NOEL EUGENE BELROSE naurahti Jocelynin sanoille. "Joo, ehkä mä olenkin vampyyri", Noel sanoi ovelasti virnuillen. Noel yritti kuvitella itseään vampyyrina - toisaalta, se voisi olla aika siistiä. Kumminkin kun miettii, niin olisi aika hemmetin ällöttävää syödä ravinnokseen ihmisen verta.
"Mulla on yleensä silleen, että oon pirtee, jos nukun 6-8 tuntia. Jos nukun yli 10 tuntia, niin tunnun olevan väsynyt koko ajan", Noel sanoi naurahtaen. "En nuku usein kahdeksaa tuntia enempää", Noel sanoi virnistäen.

JOCELYN LUCIA DAYTON kohautti olkiaan. "Niin, voi olla", hän sanoi vain lempeästi hymyillen. Tyttöä ällötti pelkkä ajatuskin verenimijöistä. Hänell oli jonkinlainen kammo tai ällötys verta kohtaan sillä aina jos puhuttiinkin verestä tai verisunista hänen kätensä tai jalkansa turtuivat ja päässä alkoi heittää. Vanhimmiten Jocelyn oli jo tottunut siihen, mutta joskus pahimmissa tapauksissa, eli suuren verimäärän näkemisessä hän saattoi pyörtyä.
"Niin, minunkin kohdallani tuo on usein totta. Mutta nyt nukuin aika hyvin ja sopivasti", Dayton sanoi hymyillen ja huokaisi sitten hiljaa.

NOEL EUGENE BELROSE nyökkäsi virnistäen, eikä sanonut enään mitään. Noel kokeili nopeasti farkkujensa taskuja ja onnekseen tunsi taikasauvansa siellä. Noel oli nimittäin aika monesti onnistunut tiputtamaan tai hukkaamaan taikasauvansa, mutta usein joku hänen ystävänsä onnistui pelastamaan Noelin uuden taikasauvan hankkimiselta. Noelin nykyinen sauva oli hänen toinen - ensimmäinen taikasauva oli tippunut häneltä kolmannella luokalla, ja Noel oli löytänyt sen linnan pihamaalta katkenneena parin päivän päästä. Nykyisen sauvansa Noel oli kadottanut pari kertaa, mutta oli sitten aina löytänyt sen.
"Hei, mä haluan tietää susta enemmän", Noel tokaisi yhtäkkiä. "Mikä on sun lempiväri? Entäpä sun horoskooppi?" Noel uteli kiinnostuneena.

JOCELYN LUCIA DAYTON kohotti kulmiaan kuullessaan pojan sanat ja kysymykset, mutta hänen huulensa kaartuivat hymyyn. "Hm, okei", hän aloitti ja kohensi hieman asentoaan, kiertäen toisen kätensä pojan jalan ympärille. "Mun lempiväri on varmaankin musta. Jos sitä edes lasketaan. Ja tumman sininen. Jostain syystä vihaan punaista", luihuinen vastasi huuliaan mutristaen. "Olen syntynyt helmikuussa, toinen päivä eli olen siis vesimies. Entäpäs sinä? Sun lempiväri ja horoskooppi?" Jocelyn kysyi puolestaan, katsoen jälleen pojan silmiä.

NOEL EUGENE BELROSE hymyili pienesti, kun Jocelyn kiersi kätensä Noelin jalan ympärille. Noel kuunteli kiinnostuneena, kun Jocelyn kertoi oman horoskooppinsa ja lempivärinsä. Noel yllättyi suuresti, kun tyttö kertoi vihaavansa punaista väriä. Noel naurahti ja sanoi sitten:
"Hei, mitä ihmettä? Mun lempiväri on tummanpunainen!" Noel katsoi hymyillen Jocelynin silmiänsä, ja jatkoi puhettansa. "Olen horoskoopiltani jousimies. Olen syntynyt joulukuun 10. päivä", Noel sanoi pieni hymy kasvoillansa. Noelista olisi mukavaa olla syntynyt alkuvuodesta tai kesällä, mutta hän oli syntynyt juuri joulukuussa.

