JOCELYN LUCIA DAYTON hymyili hennosti pojan sanoille ja käänsi sitten katseensa taas maisemiin. Muutamia oppilaita näkyi pieninä hahmoina liikuskelevan linnan pihalla, jotkut tekivät läksyjä ja jotkut vain istuivat juttelemassa ystäviensä kanssa. Australialaissyntyinen nojasi kevyesti kaiteeseen, jonka yli tarinoiden mukaan, koulun rehtori Albus Dumbledore kaatui tappokirouksen voimasta. Tytölle oli paljon kerrottu tarinoita Tylypahkasta, silloi kun hän oli pieni ja joskus nykyisinkin. Hän oli myös lukenut itse paljon tietoa.
"Täällä on ihanan rauhallista", Jocelyn sanoi hiljaa huokaisten, vilkaisten nopeasti Noelia, jonka käsi oli edelleen hänen kädessään.

Alison kohensi laukkunsa asentoa olallaan samalla, kun laskeutui alas korpinkynsien oleskeluhuoneeseen vievästä tornista. Hän mietti edellisen päivän tapaamistaan Tedin kanssa. Poika oli vaikuttanut ihan siedettävältä, ehkä hän jopa kestäisi tassiaiset tämän kanssa. Alison toivoi todella, että Carter tulisi asiasta mustasukkaiseksi. Sillä limanuljaskalla ei nimittäin edes ollut ollut illalla rohkeutta kohdata häntä, vaan poika oli vain äkkiä luikkinut oman tupansa oleskeluhuoneeseen. Hänellä ja Carterilla oli vielä kana kynittävänä. Tohkeissaan Alison ei ollut taaskaan ajatellut minne meni, ja nyt hän huomasi seisovansa suurten ulko-ovien edessä. Huokaisten hän nojasi painonsa seinään ja mietti miksi Carter ei pitänyt hänestä. He olisivat niin kovin täydellinen pari, jos se tomppei vain tajuaisi... Pieni huokaus pääsee taas korpinkynnen suusta.

// Laatu 10+

Stephanie siirsi hiukan koululaukkuaan ollallaan, koska se alkoi hiertää. "Mun täytyy käydä lainaa yks kirja muodonmuutoksia varten" hän sanoi ja käännähti ympäri. Hudson lähti kävelemään portaita pitkin yläkertaan. Hän lähestyi ovea ja avasi sen. Tyttö lähti suoraan muodonmuutos kirjoja kohti ja aikansa etsittyä hän löysi sen mitä etsikin. Stephanie raahantui läheisimmälle tuolille ja alkoi lukemaan.

/vähä sekane ku puhelimel

Carter astelee uneliaana ylös tyrmistä ja venyttelee suuri eleisesti, huomaten samassa tutun näköisen ilmestyksen viipottavan koht kirjastoa. Pieni vino, hieman ivallinen hymy nousee tuon kasvoille kun poika lähtee astelemaan tytön perässä. Chandlerin nuorukainen pujahtaa hitaasti sulkeutuvasta ovesta sisään kirjastoon ja seuraa hieman kauempaa Stephanien tekosia. Tyttö alkaa kannen perusteella lukemaan jotakin muodonmuutoksiin liittyvää. Carter kohottaa kätensä hiuksiinsa ja kohentaa niitä, tehden sitten saman vaatteilleen. Päätettyään näyttävänsä siedettävältä tuo astuu piilostaan ja hymyilee hurmaavinta hymyään Puuskupuhille. "Onko kiinnostava kirja?" Poika kysäisee ja istahtaa viereiseen nojatuoliin.

Stephanie oli niin ajatuksista että hätkähti melkoisesti,kun kuuli jonkun kysyvän häneltä kysymyksen. Hän nosti katseensa ja huomasi Carterin seisovan tämän edessä. "Ei" Steph naurahti hiljaa. "Mitä sä täällä?" Hän kysyi samalla, kun Carter istui hänen viereiseen nojatuoliin. Vasta jälkeenpäin Hudson tajusi itsekkin, kuinka tyhmältä hänen kysymyksensä kuullosti.

