Emili pyöritteli silmiään Stephanien loputtomalle vaatimattomuudelle, muttei viitsinyt väittää vastaan. Hänellä oli tapana kaihtaa riitelyä parhaansa mukaan, koska hänen kyynelkanavansa tuppasivat protestoimaan helposti. Mieluiten hän jätti asiat sikseen, ennen kuin ne paisuivat suurempiin mittasuhteisiin.
Stephanien kysyttyä, mitä tanssiaisissa muuten tapahtui, hänkin jäi miettimään. Hänen isot kaksosveljensä olivat olleet edellisellä lukukaudella tansseissa, varmasti monissakin, ja olivat tarkoituksella pelotelleet nuorempas sisartaan.
"Jästien tanssiaisissa ainakin tulee pari tappelua, suurin osa juo itsensä humalaan, tapahtuu pari eroa ja tytöt levittelevät ilkeitä juoruja varsinkin niistä jotka eivät saaneet paria eikä lähes kukaan tule seuraavana päivänä kouluun", hän kertoi, vaikka epäilikin veljiensä juttujen todenperäisyyttä.
"Veljeni kävivät viime vuonna monissa tanssiaisissa ja ovat kertoneet sellaista, mutta koulun järjestämät velhotanssiaiset ovat varmasti erilaiset, mitä luulet?" Hän kysyi, kuin yrittäen varmistaa ystävättäreltään - joka ei ollut asiaan yhtään perehtyneempi - ettei se olisi totta. Ehkä se oli puhdasta sinisilmäisyyttä, mutta hän oli aina kuvitellut tanssiaiset hyvin kauniiksi ja sivistyneiksi juhliksi, joissa joku voisi tulla kysymään tanssimaan ja sitten suudeltaisiin keskiyöllä.... kyllä, hänelle oli luettu jästien prinsessatarinoita pienenä.
"Olivatko meidän harjoituksemme luihuisten kanssa? En välttämättä oikein kuunnellut tiedotusta", hän kysyi virnistäen pahoittelevasti.

Ted Lupin huomasi erään tytön kävelevän portaita alas ja kaatuvan. Neidin koululaukku lennähti muutaman metrin päähän ja kirjat tippuivat laukun ulkopuolelle. Ihmissuden poika lopettaa sauvan hinkkaamisen ja laittaa sen taskuunsa lähtien kävelemään tytön luokse k

Tediksi nimetty huomasi erään tytön kaatuneen portaikossa, ilmeisesti korpnkynnen. Ainakin vaatetuksesta päätellen. Herra Lupin lopetti sauvan hinkkaamisen ja laittoi sen takataskuunsa. Ihmissuden poika ja joskus koulukiusattu, koska isä nyt oli ollut mikä oli, mutta ei herra siitä ollut mitrnkään välittänyt. Toiselta nimeltään John lähti kävelemään tuon kaatuneen tytön luokse, kuka oli nyt päässyt laukkunsa luokse ja kasasi kaatuneita ja lattialle levinneita tavaroitaan takaisin koululaukkuunsa.
Tämä luokse päästyään hän lausahtaa. "Sattuiko sinuun?" Kyllä Ted oli lahjakas tyttöjen kanssa. Hänen teki mieli lyödä päätään seinään tämän sosiaalisen lahjakkuuden takia, mutta onnistui kuitenkin hymyilemään toiselle ja ojensi hiuksan kauemmas lentäneen kirjan korpinkynnelle.
"Olen Ted, Ted Lupin." Herra päästi sanat huuliensa välistä, esittäytyen toiselle.

//kännykkä lagittaa vähän, joten laatu nyt on mitä o n

RODRICK pudistaa päätään, kun Valerie kyayy sattuiko tuota. "Mä oon tottunut jo pieneen kipuun", tuo vielä sanahtaa naurahtaen perään.
Pian Puuskupuh huomaa tytön katseen olevan suunnttuna kirjaan, jota hän pitelee. "Joo, viidennellä", tummaverikkö vastaa, jatkaen sitten: "Säkin taidat olla?"
nuori velho parantaa hieman laukkunsa asentoa olallaan, vilkaisten toisen laukkua, joka näyttää painavemmalta kuin hänen omansa.
"Hassua puhua aulle, kun oot... eri tuvasta", tuo sotten tokaisee nolosti, tajuamatta sitä kuitenkaan itse.

STEPHANIE HUDSON katsoi ystäväänsä kulmaansa kohottaen. "Luulen, että velhotanssiaisista tulee erilaiset" tyttö kertoi ja mietti mitä itse oli kuullut tanssiaisista. Hän oli kuullut monia jästi satuja prinsessoista, jotka tapaavat prinssinsä tanssiaisissa ja rakastuvat ja menevät naimisiin, mutta tuo logiikka ei pärjää tässä maailmassa, tämä ajatteli. Seuraavaksi Emili kysyi harjoituksista luihuisten kanssa, "joo harjoitellaan me" Stephanie vastasi.
Hudson ei olisi halunnut harjoitella niin isolla ryhmällä, pikemminkin yksikseen, jotta hänen ei tarvitsisi pelätä, että nolaisi itsensä ja että kaikki nauraisivat hänelle. "Onkohan kukaan vielä edes saanut paria?" hän kysyi "entä mitä sinne puetaan?" Stephanie jatkoi keskustelua.

