NOEL EUGENE BELROSE haukoitteli pienesti ja haroi vapaalla kädellään ruskeata hiuspehkoaan. Noel laittoi kätensä takaisin niskansa taakse ja naurahti Jocelynin sanoille.
"Hyvä, että sinuakin väsyttää. Voidaan taas nukkua, vaikka ollaankin oltu vasta pari tuntia hereillä", Noel sanoi naurahtaen, aukaisten sitten silmänsä ja katsoen Jocelynin rentoina olevia kasvoja. Noel katsoi hetken aikaa tytön rauhallisia kasvoja, kunnes hän sulki taas silmänsä ja hengitti syvään.

JOCELYN LUCIA DAYTON nyökkäsi hennosti Noelin sanoille ja haukotteli jälleen. "Ehkä olet vain niin tylsä, että saat minut väsymään", hän sanoi virnistäen, silmät kiinni. Eihän se ollut ollenkaan totta, kunhan tyttö vain kiusoitteli.
"Herätäthän minut sitten kun heräät? En halua, että katoat", Jocelyn sanoi, painautuessaan paremmin poikaa vasten. Hän oli varma, että nukahtaisi pian.

NOEL EUGENE BELROSE naurahti Jocelynin sanoille ja kääntyi tyttöön päin. "Kenties olet oikeassa", Noel sanoi virnistäen. Noel sulki silmänsä ja haukoitteli taas pienesti. Noel ei avannut silmiään Jocelynin puhuessa, mutta kuunteli tyttöä silti.
"Joo, totta kai", Noel sanoi hiljaa ja painoi päänsä Jocelynin omaa vasten. Noel tiesi, kuinka inhottavaa oli, jos joku ei raskisi herättää, ja sen takia häipyisi paikalta ja jättäisi toisen nukkumaan rauhassa.

JOCELYN LUCIA DAYTON hymyili pojan niin sanotusti myöntäessään olevansa tylsää seuraa. "Hyvä, kiitos", hän sanoi pojan luvatessa herättää hänet, silloin kun itse heräisi.
Jocelyn oli jo melkein nukahtamaisillaan ja melkeinpä olikin jo puoliunessa. "Kiitos että olet niin mukava. Tarvitsen elämääni enemmän sinulaisiasi ihmisiä", hän sanoi mutisten väsymyksestä ja haukotteli viimeisen kerran kunnes vaipui uneen.

NOEL EUGENE BELROSE nyökkäsi hymyilen Jocelynille ja paransi Jocelynin selän ympäri olevan kätensä asentoa. Noelin mielestä Jocelyn oli paljon mukavampi hänelle, kuin hänen entinen luihuis-tyttöystävä Felicia oli koskaan ollut. Se asia mietitytti Noelia aika paljon, mutta hän yritti olla ajattelematta sitä.
Noel oli vaipumassa jo uneen, kun hän kuuli Jocelynin puhuvan, joka sai Belrosen höristämään korviaan. Noel hymyili tytön sanat kuultuaan ja painautui lähemmäksi tyttöä. "Sitä varten olen tässä", Noel sanoi hiljaa ja tunsi silmiensä painautuvan kiinni.

JOCELYN LUCIA DAYTON tunsi jonkun liikkuvan hitaasti ylös ja alas hänen allaan, kuin jokin olisi hengittänyt. Hän avasi silmänsä ja mietti hetken ympärilleen katsoen, missä oli, kunnes muisti mitä oli tapahtunut ennen hänen nukahtamistaan.
Luihuinen kääntyi katsomaan poikaa, jonka päällä makasi ja pieni hymy kohosi hänen huulilleen. Noel näytti niin rauhalliselta nukkuessaan, ettei häntä voisi häiritä. Paitsi tietenkin Jocelyn kykeni siihen. Hän nimittäin alkoi kutittaa poikaa vatsasta, kyljistä, kainaloista ja leuan alta vuorotellen, herättääkseen pojan. "Noel, on aika herätä", hän sanoi nauraen.

Seitsemäsluokkalainen Rohkelikko mulkaisee Lestrangen poikaa kiukkuisesti, mutta ei sano mitään. Tyttö vain seisahtuu paikoilleen, kun toinen nopeuttaa vauhtiaan ja katoaa pian näkyvistä. Celestia murahtaa hiljaa itsekseen ja asettaa kädet puuskaan rinnalleen, alkaen sitten miettiä mitä tekisi. Samassa neitokainen saa idean ja lähtee astelemaan Leonin perään, hiljaa mutta vikkeästi. Tuo huomaa pojan juuri, kun tuo pujahtaa ovesta ulos ja Martínez kipittää Leonin perässä suuristapuuovista pihalle. Pihamaalle päästyään tuo kurkkaa pikaisesti ympärilleen ja lähtee seuraamaan Leonia.

Hetken päästä Martínez kuulee kuinka Leon tervehtii jotakuta, Malfoyta. Hiljaa Celestia kipittää pienen pensaan taa jakyykistyy näkymättömiin kuuntelemaan kaksikon puhetta. Kuunneltuaan hetken tytön silmät rävähtävät ammolleen, kun tuo kuulee sanan Kuolonsyöjä. Neitokainen heilauttaa kädet suulleen, jotta ei huoahtaisi ääneen.

- kuva - https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/236x/c9/25/ba/c925baac33bb842aca797db066009b4a.jpg

Rodrick astuu Valerien perässä kasvihuoneeseen ja sulkee sitten ven perässään hiljaa. Hän lähtee tytön perässä kiertelemään, mutta pysähtyy pian pienen, punertavan kukan luo ja kumartyy hieman. Hän ojentaa kätensä ja alkaa "kutittamaan kukan leukaa". Pian kukka avaa terälehtensä. Terälehtien auetessa ilmoille raikuu hiljainen melodia, jota kukka laulaa. "Fionentte on mun lemppari", poika sanoo uneliaana, tarkoittamatta sanoja okeastaan kenellekkään.

// sori lyhys...

NOEL EUGENE BELROSE heräsi siihen, että hän tunsi jonkun kutittavan häntä. Noel kutisi erittäin herkästi, joten rohkelikko rupesi heti kiemurtelemaan. "MITÄ HEL...", Noel aloitti kovaan ääneen huutaen samalla, kun hän nojautui käsiinsä niin, että hän oli ikään kuin 'puoleksi istuen'. Samassa Noel huomasi Jocelynin yhä vieressää, jolloin Noel purskahti nauruun. "Saatana sun kanssa", Noel sanoi ja tönäisi tytön alas sohvalta. Oli jo kummalista, että Jocelyn ei ollut tippunut heidän nukkuessaan, sillä sohva oli aika ohut ja Noel tarvitsi yleensä suurehkon tilan nukkuakseen kahden jonkun kanssa.

JOCELYN LUCIA DAYTONin nauru vain yltyi, kun Noel heräsi kiroten. Pian poikakin purskahti nauramaan, tönäisten sitten tytön alas sohvalta. Sohva ei onneksi olluy kovinkaan korkea, joten mitään vahinkoa ei tapahtunut. Jocelyn nauroi lattialla maaten, katsoen Noelin kasvoja.
Tyttö kurkottautui tarttumaan pojan kädestä ja saadessaan otteen hän veti pojan mukanaan maahan, mutta tajusi liian myöhään että rohkelikko laskeutuisi suoraan hänen päällensä.