JOCELYN LUCIA DAYTON kohautti pojan kysymykselle olkiaan. "En tiedä. En ole ainakaan kertonut kenellekään", hän vastasi huuliaan mutristaen ja suoristi paitansa helmaa. "Oletko sinä kertonut kellekään?" luihuinen kysyi, kohottaen katseensa jälleen Noelin ruskeisiin silmiin. Varmasti poika oli suurella suullaan kertonut kaikille ystävilleen, mutta se ei tyttöä juurikaan haitannut. Kaikki siitä lopulta saisivat tietää ja Noelin ystävät eivät olleet pahimmasta päästä.
Jocelyn nauroi pojan sanoille. "Tuo selitys varmasti toimisi", hän sanoi ja tökkäsi leikillään poikaa hellästi kylkeen. "Mutta hyvä, että voit pitää seuraa", tyttö vielä lisäsi, samalla kun pieni hymy kohosi hänen huulillensa. Hän oli oikeastaan nyt iloinen siitä, että heistä oli tullut nopeasti kavereita. Noelin kanssa ystävystyminen oli kyllä todellakin helppoa, sillä usein Jocelyn ei ollut hyvä puhumaan uusille ihmisille.

NOEL EUGENE BELROSE virnisti pienesti ja katsoi Jocelynin kasvoja. "En virallisesti. Se mun kaveri joka juoksi mun ohi, alkoi kyselemään, että ootko mun tanssipari. En vastannut mitään ja sit se arvas et oot. En kieltänyt sitä, joten se kai tietää ja pari muu läheinen kaveri. Mun lähipiirin kaverit ei oo juorukelloja, mutta kyllä mul on kavereitakin, jotka ei osaa pitää suutaan supussa. Saa nähä, et onko niille kerrottu", Noel sanoi olkapäitään pienesti kohauttaen. Jos joku asiaa häneltä kysyisi, niin ei Noel alkaisi väkisin väittämään vastaan. Ei häntä mitenkään nolottanut sanoa ääneen, että hän meni Jocelynin kanssa tanssiaisiin. Mutta kuten arvata saattoikin, Noelin lyhyt pituus oli tosiaan aika häpeämisen arvoista.
"Mun selitykset on aina tosi hienoja", Noel sanoi virnistäen. Noel oli tosiaan 'erinomainen' tekosyiden keksijä. Joskus hänen tekosyyt olivat hyviä, mutta usein ne menivät liian epätodellisiksi.

JOCELYN LUCIA DAYTON nyökkäsi Noelin vastatessa hänen kysymykseensä. "Niin, eihän se nyt haittaa vaikka kuuluttaisit koko koululle, kun lopultahan kaikki saavat kuitenkin tietää. Eikä mun nyt sua piilossa tarvii pitää, kun ei sussa mitään häpeämistä ole. Varmaan se kaikkia mietityttää kun sä oot rohkelikossa ja mä luihuisessa", hän sanoi huuliaan mutristaen. Australialaissyntyisen oli pakko myöntää, että hän ajatteli itsekin, ettei koskaan voisi olla rohkelikkojen kanssa missään tekemisissä, mutta Noel todellakin muutti hänen katsomustaan asiasta. Oli kyllä vielä paljon asioita, joista he olivat varmaankin erimieltä, kuten vaikkapa jästit.
"Ne on kyllä. Sulla on uskomaton mielikuvitus", Jocelyn sanoi hymyillen ja haroi siistejä, tummansinisiä hiuksiaan jälleen. Kyllä hänellä itselläänkin oli hyvä mielikuvitus, mutta vain aivan eritasolla kuin pojalla. Tyttö yleensä mietti asioita liikaa etukäteen ja kuvitteli pahimmat mahdolliset skenaarioit siitä mitä voisi tapahtua. Se oli hänen mielikuvituksensa juoksua.

NOEL EUGENE BELROSE nyökytteli Jocelynin sanoille. "No joo, meneehän Carterkin puuskupuhtytön kanssa. Ei tää nyt niin iso juttu ole", Noel sanoi virnistäen."Onko sulla jo juhlapuku valmiina? Must tuntuu että mä näytän omassa puvussani joko papilta tai sitten joltakin FBI-agentilta", Noel sanoi mietteliäänä. Todennäköisesti hän laittaisi ylleen tavallisen puvun takin ja housut ja tummanpunaisen solmion. Se oli vain yksi monista vaihtoehdoista. Noel myös harkitsi mustan kaavun käyttöä. Hän ei tosiaankaan ollut päättänyt mitä pukisi. Asiaa helpottaisi, jos hän tietäisi mitä hänen tanssiparinsa pukisi - ja toki ystävien mielipiteet tekisivät terää.
"Hei mulla on aivan mahtava mielikuvitus!" Noel sanoi iloisesti virnistäen. Kun Noel oli nähnyt kerran taikaolentojen hoidon tunnilla yksisarvisen, herran suu oli loksahtanut auki. Noel oli luullut yksisarvisia pehmoisiksi valkoisiksi hevosiksi, joilla on pinki harja ja suuret silmät. Hänen arvionsa meni kumminkin aivan mieleen, joka harmitti hieman rohkelikkoa.