JOCELYN LUCIA DAYTON naurahti pojan kertoessa hänestä ja Feliciasta. "Tuo on niin hänen tapaistaan. Aina pitää olla jotakuta lääppimässä", hän sanoi pudistaen päätään. Pienestä pitäen Jocelynista tuntui, kuin Felicia olisi vain tullut kouluun poikien takia, ei oppimisella niin väliä ollut. Sinihiuksinen taas ei ollut seurustellut kuin vain kerran täällä olonsa kanssa, mutta sekin suhde luihuispojan kanssa meni pahan kerran pieleen.
"Voi ei, voin vain kuvitella..", Dayton naurahti, kun Noel kertoi heidän ensitapaamisestaan. Ehkä poika ei ollut niin nössö, kuin mitä hän oli aluksi ajatellut, vaikkei kutitusloitsussa hirveitä voimia tarvitukkaan. Australialaissyntyinen nyrpisti hieman nenäänsä, kun poika kertoi isänsä olevan jästi. "Siskosi on Caress? Muistan hänet", hän kuitenkin sanoi jättäen jästiasian huomiotta. "Voi, niin olen. Vaikka äitini ei kunnioitakkaan sitä", tyttö totesi tuhahtaen.

VALERIE GREENWOOD nyökkää, kun poika sanoo, ettei tähän sattunut. "Joo, viidennellä" neito sanoo ja vaihtaa painonsa toiselta jalalta toiselle jalalle. "Joo, en yleensä puhu muiden kanssa elleivät he ole Rohkelikossa" Greenwood tokaisee. Hän ei osaisi kuvitella olevansa jossain muussa tuvassa, kuin Rohkelikossa, ajatuskin tuntuu mahdottomalta.
"Ömm...kuulitko sää niistä tanssiaisista?" nuori nainen kysyy vaihtaen puheen aihetta tänään ilmoitettuun tanssiaisiin, jotka ovat juuri ennen talvilomaa. Valerie on kuullut paljon tarinoita tanssiaisista, mutta ei usko niiden olevan totta tai edes lähellä sitä. Hän on kuullut myös jästien tanssiaisista, jotka ovat satujen vastakohta. Siellä kuulemma on tappeluita ja sen sellaista.

Jonathan oli juuri vaipumassa pienimuotoiseen uneen. Toisaalta, nojatuolihan oli mitä paras paikka päiväunille. Ensiluokkalaiset pikkukakarat voisivat tosin painua sinne missä pippuri kasvaa. Jonathan kun ei heikkohermoisena niitä kestänyt. Jonathanin unet keskeytti kuitenkin lähestyvät askeleet ja se, kuinka joku istuutui viereiselle sohvalle. Tuo henkilö, äänistä päätellen, alkoi lukemaan kirjaa. Jonathan avasi silmänsä ja katsoi tyttöä, Elizaa, huppunsa alta.
"Tosissas luet jotain tietokirjaa kuraverisistä?" Jonathan kysyi ilkeästi, omantyyppisellä kylmällä äänensävyllään. Jonathan itse vihasi jästejä. Ei kukaan luihuinen niistä voinut pitää, tuo tyttö taisi olla poikkeus.

♂ NOEL EUGENE BELROSE naurahti Jocelynin sanoille ja nyökkäsi pienesti. Noelista oli hiukan hassua, että häntä ja Jocelynia yhdisti nyt se, että molemmat olivat entisiä Felician ystäviä, ja molemmat vihasivat häntä nyt. No, ainakin siitä sai jonkinlaisen puheenaiheen. Noelia tosin mietitytti, että nyt kun Jocelyn oli uhmannut Feliciaa, niin olikohan koko Luihuisen tupa tyttöä vastaan? Toivottavasti ei.
"Se oli aika huvittavaa", Noel sanoi naurahtaen, haroen ruskeita hiuksiaan. Noel ei edes kunnolla muista, että miten hän oli edes ystävystynyt Felician kanssa. Luihuiset eivät yleensä olleet kovin innokkaita kaveeraamaan rohkelikkojen kanssa. Jocelyn näytti tunnistavan Caressin nimen, jolloin Noel irvisti pienesti ja kohotti kulmiaan. "Tunsit Caressin? Millainen hän oli?" Noel kysyi pienesti naurahtaen. Jocelynin sanat kuultuaan Noel kurtisti kulmiaan ja kysyi: "Ai äitisi ei kunnioita puhdasverisyyttä?"

// kirjottelen roolia aewal

Viidesluokkalainen Rose tepasteli kirjastossa tuntien olonsa kenties hieman yksinäiseksi, olihan naisrlla ystäviä, mutta kirjasto oli aina niin hiljainen ja rauhallinen paikka, että hän tunsi olevansa yksin. Roseksi nimetty selasi hiljalleen hyllyjä ja valitsi kirjan kirjan perään. Ensimmäinen ylimmältä hyllyltä leijui hänen luokseen, fantasiakirja. Toisen hän poimi päänsä tasalla olevalta hyllyltä. Tietokirja lähihistoriasta, joka kertoi suurestataistelusta, joka oltiin käyty tylypahkan mailla. Siinä kerrottavat merkittävimpiin henkilöihin kuului hänen setänsä Harry ja myös hänen omat vanhempansa. Hän oli kuullut taistelusta paljon, joten se kiinnosti nuorta naista entistä enemmän.
Hän istuutui eräälle tuolille ja alkoi lukea.

//Kännykällä edelleen