NOEL EUGENE BELROSE katsoi lattialla makaavan nauravan Jocelynin kasvoja virnuillen. Jocelynin tarttuessa Noelia kädestä herra luuli ensin, että tyttö ottaisi siitä tukea noustakseen seisomaan, mutta sen sijaan Jocelyn vetäisikin Noelin alas sohvalta. Noel pyörähti alas, ja sai käännettyä itsensä niin, että hänen kädet pamahtivat hieman ennen kehoa maahan. Noelin kädet pamahtivat suoraan Jocelynin kasvojen viereen niin, että tytön kasvot olivat suoraan pojan käsien välissä (onneksi Noelin kädet eivät menneet Jocelynin naaman päälle). Noelin keho ei ollut koko painolla Jocelynin päällä, mutta silti he olivat aivan kiinni toisissaan. Noelin kasvot olivat vain muutaman sentin päässä tytön omista, joka kieltämättä teki olon hieman jännityneeksi. "Ääliö", Noel sanoi virnistäen.

NOEL EUGENE BELROSE katsoi lattialla makaavan nauravan Jocelynin kasvoja virnuillen. Jocelynin tarttuessa Noelia kädestä herra luuli ensin, että tyttö ottaisi siitä tukea noustakseen seisomaan, mutta sen sijaan Jocelyn vetäisikin Noelin alas sohvalta. Noel pyörähti alas, ja sai käännettyä itsensä niin, että hänen kädet pamahtivat hieman ennen kehoa maahan. Noelin kädet pamahtivat suoraan Jocelynin kasvojen viereen niin, että tytön kasvot olivat suoraan pojan käsien välissä (onneksi Noelin kädet eivät menneet Jocelynin naaman päälle). Noelin keho ei ollut koko painolla Jocelynin päällä, mutta silti he olivat aivan kiinni toisissaan. Noelin kasvot olivat vain muutaman sentin päässä tytön omista, joka kieltämättä teki olon hieman jännityneeksi. "Ääliö", Noel sanoi virnistäen.

JOCELYN LUCIA DAYTON sulki silmänsä sekunniksi, kun Noelin kädet iskeytyivät lattiaan, hänen kasvojensa viereen. Silmänsä avattuaan, hän näki kuinka poika tuli aivan hänen lähelleen ja luihuinen yritti pidätella nauruaan. Poika oli aivan kiinni Jocelynissä ja heidän kasvonsa olivat vain muutaman senttimetrin päässä toisistaan.
Noelin sanat kuullessaan Dayton naurahti, katsoessaan samalla suoraan pojan lempeisiin silmiin. "Hups", hän sanoi muka viattomasti ja iski silmäänsä rohkelikolle, jonka jälkeen hymy kaartui hänen huulilleen.

NOEL EUGENE BELROSE virnisti Jocelynin sanoille ja huomasi tytön iskevän silmäänsä. "Mitäs sä isket silmääs siinä?" Noel kysyi naurahtaen ja katsoen Jocelynin ruskeavihreitä silmiä. Noel tutkaili katseellaan Jocelynin kasvojen piirteitä, nyt kun kerrankin hän oli todella lähellä niitä. Tytöllä oli tummat ja siistit kulmat ja pitkät ripset. Noel ei tosin ikinä tunnistanut, että milloin tytöillä oli ripsiväriä. Tekoripset hän kylläkin tunnisti, kuten muutkin meikit.

JOCELYN LUCIA DAYTON hymyili pojan esittämälle kysymykselle. "Kunhan iskin. Onko siinä jotakin väärää?" hän kysyi ja iski leikillään jälleen silmäänsä. Hän huomasi Noelin katseen kiertävän hänen kasvojaan ja tyttö kohotti sille hieman kulmiaan. "Mitäs tuijotat, Belrose?" hän kysyi käyttäen leikkisästi pojan sukunimeä.
Jocelynin katse kiersi nopeasti pojan sirot kasvot, ruskeista, ystävällisistä silmistä, siisteihin kulmakarvoihin ja sotkuisiin hiuksiin ja palasi sitten taas silmiin.

NOEL EUGENE BELROSE kohotti kulmiaan Jocelynin kysymykselle ja virnisti. "Ehkä on, ehkä ei", Noel sanoi virnuillen. Jocelyn oli ilmeisesti huomannut Noelin tarkkailevan tytön kasvoja, sillä Jocelyn kysyikin pian, että mitä herra tuijotti. Noel sai samalla tuntea, miltä tuntui tulla tuijotetuksi, sillä Jocelyn tuijotti ilmi selvästi hänen kasvoja.
"Kunhan tutkailen sinun kasvoja", Noel sanoi yhä virnuillen. "Mitäs sanot, saanko nousta tästä ylös vai pitääkö minun vielä olla tässä?" Noel sanoi katse Jocelynin silmissä.

JOCELYN LUCIA DAYTON kurtisti kulmiaan pojan vastaukselle, muttei sanonut mitään. Sen sijaan hän antoi katseensa kiertää vielä kerran Noelin kasvot, ikään kuin kostona. Hänen katseensa pysähtyi hetkeksi pojan huulien kohdalla, mutta palasi sitten takaisin silmiin.
Noelin kysymyksen kuullessaan pieni hymy kohosi Jocelynin kasvoille. "Kyllä sinä siinäkin voit olla, ei minua haittaa", hän sanoi, yrittäen hengittää mahdollisimman pienesti, sillä poika oli hyvin lähellä luihuisen kasvoja.

NOEL EUGENE BELROSE huomasi Jocelynin katseen kiertävän uudelleen Noelin kasvoissa, jolloin Noel naurahti. "Älä tuijota", Noel sanoi hymyillen. Noel otti käsilleen tukevamman asennon, vaikkakin hänestä tuntui, että jossain vaiheessa hänen kätensä voimat pettäisi ja hän rämähtäisi suoraan Jocelynin päälle.
"Ah, hienoa. Siinä tapauksessa jään tähän", Noel sanoi virnistäen, katsoen Jocelynin suurehkoja silmiä. Noelin mielestä Jocelynilla oli kiehtovat silmät, sillä niissä oli ruskeata sekä vihreätä. Noelin omat silmät olivat vain yhtä sävyä - tasaisen ruskeata.

JOCELYN LUCIA DAYTON virnisti Noelin sanoille. "Se tais olla mun vuoro tuijottaa", hän sanoi ja tökkäsi kevyesti pojan nenää sormellaan. "Sepä hienoa", tyttö sanoi, kun poika ilmoitti jäävänsä hänen päälleen. "Musta kyllä tuntuu ettet kestä kauaa ja romahdat mun päälle", hän vielä lisäsi virnistäen.
Jocelyn tiesi pojan tuijottavan häntä suoraan silmiin, sillä hän itse tuijotti pojan syvän ruskeita silmiä. "Voiko ihmistä oikeasti tuijottaa molempiin silmiin yhtäaikaa?" luihuinen kysyi yhtäkkiä.

NOEL EUGENE BELROSE naurahti Jocelynin sanoille ja kohautti olkiaan. "Joo, ehkä taiskin", Noel sanoi hymyillen. Kun Jocelyn sanoi, että häntä epäilytti hyvin paljon, että Noel romahtaisi hänen päälleen, Noel naurahti. "Tiedätkös, mä mietin vähän samaa", Noel sanoi leveästi hymyillen.
Noel kurtisti kulmiaan Jocelynin seuraavasta kysymyksestä. Tyttö näytti olevan aika mietteliäällä päällä juuri nyt. "Öö.. En tiedä. Itse katon aina ihmisen vasenta silmää", Noel sanoi loppuun leveästi hymyillen.