Pieni naurahdus lipsahtaa Carterin huulilta, kun tyttö kysäisee mitä tuo tekee kirjastossa. "Mä voisin sanoa, että tulin lukemaan, mut tuskimpa sä uskoisit." Poika virnistää ja jatkaa sitten: "Joten mä puhun kerranki totta ja sanon, et seurasin sua." Sanottuaan tuon nuorukainen kohottaa katseensa Stephaniin ja naurahtaa heikosti. Ääneen sanottuna asia kuulosti hieman oudolta. "Miks sä luet tota, jos se ei oo kiinnostava?" Carter kysyy vaihaten pikaisesti puheenaihetta. Hän ei antaisi tytölle mahdollisuutta kysyä miksi hän seurasi tuota. Mitä Chandlerin nuorukainen muka siihen vastaisi; koska mä oon stalkkeri, koska sä oot kiinnostavaa seuraa? Ei tosiaankaan... Jos totta puhutaan, hän ei tiedä itsekkään syytä seuraamiselle.

Stephanie kuunteli, kun Carter selitti, miksi oli kirjastossa. Hän yllättyi hiukan,kun kuuli, että tuo oli seurannut häntä. Ennen, kuin Hudson ehti kysyä,miksi Carter seurasi häntä oli tuo jo vaihtanut puheenaihetta. "Koska mun pitää tehdä joku tutkielma McGarmiwalle" hän selitti nopeasti ja laski kirjansa syliin. Tunnelma oli jotenkin jännittynyt,kun hän odotti, että poika sanoisi jotain, kun niin ei tapahunut Stephanie kysyi: "Miksi sä seurasit mua?"

NOEL EUGENE BELROSE katseli Tylypahkan linnan maisemia ja mietti, miten hänestä ja Jocelynista tuli niin nopeasti ystäviä. Se ei ollut mitään 'rakkautta ensi silmäyksellä' vaan ennemminkin 'tappelua ja nyrkkien heiluttamista ensi silmäyksellä', tosin Jocelyn taisi olla se nyrkkien heiluttaja ja Noel puolestaan yritti keventää tilannetta. Noelista ei yhtään tuntunut, että siitä oli vain pari päivää.
Noel siirsi katseensa itseään pari senttiä pidempään tyttöön Jocelynin puhuessa. Noel nyökkäsi pienesti vastaukseksi. "Niin on. Täällä ei käy usein ihmisiä. Jotkut kammoavat tätä paikkaa myös siksi, että Dumbledore kuoli täällä", Noel sanoi.

# kuva - https://aijaa.com/Vyp0dW

JOCELYN LUCIA DAYTON nyökkäsi pojan sanoille, jotka olivat varmaankin totta. Itse hän oli kuullut paljon tarinoita niistä kuolonsyöjistä, jotka olivat olleet paikalla, kun Albus Dumbledore murhattiin. Oikeastaan tyttö oli itse lukenut mielenkiinnosta paljon kuolonsyöjistä.
Jocelyn kurottautui katsomaan aivan kaiteelta suoraan alas ja maahan oli hyvin pitkä matka. Hän mietti, miltä tuntuisi pudota koko se matka ja nähdä elämän vilisevän silmien edessä. Tämä paikka oli historiallinen ja merkittävä ja siksi australialaissyntyisestä hyvin kiehtova.

Josh kävelee pihamaan yli ja etsii kivetyksen mihin voisi istahtaa. Hän kaivaa esiin taikahistorian kirjan ja alkaa lukemaan sitä. Smithin nuorukaisen pitäisi palauttaa tutkielma kyseisestä aineesta kahden päivän sisällä, eikä ollut edes aloittanut vielä. Vähän väliä hän huomasi lukevansa samaa riviä uudestaan ja uudestaan. Pian Joshua kuitenkin luovutti ja sysäsi kirjan syrjään, hänen mielessään pyöri vain yksi asia, kuusitoistavuotias oli päässyt huispaus joukkueeseen.