Stephanie oli niin keskittynyt ajattelemaan mikä tunti hänellä oli seuraavaksi, ettei tajunnut mitä hänen ympärillä tapahtui. Pian häntä päin tömähti jokin tai joku. Stephanie horjahti hiukan ja sai seinästä sen verran tukea, että ei kaatunut maahan. Hudson katsoi toiselle puolelleen mikä häneen oli osunut. "Varo vähän" hän sanoi maassa istuvalle pojalle, joka ilmeisesti kuului korpinkynsiin. Vähän ajan kuluttua Stephanie, kuitenkin ojensi kätensä ja auttoi pojan ylös. "ömm...sattuiko?" neitokainen kysyi vuotta vanhemmalta korpinkynneltä.

LEONARDO JEROME ALDEN käänsi katseensa ylös, kuullessaan tytön käskevän häntä varomaan. Asunsa väreistä päätellen tyttö kuului Puuskupuhiin, eikä Leonardo tunnistanut häntä rinnakkaisluokkalaisekseen, joten hänen oli pakko olla vuoden nuorempi. Pian puuskupuh tyttö auttoi nuorukaisen ylös.
"Öm, kiitos. Ja ei, ei sattunut", hän sanoi hieman hämmentyneenä. "Anteeksi, eihän sinuun vain sattunut? Nuo hemmetin luihuiset kun valtaavat koko käytävän", Alden sanoi, kiroten mielessään luihuisia, vaikka syy oli myös osittain hänen itsensä, kun ei tasapainoa osannut pitää.

Stephanie hymähti hiukan. "Ei sattunut" hän sanoi hiukan hymyillen ja kastoi luihuisia, jotka kävelivät poispäin. Luihuiset osasivat kieltämättä olla melkoisia kiusankappaleita. "Se oli osittain munkin syy, kun en tajunnut väistää" hän selitti katse kenkiensä kärjissä. Stephanie huomasi, että oli tiputtanut laukkunsa maahan ja kyykistyi nostamaan sen. "Mä oon muuten Stephanie" tämä sanoi, kun nousi ylös maasta.

/lyhyys D:

LEONARDO JEROME ALDEN huokaisi helpotuksesta, kun tyttö kertoi, ettei häneen sattunut ja pieni hymy kohosi hänen huulilleen. "Ei se ollut ollenkaan sun syysi, pikemminkin mun kun en yhtään kattonut mihin kävelen", hän sanoi naurahtaen ja katsoi tyttöä, joka oli häntä itseään noin parikymmentä senttiä lyhyempi.
"Kiva nimi", Leonardo sanoi pienesti nyökäten, kun puuskupuh esitteli itsensä. "Mä oon Leonardo", hän kertoi vielä oman nimensä, sillä oli varma ettei tyttö sitä muuten tiennyt.

Stephanie vaihtoi painoaan toiselle jalalle. "En mä nyt tiiä" hän sanoi, kun korpinkynsi kehui hänen nimeään. Stephanie ei oikein pitänyt nimestään, enemmän hän piti toisesta nimestään, joka oli Katherine. Kun poika esittäytyi Leonardoksi, Hudson vain nyökkäsi. Stephaniella oli melko vaivaantunut olo, sillä hän ei keksinyt mitään sanottavaa. "Miten kesä sujui?" hän lopulta kysyi Leonardolta, joka oli häntä noin kaksikymmentä senttiä pidempi.

LEONARDO JEROME ALDEN kohotti hieman kulmiaan tytön sanoille, mutta päätti olla sanomatta mitään, sillä hän piti tytön nimestä. Poika naurahti tytön kysymykselle ja huokaisi hiljaa. "No, ihan hyvin. Ei mitään kovinkaan erikoista. Entäpä sinulla?" Aldenin nuoukainen kysyi puolestaan.
"Olet nähtävästi puuskupuhissa? Mutta millä luokalla?" Leonardo kysyi varmistaaksen asian, sillä ei ollut varma oliko tyttö häntä vuoden nuorempi.

Stephanie mietti hetken mitä kertoisi lomastaan. "Ihan hyvin, vietettiin melkein koko kesä Ranskassa" hän kertoi korpinkynnelle. Stephanien isovanhemmat ovat ranskalaisia, joten hän meni siskonsa kanssa sinne melkein koko kesäksi.
Hudson nyökkäsi, kun toinen totesi hänen olevan Puuskpuh. "Oon kutosella" Stephanie kertoi. "Sä taidat olla seitsemännellä" hän pikemminkin totesi, kuin kysyi. "Ja korpinkynsi" Stephanie jatkoi.

LEONARDO JEROME ALDEN kohotti kulmiaan, nyökäten pienesti. "Kuulostaa mukavalta, en ole ikinä käynyt Ranskassa. Millaista siellä oli?" hän kysyi ja mietti, että miten hän nyt päätyi yhtäkkiä keskustelemaan häntä vuotta nuoremman puuskupuhin kanssa kesän kuulumisista, sillä Leonardo oli hyvin huono puhumaan uusille ihmisille, varsinkin jos ne olivat vastakkaista sukupuolta.
Aldenin nuorukainen nyökkäsi hymyillen tytön vastaukselle. Hän oli ollut siis oikeass tytön iästä sekä tuvasta. "Joo, sillähän minä. Sulla tais olla V.I.P:t viime lukuvuonna? Miten meni?", korpinkynsi kysyi, kohentaen kaapunsa asentoa ja kääntäen katseensa sitten takaisin Stephanieen.

Stephanie virnisti pienesti miettiessään Ranskaa, "kaikki siellä oli tosi sivistynyttä" hän naurahti. Stephanien isovanhemmat olivat jästejä, eivätkä he pitäneet hirveästi siitä, että Stephanie käy Tylypahkaa. "Joo oli mulla" Hudson sanoi ja jatkoi: "ihan hyvin, sain neljä upeaa". V.I.P:it olivat menneet paremmin, kuin Stephanie olisi osannut toivoa. Hänen vanhempansakin olivat mielissään tytön tuloksista.

LEONARDO JEROME ALDEN naurahti tytön sanoille. "Millä tavalla sivistynyttä? Olen kyllä kuullut juttuja", hän sanoi, tytön kertoessa Ranskassa olevan sivistynyttä. Pojan perhe matkusteli ennen paljon enemmän, mutta yleensä vain isän vanhempien luona ja ympäri britanniaa sukulaisissa.
"Vau, toihan on jo todella hyvä", Leonardo sanoi kuullessaan tytön V.I.P tuloksista ja hymyili. Hänellä itsellään oli ollut kuusi upeaa, mutta hän olikin käyttänyt melkein koko vuoden keskittyen pelkästään V.I.P: ihin. Hän oli aina ollut kova opiskelemaan ja huolellinen läksyissä, sekä projekteissa. Viimeisen vuoden Aldenin nuorukainen oli luvannut itselleen, että ottaisi rauhallisemmin, mutta sai sitten nähdä mitä siitä tulee.