NOEL EUGENE BELROSE naurahti pienesti Jocelynin sanoille, muttei sanonut mitään. Noel pyöritteli ranteitaan hieman, jolloin ne naksahtivat. Noel tykkäsi naksautella luitaan, vaikka se olikin joidenkin mielestä ällöttävän kuuloista.
"Olen ehkä tyhmä, mutta kyllä minäkin luen joskus kirjoja", Noel sanoi naurahtaen. "No, jotkut tiedot horoskoopeista kuulostavat tyhmiltä, mutta jousimiehiä kuvataan positiivisiksi ja puheliaiksi ja et voi sanoa, etteivät nuo kaksi sanaa kuvaisi minua", Noel sanoi kulmiaan kohottaen. Hän saattoi kuulostaa vähän korpinkynneltä, mutta Noel ei ikinä ollut tajunnut sitä, että miksi muut kuin korpinkynnet eivät voineet olla edes vähän fiksuja tai älykkätä.
Noel pyöräytti silmiään Jocelynin kysymykselle ja naurahti. "10 - 2 on 8. 12 - 2 on 10. Olet siis minua 8 päivää ja 10 kuukautta vanhempi", Noel selosti. Hänen isänsä oli suhteellisen älykäs ja nopea laskia, jolta Noel oli varmaankin perinyt ne vähäiset älykkyyden rippeensä.

Emili pudisti päätään Stephanien kommentille. Ei se ollut yhtään eri asia, tai siis, parien kanssahan tanssiaisissa tupattiin olemaan, ei kavereiden, eikö? Siksihän pareja haettiin ennen tanssiaisia eikä vasta paikan päällä. Toisaalta, sitten molemmat kuitenkin olisivat paikan päällä ja suurempia tapahtumia voitaisiin kerrata vielä jälkeenpäin molempien näkökulmista... Mutta silti, sillä ei sen hetken kannalta ollut hänen mielestään mitään merkitystä - paitsi ehkä henkinen tuki. Ja voisihan hän saattaa Stephanien aulaan, vaikkei olisikaan tulossa itse tanssimaan.
"Ihan miten vain", hän hymähti kuitenkin, koska ei ollut erityisen halukas inttämään asiasta. Ei hän sitä mitenkään marttyyrimaisesti todennut, lähinnä sillä tavalla kuin pienille lapsille myönnetään jotain ihan pöhköä, kuten että kuu on juustoa.
Shearin tyttö mutristi huuliaan, kun hänen ystävänsä mainitsi niiden värien sopivan hänelle, mutta hymyili silti silmillään tälle. Kyllä hän oli perehtynyt värien sopivuuteen - olihan hän lukenut jästien muotilehtiä pienestä pitäen ja todennut itselleen sopivaksi vaaleat punertavan sävyt.
"Vaaleansininen on kyllä nätin talvinen - tanssiaiset kun pidetään talvella ja niin", hän myönsi, kommentoimatta värin sopivuutta enempää.

https://data.whicdn.com/images/182749330/large.jpg

JOCELYN LUCIA DAYTON kohautti olkiaan ja naurahti. "Olet kyllä oikeassa. En tiedä ketään muuta joka kävisi tuohon kuvaukseen paremmin. Minua kuvailtaisiin varmaankin kiukkuiseksi ja vaikeasti lähestyttäväksi", hän sanoi virnistäen. Hän ei ollut juurikaan lukenut horoskooppeja, joten ei tiennyt omastaan yhtään mitään.
"No en minä olisi tuota noin nopeasti laskenut. Tarvitsen sormia", Jocelyn sanoi naurahtaen, vaikka jälkikäteen lasku kuulosti helpolta. Lasku jutut ja muut sellaiset eivät olleet Daytonin lempipuuhaa ja hän oli aika huono niissä.

Josh hymähti "Jaa, on vai" hän sanoi virnistäen pientä leikkimielisyyttä äänessään. Tosin melko moni oli samaa mieltä, kuin Josh, tanssiaiset olivat melko turhat varsinkin, kun ei ole paria.
Joshua oli vain kuullut juttuja tanssiaisista tosin vain jästien tansseista, joissa oli tapana sattua kaiken laista, kuten tappeluita ja sen semmoisia. Toki näistä tanssiaisista tulisivat erilaiset.
Kyllähän monet olivat löytäneet parinsa eri tuvista.

