Stephanie joutui itsekkin miettimään hetken ennen kuin vastasi "kaikki osasivat käyttäytyä" hän naurahti ja katsoi heidän ohitse kulkevia oppilaita. "Miten eiliset tanssiharjoitukset menivät?" Hän kysyi, Hudson oli kyllä kuullut ystävältään rohkelikosta, että hänellä oli mennyt hyvin, mutta muista Stephanie ei tiennytkään. Puuskupuh haroi hiussuortuvansa korvansa taakse ja katsoi kenkiensä kärkiä.

LEONARDO JEROME ALDEN naurahti jälleen tytön vastaukselle. "No sitäpä minä olen kuullutkin. Käytkö usein siellä?" hän kysyi, eikä edes tiennyt miksi aihe kiinnosti häntä niin paljon. Ranska oli aina kuulostanut mielenkiintoiselta ja kauniilta paikalta ja poika kuvitteli siltä paljon. Myös historiansa kannalta Ranska on ollut hyvin merkittävä, joten ehkä se myös siksi kiinnosti korpinkynttä niin paljon.
"Ihan hyvin. En vain yhtään osaa tanssia, eikä mulla ole paria. En ole edes varma menenkö koko juhliin. Taidan vain luistaa, tiedätkös?" Leonardo vastasi naurahtaen ja raapi päätään. Hänen hiuksensa olivat kiireessä menneet sotkuun, mutta se näytti oikeastaan hyvältä pojalla.

JOCELYN LUCIA DAYTON huokaisi helpotuksesta, kun heidän opettajansa vihdoin ja viimein päätti harvinaisen tylsän loitsutunnin. He olivat juurikin opetelleet vain teoriaa, ja päässet käyttämään sauvaa vain muutaman kerran. Sinihiuksinen tyttö oli istunut koko tunnin erään luihuisen vieressä, jonka kanssa yleensä vietti vapaa-aikaansa. Hän oli kuitenkin vilkuillut Noelia useamman kerran, osoittaakseen ilmeillään kuinka tylsistynyt opetukseen oli. Luihuiset olivat katsoneet häntä pahasti ja suurin osa oli esittänytkin, ettei häntä ollutkaan, mutta hän kuitenkin uskaltautui istumaan luihuisen viereen, ettei herättäisi isompaa sotkua.
Tunnin loputtua Jocelyn istui pakaten hitaasti tavaroitaan. "Mene vain, minun täytyy palauttaa yksi essee vielä ja meillä on seuraavaksi eri tunnitkin", hän sanoi ystävälleen, joka lähti mitään sanomatta pois luokasta. Todellisuudessahan tyttö vain odotti Noelia, joka oli osoittautunut todella mukavaksi näiden parin päivän aikana.

NOEL EUGENE BELROSE kuunteli käsi poskella professorin selostusta. Samassa rohkelikko huomasi oppilaiden alkavan puhumaan ja nousemaan ylös penkeiltään, jolloin Belrose tajusi loitsuopettajansa lopettaneen Noelin. Tunnista tylsistynyt Noel nousi seisomaan ja pakkasi kirjojansa reppuun. "Taisi väsyttää, vai?" Noelin vieressä istuva ystävä kysyi, saaden vastaukseksi naurahduksen karkaamana Belrosen suusta. Noel nyökkäsi ja vilkaisi ystäväänsä. Hänen ystävä virnuili ja tökkäsi Noelia kyynerpäällä. "Sun tyttökaveri taitaa ootella sua tai professoria, nähdään myöhemmin Belrose", bruneten vaaleahiuksinen toveri sanahti virnuillen, hyppien sitten ulos luokasta. Noel katsoi kulmat koholla ystävänsä perään ja kohautti sitten olkiaan. Noel heitti koululaukun olalleen ja suoristi yllään olevaa mustapunaista Rohkelikon kaapua, jonka brunette oli vihdoin vaivautunut laittamaan valkoisen, melkein aina rytyssä olevan kauluspaitansa päälle.
Noel käveli pois paikaltaan Jocelynin luokse, joka oli ainoa luokassa professorin lisäksi, mutta professorikin hölisi jotakin itsekseen ja valmisteli seuraavaa oppituntia varten tarvikkeita. "Hei", Noel sanoi hymyillen. Jocelyn oli osoittautunut todella mukavaksi lähi päivinä, ja kaksikko olikin vaihdellut mukavasti katsekontakteja pitkin tunteja.

