JOCELYN LUCIA DAYTON kohotti hieman kulmiaan pojan sanoille. "Oliko jalkapallo sitä jästien täysin typerää peliä?" hän kysyi ja raapi hieman niskaansa. Hän oli kuullut jalkapallosta aikaisemmin luihuisten oleskeluhuoneessa, jossa keskusteltiin joskus jästien urheilulajeista. "Kitaraa? Vau, minäkin soitan silloin tällöin. Välillä saatan laulaa suihkussa, tai silloin kun kukaan ei ole kotona. Ja luen paljon kaikenlaista. Ei siis mitään kovin erikoista", Dayton sanoi ja hymähti hiljaa.

LEON REGULUS LESTRANGE pyöräytti silmiänsä Dominicin sanoille, muttei sanonut mitään. Dominicin kanssa ei kannattanut tapella siitä, että olivatko puoliveriset saman arvoisia kuin puhdasveriset, sillä vastaus oli varsin selvä. Toki Leon oli puhdasverinen, mutta ei hänen mielestä ollut mitenkään erilaista asua perheessä, jossa toinen vanhemmista oli puoliverinen kuin että vanhemmat olivat puhdasverisiä. Molemmissa tapauksissa vanhemmat olivat kiinnostuneita taikuudesta. Leon kumminkin tiesi, että kenenkään hänen sukulaisen kuullen ei pitäisi sanoa, että jästin kanssa ei ollut kamalaa asua. Siinä samassa pää olisi pölkyllä.

NOEL EUGENE BELROSE pyöräytti silmiään ja nyökkäsi naurahtaen. Noelista tuntui, että luihuisten kuullen ei kärsinyt sanoa mitään jästeihin liittyvää, tai sai vastaukseksi huokauksia, silmien pyörittelyä tai valittamista. Noel ei ihan tajunnut, että mikä puhdasverisillä ja luihuisilla oli jästejä vastaan.
"Kuvittelin jo, että olisit kysynyt, että mikä kitara on", Noel sanoi virnistäen. "Laulat siis joskus? Hmm... Se on hienoa", Noel sanoi mietteliäänä. Hetken mielijohteesta Noel päätti yrittää erästä temppua. Hän sulki silmänsä ja esitti pienen pyynnön. Noel avasi silmänsä ja huomasi sohvan selkänojaan nojaavan akustisen kitaran. Pieni virne kohosi Noelin kasvoille, ja hän otti kitaran käteensä. "Minkä kappaleen osaat laulaa?" Noel kysyi pienesti hymyillen, ottaen sitten käsinojalle ilmestyneen keltaisen plektran toiseen käteensä.

JOCELYN LUCIA DAYTON naurahti ja pyöräytti silmiään. "Kyllä minä nyt tiedän mikä kitara on, hupsu", hän sanoi virnistäen. Pian tyttö katsoi, kuinka Noel sulki silmänsä ja selvästi keskittyi johonkin. Pian huoneeseen ilmestyi kaunis akustinen kitara. Se sai Jocelynin nousemaan istumaan ja katsomaan suu auki poikaa.
Rohkelikko otti käteensä kitaran ja plektran ja sai sanoillaan tytön pudistamaan päätään. "Ehei, älä kuvittelekkaan Belrose", hän sanoi naurahtaen. Hetken poikaa ja kitaraa katsottuaan Dayton kuitenkin huokaisi. "En kuuntele juurikaan jästimusiikkia tiedätkös. Mutta äitini oli jo kun olin pieni kiinnostunut jästeistä ja hän rakasti Duffyn biisiä Warwick avenue. Se on jäänyt mieleeni", luihuinen selitti huokaisten.

NOEL EUGENE BELROSE hymyili pienesti Jocelynin sanoille ja naurahti. Jocelyn hyppäsi seisomaan, kun hän huomasi Noelin taikovan kitaran viereensä. Noel pyöräytti silmiään ja sanoi:
"Tarvehuone toteuttaa käskyt. Siispä kokeilin pyytää kitaraa ja se tuli. Toivottavasti selvensi vähän." Noel haroi ruskeita hiuksiaan ja tuijotti seisaalleen hypähtänyttä Jocelynia. Tyttö kumminkin kieltäytyi laulamasta, jolloin Noel vain tuijotti tyttöä ja odotti, kunnes Jocelyn tavallaan myöntyi. Noel kuunteli tarkasti Jocelynin sanat, ja sulki taas silmänsä. 'Tarvitsisin Duffyn Warwick avenue -biisin nuotit. Oisko mahdollista?' Noel ajatteli vahvasti päässään, ja hetken päästä hän tunsi selässään jonkun kutittavan. Noel nousi seisomaan ja huomasi istumapaikallaan paperinipun, jossa oli nuotteja. "Erinomaista!" Noel hihkaisi ja otti nuotit käteensä ja lösähti takaisin sohvalle. Noel katsoi nuotteja hetken aikaa ja yritti soittaa kappaletta, joka ei osoittautunut kovin vaikeaksi kappaleeksi.