/Lyhyys D::

Stephanie hymähti hiukan ja päätti jättää asian sikseen. Stephanie puoliverisenä tiesi jotain muodista sillä olihan hän kasvanut perheessä, joka oli tekemisissä jästien kanssa. Nuori Hudson oli varma, että syvällä sisimmässään Emili halusi mennä tanssiaisiin, mutta ei suostunut myöntämään sitä noin vain. Piaan Stephiin iski pienoinen paniikki, hän ei ollut ehtinyt tehdä muodonmuutoksen esseetään, joka pitäisi palauttaa seuraavana päivänä, joten neiti kaivoi koululaukustansa pergamenttikäärön, mustepullon ja sulkakynän. Kun hän asetti ne pöydälle Stephanie huomasi, että häneltä puuttui muodonmuutosten kirja, joten hän kaivoi sen kiireesti laukustaan.

NOEL EUGENE BELROSE naurahti Jocelynin sanoille ja pudisti päätään. "Et sinä ole kiukkuinen", Noel sanoi naurahtaen. "Okei, olit sinä vähän, silloin kun törmättiin, muttet sinä kovin kiukkuimen ollut", Noel sanoi leveästi hymyillen. Noelin mielestä luihuisten äksyily ja valitus ei ollut niin vittumaisen oloista, kuin he luulivat. Ei pitänyt olla luihuinen, jotta osasi valittaa ja ärsyttää. Siihen tarvittiin taitoa, eikä tietyssä tuvassa olemista.
"Sinäpäs olet hyvä laskemaan", Noel huomautti virnistäen.

JOCELYN LUCIA DAYTON naurahti kuullessaan pojan sanat. "No hyvä kuulla", hän sanoi, sillä oli aina luullut että muut olivat saanet hänestä hyvin ärtyisän kuvan. "Ja joo, olen aina ollut näin hyvä", luihuinen sanoi virnistäen ja laski paitaansa alemmas.
"Mitä tykkäät tehdä lomilla kotona? Harrastatko mitään?" Jocelyn kysyi, kohottaen kulmiaan ja katsoen Noelia. Hän halusi tietää pojasta vielä hiukkasen enemmän, nyt kun he kerran olivat alkaneet tutustua.

AWENITA GREGORIA päästi hiljaisen naurahduksen suustaan ja kohautti olkiaan. "Joo, ehkäpä", Awenita sanoi pieni hymy kasvoillaan. Awenita uskoi, että hän saisi parin vasta viime tingassa, tai ei ollenkaan. Tai sitten joku hänen kaverinsa pyytäisi lainkaan ajattelematta, ja Awenita suostuisi. Ei siltikään hääppöisiä suunnitelmia. Awenitalle olisi yks ja sama menisikö hän tanssiaisiin, eivät ne kumminkaan olleet hänelle elin tärkeitä. Sen sijaan Awenita oli kiinnostuneempi muiden pareista, kuin omista. Varmasti koko koulu juttelisi pari viikkoa ennen tanssiaisia oudoista juonen käänteistä, kuten nytkin oli jo iso juttu, että luihuisen Carter oli menossa jonkun puuskupuhtytön parina tanssiaisiin.

NOEL EUGENE BELROSE naurahti ja paransi asentoaan. Kuinkahan kauan he olivat olleet tarvehuoneessa? Tunnin? Kaksi? Noel oli todella huono arvioimaan aikaa, joten hänellä ei ollut harmainta aavistustakaan.
Jocelynin esitettyä kysymyksensä Noel joutui miettimään vastausta hetken aikaa. "Ei minulla ole harrastuksia. Pelaan joskus huispausta ja joskus jalkapalloa, vaikka se on Caressin mielestä ääliömäistä. Joskus taas saatan soitella akustista kitaraa", Noel sanoi olkiaan kohauttaen. "Entä sinä? Onko sulla harrastuksia?" Noel kysyi kulmiaan kohottaen Jocelyniltä, katsoen tytön ruskeanvihreitä silmiä.

Dominic mulkaisi Leonia tappavasti. Itse oli koira. Jos kerran kutitti, niin mitä siinä pitäidi tehdä? Antaa itsensä kärsiä vai? Kaikkea sitä kuuli. Dominic siirsi katseensa sukistaan pihamaalle harkiten edelleen sitä selälleentippumista tuosta kaiteelta. Dominic tuhahti.
"Aivan. Puoliveriset lasketaa jästeiks", Dominic totesi. Niissä oli jästinverta, joten silloin ne olivat jästejä. Jästejä koko maailma pullollaan, eikä kukaan edes viitsinyt saati jaksanut arvostaa puhdasverisyyttä. Kerta luihuiset menivät tansseihin rohkelikkojem tai puuskupuhien kanssa... Edes hieman kunnioitusta peliin, pliis.