Stephanie hymyili pienesti, kun kuunteli pojan selostusta, kuinka hän haluaisi käydä Ranskassa. "Käydään mun pikkusiskon, Amandan,kanssa siellä isovanhempien luona" puuskupuh selitti, hän ei ollut varma miksi kertoi sen, mutta eikai sillä ollut väliä. "Meen Carterin kanssa, luihuisista" tyttö sanoi melko vaivaantuneesti. Melkein koko koulu tiesi, että Carter oli pyytänyt puuskupuhia parikseen ja sekös oli saanut kaikki melko hämilleen.

LEONARDO JEROME ALDEN mutristi huuliaan ja nyökkäsi. "Eli sinulla on siellä sukua? Kuulostaapa kivalta" hän sanoi ja pieni hymy kohosi hänen huulilleen. "Minulla on sukua vain lähellä Durmstrangia. Isäni tulee sieltä päin", poika seposti kohauttaen himan olkiaan.
Leonardo kohotti hieman kulmiaan, ehkä yllättyen puuskupuhin parista. "No sepä hyvä. Oletteko olleet pitkäänkin kavereita?" hän kysyi sillä ei ollut nähnyt noiden kahden viettävän aikaa yhdessä kovinkaan paljon.

"Joo on" Stephanie sanoi "he ovat kylläkin jästejä, eivätkä he oikein tajua tätä maailmas" tämä jatkoi. "Sepä kiva" hän sanoi hymyille, kun tuo kertoi isänsä olevan Ranskasta. Hudson haukotteli hiukan sillä, ei ollut koko yön aikana nukkunut paljoonkaan. "Ei me olla mun tietääkseni kavereita" Stephanie sanoi, sillä hän ei ollut viettänyt paljonkaan aikaa Carterin kanssa.

NOEL EUGENE BELROSE nyökytteli Jocelynin sanoille ja siirsi sitten katseensa ulos ikkunasta. Kello ei ollut edes puolta päivää, joten sää oli ihan mukavan näköinen ja pirteä. Noel taisi olla itse enemmä kesäihmisiä, kuin talvi. Noel piti kyllä talvestakin paljon, sillä lumipallojen tekeminen oli kivaa (ja niiden heittely) ja Noel tykkäsi jääpallosta. Jääkiekkoa hän kammosi, sillä hän oli saanut pienempänä kiekon suoraan silmään. Hyviä muistoja.
Noel siirsi katseensa Jocelyniin tytön avatessa suunsa. Noel virnisti hänen sanoilleen ja sanoi: "Mutta minä en sanonut sitä vitsinä." Noel virnisti ja hymyili leveää hammashymyä.

JOCELYN LUCIA DAYTON siirsi katseensa pojasta maahan. Hänellä oli joskus vahingossa tapana tuijotella kenkiään kävellessään. Pienempänä tyttö teki sitä jatkuvasti, mutta nykyään hän osasi pitää sen kurissa. Australialaissyntyisen ajauksen palasivat tanssiaisiin. Hän ei oikein tiennyt mitä mieltä niistä oli, sillä ajatus muiden edessä tanssimisesta hienossa mekossa ahdisti, mutta toisaalta taas oli kiva kun koulussa oli jotakin säpinää.
"Hm, älä viitsi Belrose", Jocelyn sanoi naurahtaen ja pudisti päätään. "Kehut minua liikaa", hän lisäsi virnistäen ja käänsk katseensa poikaan.

NOEL EUGENE BELROSE haroi ruskeita hiuksiaan. Noel ei edes tiennyt, miksi hän haroi koko ajan hiuksiaan, sillä se ei ainakaan parantanut niiden asentoa tai mitään. Noelin hiukset olivat yleensä aina pörrössä ja sekaisin. Tai sitten hän haroi hiuksiaan, koska niissä oli täitä. Ei, hänen päätään ei kutittanut. Hänen pitäisi varmaankin leikata hiuksiansa hieman, mutta herra ei ollut vaivautunut. Raskasta hommaa, kun on koko vuoden aina Tylypahkassa.
Noel hymyili pienesti Jocelynin sanoille. "On aihetta kehua", Noel sanoi hymyillen, vetäisten kauluspaitansa hiat tavalliseen tapaansa kyynertaipeisiin. Noel oikaisi mustaa viittaansa, joka hiljolleen alkoi jo ärsyttää nuorukaista.

JOCELYN LUCIA DAYTON pyöräytti silmiään pojan sanoille. "Varmaan punastuisin jos osaisin punastua", hän sanoi virnistäen ja tökkäsi Noelia hellästi kylkeen. Luihuinen ei osannut punastua, se oli totta. Hän tunsi kyllä usein poskiensa kuumottavan ja olonsa hyvin punastuneeksi, mutta ei hän koskaan punaiseksi muuttunut.
"Jos oikein muistan niin taitaa olla sinun vuorosi päättää minne tänään menemme", Jocelyn sanoi naurahtaen ja käänsi katseensa pois rohkelikosta, ettei vain tyhmästi tuijottaisi häntä koko aikaa. He olivat eilen nukahtaneet yhdessä tarvehuoneeseen, joka oli löytynyt historiallisten tietojen perusteella.

NOEL EUGENE BELROSE virnisti pienesti. "Et kai punastu helposti?" rohkelikko kysyi virnuillen. Noel ei itsekään punastunut helposti, sillä hän välttyi nolostumiselta vitsailemalla. Vitsailusta Noel sai aina turvaa.
Noel kohotti kulmiansa Jocelynin sanoille ja naurahti. "Musta tuntuu, että paikat taitaa loppua kesken", Belrose sanoi hymyillen. "Mutta tiedän mihin voisimme mennä", Noel sanoi ja tarttui Jocelynia kädestä. Noel lähti kävelemään kohti ylöspäin johtavia portaita suunnitelminaan mennä Jocelynin kanssa linnan korkeimpaa torniin, tähtitorniin, jossa huhun mukaan kuoli Tylypahkan entinen rehtori Albus Dumbledore.

JOCELYN LUCIA DAYTON pudisti päätään vastaukseksi pojan kysymykselle. "En tosiaankaan. Saa olla aika nolo tilanne, jos minä punastun", hän kuitenkin sanoi vielä virnistäen. Oli oikeastaan aika outoa, ettei Luihuinen punastellut ollenkaan, jos miettii kuinka vaalea hänen ihonsa on. Hän oli kuitenki hyvin kiitollinen, ettei kyennyt punastumaan, sillä hän näyttäisi silloin varmaan ihan possulta.
Jocelyn naurahti hieman Noelin sanoessa paikkojen olevan vähissä, joka oli kyllä totta. Poika kuitenkin näytti keksivän, minne he menisivät, sillä hän lähti johdattamaan heitä portaita ylös. "Taasko me olemme menossa ylös?" tyttö kysyi naurahtaen, sillä portaat olivat joskus hyvin ärsyttäviä. Ei hän kuitenkaan vaihtaisi niitä mistään hinnasta hisseihin, sillä hänellä oli jonkinlainen hissien pelko.

NOEL EUGENE BELROSE virnisti. "Mulle siis uusi tavoite: saa Joce punastumaan", Noel sanoi virnistäen, tutkien katseellaan Jocelynin vihreäruskeita silmiä. Noel naurahti Jocelynin sanoille ja pyöräytti silmiään. "Pitääkö sinut kantaa?" Noel kysyi virnistäen. Tähtitorniin tosiaan oli matkaa, olihan se kumminiin Tylypahkan korkein torni.