// https://aijaa.com/Vyp0dW

JOCELYN LUCIA DAYTON hymyili pojalle, joka oli tullut hänen viereensä. "Hei takaisin", hän sanoi ja huokaisi sitten. "Unohdinkin, että tunnit voivat olla näinkin tylsiä. Melkein nukuin, joka on suorastaan outoa sillä oon nukkunut ihan liikaa viimeisen kahden vuorokauden sisällä", tyttö sanoi virnistäen ja se oli aivan totta. He olivat Noelin kanssa eilen nukkuneet täydellisesti pommiin ja sitten vielä päiväunet ja he olivat nukahtaneetkin kohtuullisen aikaiseen, vaikka juttelivatkin pitkään.
"Mitäs kaverisi? Kyselivätkö ne mitään siitä miksi olit eilen poissa?", Jocelyn kysäisi, kävellessään pois jo tyhjästä luokasta, verkkaiseen tahtiin. Hänellä ei ollut mikään kiire, sillä seuraavana oli vuorossa hyppytunti.

NOEL EUGENE BELROSE naurahti iloisesti Jocelynin sanoille. "Joo, kieltämättä on tullut nukutuksi paljon", Noel sanoi ja tarkisti, ettei professori kuunnellut heitä. "Ja joo, tää tunti oli aivan helvetin tylsä", rohkelikko sanoi virnistäen. Noel oli ihan hyvä pimeyden voimilta suojautumisessa ja se oli herran mielestä kiinnostaa. Noel oli yleensä hyvä vain niissä aineissa, joista hän piti. Toisin sanoen hän ei ollut hyvä kovin missään.
Noel naurahti ja pudisti päätään. Rohkelikkopoika käveli luihuisen vierellä ulos loitsuluokasta ja sanoi: "Ei, minun kaverit ovat ääliöitä ja suurin osa pervoja. Ne vain virnistelivät ja puhuttelevat sinua nykyään nimellä tyttöystävä, sillä se minun kaveri joka ohitti meidät silloin toissa päivänä käytävässä, sai päähänsä, että olen ollut sinun seurassasi, joka on tietysti totta. Joten... Osa rohkelikkopojista ei katso sinua pahalla, vaan leveä virne kasvoillaan. Aamiaispöydässä heti kun kävelit saliin, koko kaveriporukkani alkoi tökkimänä minua." Noel naurahti ja siirsi katseensa jalkoihinsa. Noel tunsi taas olonsa liian puheliaaksi.

// https://aijaa.com/Vyp0dW

JOCELYN LUCIA DAYTON kuunteli Noelin sepostuksen ja nauroi. "Eikä? Voi ei", hän sanoi naurahdellen vielä hetkisen. "Et sitten edes ajatellut korjata tilannetta sanomalla vaikka, että ei, en ole tyttöystäväsi ainakaan vielä", luihuinen sanoi virnistäen ja haroi sinisiä hiuksiaan. "Hm, en kyllä syytä heitä. Kyllä luihuisetkin ovat kuulemma käyneet kiivasta keskustelua siitä olemmeko yhdessä", hän sanoi olkiaan kohauttaen. "Eikö täällä saa olla tyttö ja poika edes ystäviä, kun jo aletaan epäilemään?", tyttö kysyi silmiään pyöräyttäen ja lähti kävelemään käytävää pitkin.
"Mitä sinulla on nyt?" Jocelyn kysyi ja toivoi tosiaan että pojalla olisi myös hyppytunti, ettei hänen tarvitsisi mennä luihuisten oleskeluhuoneeseen kaikkien tentattavaksi.