JOCELYN LUCIA DAYTON nyökkäsi vain osoittaakseen olevansa samaa mieltä Noelin kanssa. Ei ollut niin iso asia, että he menivät tansseihin yhdessä, ystävinä, vaikka joku kuitenkin nostaisi siitä kauhean haloon ja se joku oli todennäköisesti jo hänen tuvastaan. Tyttö kohotti hieman kulmiaan pojan kysymyksen jälkeisille sanoille, eikä aivan ymmärtänyt kaikkea mitä tuo sanoi, mutta päätti skipata ne kohdat. "Ei, mulla ei ole mitään valmiina. Joudun varmaan sovittamaan jokaista mekkoa maailmassa, että tiedän mikä sopii hiusteni kanssa", hän sanoi virnistäen ja huokaisi sitten. Dayton oikeastaan halusi vain pukeutua mustaan, mutta se olisi ollut vähän tympeä väri. "Mä uskon, että sä näytät hyvältä, mitä ikinä nyt laitatkaan päälle", hän sanoi hymyillen, mutta hymy muuttui pian virneeksi. "Olethan sä sentään mun kanssa, niin et voi näyttää huonolta", hän lisäsi virnuillen.
"Mä tiedän sen Noel", Jocelyn sanoi, heidän puhuessaan pojan mielikuvituksesta ja aihe sai tytön nauramaan.

Stephanie hymähti pienesti kuunnellessaan korpinkynttä. "Melkein joka kesä" hän vastasi, kun Leonardo kysyi häneltä, kuinka usein tämä käy Ranskassa. Hudson ei ollut itsekkään varma miksi aihe kiinnosti poikaa niin paljon. "Ai, okei" puuskupuh sanoi, kun toinen ilmoitgi luistavansa tansseista. "Mä oon jo lupautunut jonkun tanssipariksi" hän mumisi pikemmin itselleen, kuin Leonardolle.

/laatu...

NOEL EUGENE BELROSE naurahti Jocelynin sanoille ja pudisti päätään. "Eiköhän sun hiusten kanssa sovi monet eri värit", Noel sanoi hymyillen. Luihuisen vihreä mekko ei tosiaan sopisis Jocelynin hiuksiin, mutta musta tai hopea ei näyttäisi Noelin mielestä kovin pahalta. Noel ei kumminkaan tajunnut mekoista paljoa, joten herra päätti olla sanomatta mielipidettään ääneen.
"Ehdottomasti mä näytän hyvältä ku mä seison sun vieressä", Noel sanoi virnistäen. Jocelyn oli todella kaunis, joten kyllä tytön tanssiparina kelpaisi olla. Kuten silloin kun Noel oli jutellut Jocelynin kanssa ensimmäisen kerran, Noel oli sanonut: "Jocelyn. Viehättävänä kuten aina", ja sana piti yhä paikkaansa.

AWENITA GREGORIA haroi valkoiset hiuksensa hyvään asentoon ja tarkisti, että hänen koululaukussaan oli kaikkien päivän oppituntien kirjat. Kuten arvata saattoi, ne olivat siellä siististi paikallaan, joten korpinkynsi heilautti laukun olalleen ja käveli ulos Korpinkynnen oleskeluhuoneesta. Gregoria oikaisi yllään olevaa siistiä, valkoista kauluspaitaa ja löysällä solmulla olevaa solmiota. Awenita vilkaisi kädessään olevaa rannekelloa ja huokaisi pienesti. Awenitalla oli hyppytunti, joten hänellä oli nyt aikaa, mutta neiti ei tiennyt mitä tehdä. Awenita suuntasi askeleensa kohti linnan ulko-ovia, sillä jos hänellä olisi kerta tylsää, niin hän voisi mennä ulos lukemaan kirjaa tai vaikka korjailemaan läksyjänsä. Tylsän kuuloista, mutta ainakin siinä saisi tekemistä.

¤ https://aijaa.com/WGlIOqv

/ seuraa? :)

LEONARDO JEROME ALDEN nyökkäsi tytön sanoille. "Kuulostaa mukavalta. Olisi kiva itsekkin käydä joskus siellä päin", hän sanoi ja pieni hymy kaartui hänen huulilleen. Alden kääri hihojaan ylemmäs ja kääntyi sitten katsomaan ympäri aulaan, joka oli melkein tyhjä.
"Ai, sepä mukavaa. Kenen kanssa menet?" Leonardo kysyi samalla, kun kääntyi katsomaan Stephanieta. Tyttö oli sievä, joten ei ollut korpinkynnelle yllätys, että hän oli jo saanut itselleen parin.

JOCELYN LUCIA DAYTON kohautti olkiaan. "Niin, saa nähdä", hän sanoi hymähtäen hiljaa ja uppoutuen hetkeksi ajattelemaan mekkoa. Hän ei yleensä tykännyt mistään juhlista tai muista sellaisista tapahtumista, mutta suurin osa juhlista, missä hän oli käynyt olikin ollut vain sukujuhlia, kuten esimerkiksi häitä.
Jocelyn naurahti pojan sanoille. "Se oli vitsi, näytät hyvältä ilman minuakin", hän sanoi ja kosketti nopesti pojan olkapäätä. Australialaissyntyinen ei oikeastaan edes huomannut heidän huiman kolmen senttimetrin pituuseroaan, eikä se tosiaankaan haitannut. Joskus hän oli ajatellut ettei pystyisi seurustelemaan lyhyemmän ihmisen kanssa, vaikka eiväthän he Noelin kanssa edes olleet yhdessä.