JOCELYN LUCIA DAYTON nauroi pojan sanoille. "Hyi kamala. Tummanpunainen ei kuitenkaan ole niin paha kuin kirkkaanpunainen", hän sanoi kulmiaan kurtistaen ja raapi nenäänsä. "Me tosiaan taidamme olla toistemme vastakohtia", tyttö naurahti ja jäi hymyilemään. Olihan se outoa.
"Et siis ole minua pelkästään lyhyempi, vaan myös aikalailla nuorempi", Jocelyn sanoi virnistäen ja tökkäsi jälleen poikaa kevyesti tämän nenän päähän.

Joshin suu kaareutui pieneen hymyyn "vai, että muotisuunnittelijaksi" hän sanoi. "Hyvä, että joku tietää mitä aikoo elämällään tehdä" Joshua jatkoi, hän käänsi katseensa kenkiensä kärkiin. "Mä en tiiä, mitä tekisin, kun oon päässyt täältä" Smith tunnusti hiukan hiljempaan äänensävyyn, mutta säilytti silti vienon hymyn suullaan. "Onko muuten ketään meidän tuvasta saanut jo paria sinne tanssiaisiin?" Josh naurahti hiukan. Hän oli melko varma ettei kukaan korpinkynsistä olisi vielä tietoinen paristaan. Josh ei itse ollut varma oliko edes menossa sinne, sillä parin kysyminen on alkanut tuntua jo melkoiselta haasteelta, olisi paljon helpompaa, jos koko tanssiasia ei järjestettäisi, mutta sehän ei ollut Joshuan päätettävissä.

NOEL EUGENE BELROSE virnisti Jocelynin sanoille. "Kirkkaanpunainen ei kuulu lempiväreihini", Noel sanoi virnuillen. Noel oli aina pitänyt tummanpunaisesta, ja sen lisäksi Noel piti myös oranssista. Toki vihreäkin oli herran mieleen, muttei se ollut hänen lempivärejään.
Noel hymyili pienesti, kun Jocelyn sanoi olevansa sitä mieltä, että he ovat toistensa vastakohdat. "En ole samaa mieltä. Jousimiehen kanssa sopii parhaiten yhteen vaa'at, kaksoset, oinaat ja vesimiehet. Mikäli et tajunnut, niin sinä olet vesimies", Noel sanoi loppuun pienesti virnistäen. Noel oli lukenut paljon horoskoopeista, mutta pää asiassa vain omastaan, eli jousimiehestä.
"Kymmenen kuukautta ja kahdeksan päivää. Jos sinä olisit minua kymmenen kuukautta nuorempi, niin olisin varmasti sinua pidempi!" Noel sanoi virnistäen.

JOCELYN LUCIA DAYTON nyökkäsi pojan sanoille. "Hyvä, en kyllä oikeastaan tajua miksen pidä siitä. En ole koskaan pitänyt", hän sanoi huuliaan mutristaen. Australialaissyntyinen kohotti kulmiaan, kun Noel selitti horoskoopeista. "Miten ihmeessä tiedät noin paljon?" hän kysyi naurahtaen. "Ja uskotko kaikkea tuota?" Dayton lisäsi, kohottaen jälleen kulmiaan. Hän ei itse erityisemmin välittänyt horoskoopeista, saattoi joskus sellaisen lukea jos se sattui tielle.
"Niin, en kyllä usko", Jocelyn sanoi virnistäen. Voisihan poika ollakin häntä pidempi jos olisi kymmenen kuukautta vahempi. "Laskitko tuon muuten juuri päässäsi?" tyttö kysyi hieman hämmentyneenä sillä vastaus oli tullut hyvin nopeasti.

AWENITA GREGORIA nyökytteli Joshin sanoille, muttei puhunut pojalle tulevaisuudestaan sen enempää. Joshin kysyessä tanssipareista Awenita kohotti katseensa jaloistansa pojan kasvoihin ja kurtisti kulmiaan.
"En tiedä", Awenita sanoi olkiaan kohauttaen. "En ole oikeastaan kiinnittänyt huomiota. On varmaan ainakin yksi korpinkynsi saanut parin", Gregoria sanoi pienesti virnistäen. Toisaalta Awenita ei haluaisi mennä tanssiaisiin - yksi syy oli se, että kukaan ei varmaan suostuisi hänen tanssiparikseen - mutta toisaalta hän halusi mennä, sillä omalla tavallaan ajatus suurista tanssiaisista kiehtoi häntä. Tosin Awenita oli myös sitä mieltä, että oli turhaa järjestää tanssiaiset vain jonkun rehtorin vuosipäivän vuoksi.