JOCELYN LUCIA DAYTON nyökkäsi kulmiaan kurtistaen päätään. Kyllä hän sen tiesi, mutta kitaran pyytäminen tuli pienenä yllätyksenä. Pian poika sulki taas silmänsä ja Jocelyn toivoi jo ettei olisi koskaan avannut suutaan. Pian pojalla oli käsissään hänen mainitsemansa nuotit. "Vihaan sinua niin paljon, ei olisi koskaan pitänyt sanoa mitään", australilaissyntyinen sanoi silmiään pyöräyttäen, kun poika alkoi soittaa aika sujuvasti kappaletta.
Dayton kuunteli hetken pojan soittoa päästäkseen mukaan rytmiin ja aloitti hieman epäileväisesti: "When I get to Warwick Avenue, meet me by the entrece of the tube.." katsoen poikaa hämillään, kuin kysyen oliko se okei.

NOEL EUGENE BELROSE virnisti ja vilkaisi Jocelynia, mutta siirsi sitten katseensa takaisin nuotteihin. Noel vilkuili nuotteja ja soitti ne lähes oikein, ja pian hän kuuli Jocelynin alkavan laulamaan. Noel kohotti katseensa tyttöi ja hymyili hänelle lempeästi, mutta pian herra siirsi katseensa takaisin nuotteihin, jotta voisi jatkaa soittamista. Noelin oma lauluääni ei ollut mistään kotoisin. Hänen siskollaan Caressillakaan ei ollut mikään kovin kaunis ääni, vaikka tyttö itse kuvittelikin jotakin aivan muuta.

JOCELYN LUCIA DAYTON hymyili laulaessaan, huomatessaan pojan rohkaisevan hymyn. Hän lisäsi ääntään, joka oli nyt paljon vakaampi. Hän oli pienestä asti pitänyt laulamisesta, mutta esiintyminen oli aina hyvin vaikeaa. Nytkin Jocelynin vatsassa lenteli perhosia ja hän yritti lakata miettimästä sitä, mitä Noel hänestä ajattelisi.
Dayton mietti laulaessaan paljon äitiään, varsinkin jos musiikki oli peräisin jästeiltä. Vaikka sitä oli vaikea myöntää he tekivät hyvää musiikkia. Tyttö leikitteli äänellään, sulkien välillä silmänsä ja kuvitellen olevansa yksin, jotta häntä ei jännittäisi niin paljoa.
Sillassa, australialaissyntyisen lempikohdassa hän lauloi voimakkaasti ja puhtaasti. "I want to be free, baby you hurt me", Jocelyn vihdoin lopetti laulun rauhallisesti ja huokaisi lopuksi ilmat keuhkoistaan ja avasi silmänsä hymyilläkseen Noelille.

NOEL EUGENE BELROSE soitti kitaraa hymy kasvoillaan, lukien nuotteja keskittyneesti. Hetken päästä Noel ei tarvinnutkaan enään nuotteja, joten hän keskittyi käsiensä liikuttamiseen ja vähän väliä hän vilkuili Jocelynia, joka lauloi välillä silmät kiinni. Tytöllä oli parempi ääni kuin olisi voinut odottaa.
Muutaman minuutin kuluttua laulu teki loppuaan, ja viimeisten sävelten kohdalla Noel piti katseensa Jocelynissa todella pieni hymy kasvoillaan. Noel laski kitaran maahan nojaamaan sohvan käsinojaa vasten, ja nuotit sekä plektran Noel heitti kitaran vierelle maahan. "Se oli mahtavaa", Noel sanoi, siirtäen ruskeitten silmiensä katseen Jocelynin omiin.

JOCELYN LUCIA DAYTON naurahti pienesti ja raapi päätään pojan sanat kuullessaan. "Niin, olet hyvä soittamaan. Oletko soittanut kauankin?" hän kysyi ja meni sohvalla hieman lähemmäs poikaa. Hänen katseensa siirtyi Noelista nuotteihin, jotka loijuivat nyt maassa, sillä rohkelikko oli ne sinne heittänyt.
"Olet varmaan ensimmäinen joka kuulee tarkoituksella minun laulavan. Nyt voit luulla itsestäsi liikoja, sillä se on jo aika hyvä saavutus", Jocelyn sanoi virnistäen ja haroi sinisiä hiuksiaan.