi, että hän taitaa olla tylsää seuraa. "Et suinkaan. Olen varsin mukavaa seuraa. Minä olen vain väsynyt", Belrose sanoi naurahtaen.

JOCELYN LUCIA DAYTON nauroi pojan sanoille. "Ei sitä ikinä tiedä mitä viime yönä tapahtui, mä nukun aika sikeästi", hän sanoi virnistäen ja nauroi jälleen.
"Miten voit olla väsynyt?" Dayton kysyi nauraen ja näpersi sinisiä hiuksiaan. "Me nukuttiin ties kuinka kauan" hän lisäsi huvittuneena ja laski otteen hiuksistaan, ottaen sitten paremman asennon, pää edelleen pojan sylissä.