JOCELYN LUCIA DAYTON ei kyennyt hillitsemään nauruaan ja yritti käsillään epätoivoisesti torjua Noelin kutituksen. Se ei kuitenkaan tuottanut tulosta, vaan poika sai voimillaan helposti kutitettua häntä. "Okei okei opin läksyni", tyttö sanoi nauraen, yrittäen hengittää naurunsa lomasta.
"Noel Belrose nyt kädet irti minusta!", tyttö hykersi yksi sana kerrallaan, yrittäen kieriä eteenpäin lattialla. Kutittaminen oli Jocelynin mielestä ehkä yksi inhottavimmista tunteista ikinä.

NOEL EUGENE BELROSE oli aikeissa lopettaa tytön kutittamisen, kun Jocelyn sanoi oppineensa läksynsä, mutta Noel muuttikin mielensä ja jatkoi tytön kutittamista. Noel katsoi nauraen sätkivää Jocelynia, ja virnisti tytön käskylle irrottaa kätensä luihuisesta. Vaihteeksi Noel päätti olla 'ystävällinen', joten hän lopetti kutittamisen ja naurahti:
"Joojoo, hyvä on. Mun toinen nimi on muuten Eugene, jos et tiennyt." Noel haroi ruskeita hiuksiansa ja vetäytyi pari senttiä kauemmaksi tytöstä, nousten sitten kunnolla istumaan risti-istuntaan.

JOCELYN LUCIA DAYTON luuli jo hetken, ettei rohkelikko koskaan lopettaisi hänen kiusaamistaan, mutta ei mennyt kovinkaan kauaa, kun poika lopetti kutittamisen. "Hyvä tietää, käytän sitä ensikerralla, kun kiroan sinua", sinihiuksinen luihuinen sanoi virnistäen, noustessaan istumaan. Hän siisti hiuksiaan, jotka olivat menneet kevyesti sekaisin pojan kutittaessa häntä.
"Eugene on muuten tosi kiva nimi", Jocelyn sanoi hetken kuluttua, pienesti hymyillen. "Mun toinen nimi on Lucia. Isomummon nimi oli Lucia, johtuu varmaankin siitä", hän kertoi toisen nimensä olkiaan kohauttaen.

NOEL EUGENE BELROSE naurahti Jocelynin sanoille virnistäen. Rohkelikko rapsutti hiuksiansa ja Jocelynin takaa pilkittävää kitaraa. Noel vilkuili ympärilleen tarvhuoneessa ja siirsi katseensa takaisin Jocelyniin, kun tyttö kehui herran toista nimeä.
"Ei se kovin erikoinen ole", Noel sanoi olkiaan kohauttaen. Noel lausui muutaman kerran päässään Jocelynin koko nimen, ja totesi sen kuulostavan mukavalta. "Et vissiin omista kolmantta etunimeä?" rohkelikko kysyi kulmat pienesti koholla.

JOCELYN LUCIA DAYTON kurtisti pikaisesti kulmiaan, pojan todetessa, ettei hänen toinen nimensä ollut kovin erikoinen. Hän oli tietenkin eri mieltä asiasta, sillä nimi oli ainakin tytön korvaan aika harvinainen ja mukavan kuuloinen Noelin kokonimen kanssa.
"Ei, ei minulla ole. Vaikka jostain syystä aina pienempänä toivoinkin, että olisi, kun kaikilla serkuilla ja muillakin oli useampi nimi", Dayton sanoi pienesti naurahtaen ja pudisti päätään silloiselle tyhmyydelle. Hän oli hyvin kateellinen ihminen pienempänä, mitä olemattomimmistakin asioista veljelleen, sekä muille sukulaisilleen. Kasvaessa kateus alkoikin haihtumaan, eikä Jocelyn oikeastaan tullut kateelliseksi kovinkaan helposti.

NOEL EUGENE BELROSE naurahti pienesti Jocelynin sanoille. "Minä toivoin pienenä saavani pikkuveljen, sillä minun siskoni on joskus aika ääliö. Toki Caress on ihan mukava, mutta koska olemme sisarukset, tappelemme koko ajan", Noel sanoi naurahtaen. Caress oli tosiaan ystävällinen, mutta jopa ystävällisten ihmisten kanssa on helppo riidellä. Noel ei yleensä riitele ihmisten kanssa helposti, mutta siskonsa kanssa se sujuu todella helposti. Noel riitelee ystäviensä kanssa harvoin, joka on onneksi hyvä juttu.

JOCELYN LUCIA DAYTON naurahti ja nyökkäsi ymmärtäväisenä. "Minä en juuri ole pienempiä sisaruksia halunnut vanhempieni eron jälkeen, mutta kyllä mä ton riitelyn kanssa tunnen. Christian on aina ollut tosi mukava ja sekös siinä aina risoikin, kun se oli niin huolehtivainen ja aina vanhempien suosiossa", hän selitti silmiään pyöräytellen. Varsinkin kouluun päästyään tytön veli oli saanut suosiota varsinkin isän puolelta, liittyen mistäs muustakaan, kuin tytön tuvasta.
"Ihana päästä karkuun muilta ihmisiltä, eikös?" Jocelyn kysyi, hymyillen jälleen ja kohottaen katseensa rauhoittavaan kattoon. Hänestä oli oikeastaan mukavaa, että he saivat olla Noelin kanssa kahden.

// Nyt oon vähä ilkee ja me hypätää seuraavaan päivään. Jokainen alottaa seuraavasta aamusta kello 11.30. On perjantai 4. syyskuuta. Ei muttia ;)

Stephanie asetteli taikaliemi kirjansa koululaukkuunsa ja sulki vaivattomastisen vetoketjun. Hänellä oli tänään vähän oppitunteja, joten laukkukaan ei painanut paljon mitään. Stephanie heitti laukkunsa olkansa yli ja lähti kävelemään portaita pitkin pois tyrmistä. Hän huomasi jalkojensa johdattaneen tämän aulaan, lähelle portaita. Hudson nojasi seinään ja katsoi ohi kulkevia oppilaita, joista suurimalla osalla näytti olevan kiire johonkin.

/laatu

LEONARDO JEROME ALDEN survoi kirjat laukkuunsa rauhallisesti, odotellen että suurin osa oppilaista lähtisi ennen häntä luokasta. Hän varmisti, ettei jättäisi mitään jälkeensä ja että taikasauva oli visusti hänen kaapunsa taskussa. Tämän jälkeen Aldenin sukuun kuuluva nuorukainen poistui muodonmuutosten luokasta ripein askelin.
Leonardolla oli hyppytunti, joten hän ehtisi hyvin käydä oleskeluhuoneessa tekemässä läksynsä, joita oli jo huomattava kasa. Hän oli jo aulassa, melkein portailla, kun joukko hänen rinnakkaisluokkalaisia luihuisia kulki hänen ohitsen, tönäisten pojan kovaa vauhtia kohti kuudesluokkalaista tyttöä, joka nojaili seinään. Alden oli tunnettu kömpelönä, joten tottakai hän osui ensin tyttöön ja kaatui sitten takamukselleen maahan.