NOEL EUGENE BELROSE naurahti Jocelynin vastaukselle ja sana 'vielä' neidin lauseessa sai leveän virneen kohoamaan Belrosen kasvoille. "Eivätpä he juurikaan minua uskoneet, kun sanoin, että me ollaan vain kavereita. Enkä jaksanut jankata asiaa kauaa. Eiköhän ne joskus lopeta", Noel sanoi virnistäen. Todellisuudessa hän oli vain ajatellut, että ei sillä ollut väliä, mitä hänen ystävänsä sanoivat hänestä ja Jocelynista. Noel ei edes itsekään tiennyt, mitä heidän välillä oli. Kaiken lisäksi Noel ei ollut hyvä valehtelemaan ystävilleen.
"Näh, nykymaailmassa vastaus kysymykseesi on kielteinen", Noel sanoi naurahtaen. Erityisesti teini-ikäiset olivat aina innoikkaita keksimään jopa täysin epätodellisia rakkausdraamoja toisille ihmisille.
Noel kurtisti kulmiaan Jocelynin kysymyksen kuultuaan ja kohautti olkiaan. "En tiedä. Minun kävelevä lukujärjestys häipyi ennen minua tunnilta, joten minulla ei ole harmainta aavistusta", Noel sanoi vaaleahiuksiseen ystäväänsä viitaten. Noel yleensä kyseli toisilta rohkelikoilta seuraavista tunneista, sillä herran oma muisti oli aika huono lukujärjestyksien suhteen ja lisäksi hän oli jo hukannut omansa, tai sitten se oli hänen sängyn alla. "Uskoisin, että Jamie tulee etsimään minut jossain vaiheessa. Hän tietää, etten muista ikinä tunteja ulkoa", Noel sanoi olkiaan kohauttaen.

JOCELYN LUCIA DAYTON kohautti olkiaan pojan sanat kuullessan. "Taidat olla oikeassa, eiköhän se aikanaan lopu", hän sanoi myönnytelläkseen niitä vielä. Pääasiahan oli, että Noel ja Jocelyn tiesivät itse missä menivät ja nyt he tuntuivat olevan vain ystäviä, sekä siihen lisättynä tanssipareja. "Varmaankin kaikki olettavat meidän olevan yhdessä, koska menemme sinne hemmetin tanssiaisiin parina", tyttö sanoi pienesti naurahtaen.
"Totta kyllä, mutta ärsyttävää. Minulla on pari poika kaveria, joten minulla on pari poikaystävää, tämäpä mielenkiintoista", Dayton sanoi virnistäen. Häntä tosiaan ärsytti sellainen ajattelu tapa, ettei poika ja tyttö voisi olla vain kavereita. "No, sittenhän voit viettää mun kanssa hyppytuntia", luihuinen sanoi virnistäessään, pojan vastatessa, ettei tiennyt mitä hänellä oli seuraavaksi.

NOEL EUGENE BELROSE haroi ruskeata hiuspehkoaan ja oikaisi tummaa viittaansa. Noel paransi ruskean koululaukkunsa asentoa ja nyökkäsi pienesti. Noel oli itsekin kuulunut niihin, jotka vähän kiusoittelivat kaveria uudesta naispuolisesta ystävästä. Kokemuksesta Noel pystyi sanomaan, että se oli kieltämättä ihan mukavaa. Varsinkin, kun siinä samassa tulee antaneeksi ystävälleen toivoa tytön suhteen, joten tavallaan sen pitäisi piritääkin, vaikka touhu onkin aika rasittavaa.
"Hah, niinpä. Tietääköhän kovinkaan moni siitä, että me menemme yhdessä tanssiaisiin?" Noel kysyi kulmat pienesti koholla. Jocelyn oli häntä muutaman sentin pidempi, joten Noel oli miettinyt, että pitäisikö hänen laittaa tavallista paksummat kengät tanssiaisiin ja nostaa hiukset aivan pystyyn. Molemmat vaihtoehdot kuulostivat aika idiooteilta. Heillä oli kolmen senttimetrin pituusero, joka ei kuulostanut kovin silmäänpistävältä tai naurettavalta.
Noel naurahti kuullessaan Jocelynin sanat. "No joo, mikäpä ettei. Toivottavasti minulla kuuluukin olla hyppytunti. Jos ei, niin sanon tipputaneeni kenkäni rappusia alas ja jahtasin sitä puoli tuntia koska portaita oli tosi paljon."