♀ AWENITA GREGORIA yllättyi pienesti, kun hän kuuli luihuispojan kysyvän, että sattuiko tyttöön. Awenita kääntyi katsoakseen pojan kasvoja, ja niitä vilkaistuaan korpinkynsi siirsi nopeasti katseensa takaisin laukkuunsa, ja laittoi loput kirjat sinne, heittäen laukun olalleen. Awenita nousi seisomaan ja otti pojan ojentaman kirjan käteensä, laittaen sen laukkuunsa. Gregoria suoristi valkoista kauluspaitaansa ja korpinkynnen tupavärein koristeltua solmiotaan ja haroi laineilevia hiuksiaan. Pojan esittäydyttyä Awenita jähmettyi hetkeksi, sillä hän tunnisti pojan nimen. Awenita oli kuullut Ted Lupinista, Remus Lupinin pojasta, ystävällisestä luihuisesta. Awenita hymyili pienesti ja laittoi toisen kätensä laukkunsa läpälle ja toisen hän antoi rentoutua. "Aewa Gregoria", neiti esiintyi hymyillen.

# kuva - https://aijaa.com/WGlIOq

JOCELYN LUCIA DAYTON raapi päätään ja hymähti. "Hän oli hieman sinun tapaisesi, puhui paljon ja oli ihan mukava. Mutta toisaalta hän osasi olla hyvin nenäkäs ja itsekäs", hän vastasi pojalle ja kohautti harteitaan. "Eihän me hirveästi juteltu, mutta oli meillä muutama yhteinen kaveri", noita selitti vielä.
Käytävä oli nyt tyhjä ja täydellisen hiljainen, lukuunotaamatta Jocelynia ja Noelia. Tyttö nappasi kiinni pojan ranteesta ja veti hänet kanssaan istumaan viileälle lattialle. "Ei tosiaan", sinihiuksinen vastasi. "Vanhempani ovat eronneet ja ei kauaa eron jälkeen, kun äitini meni naimisiin jästin kanssa", Dayton selitti ja nyrpisti nenäänsä pelkästä ajatuksesta. Kertaakaan ei tyttö ollut suostunut sitä miestä tapaamaan, eikä hän äitiäänsäkään ollut nähnyt aikoihin.

♂ NOEL EUGENE BELROSE virnisti Jocelynin sanoille kohotti kulmiaan. "Olenko minä mukava?" Belrose kysyi virnuillen katse Jocelynin vihreän ruskeissa silmissä. "Felicialla oli paljon kavereita... Tai paljon ihmisiä, joita hän luuli kavereiksi", Noel sanoi naurahtaen.
Noel yllättyi pienesti, kun Jocelyn tarrasi hänen ranteesta kiinni. He istahtivat linnan viileälle lattialle vierekkäin, jolloin Noel otti koululaukkunsa pois olaltaan ja heitti sen toiselle puolelleen. Jocelynin alettua puhumaan Belrose siirsi katseensa häneen ja kuunteli kun tyttö kertoi hänen puhdasverisestä äidistä, joka nai myöhemmin jästin. "Olivatko molemmat vanhempasi luihuisia?" Noel kysyi kulmat koholla. Kuulostaisi aika oudolta, jos puhdasverinen luihuisnoita naisi jästi, kieltämättä. Puhdasveriset luihuiset naivat useimmiten puhdasverisen tai puoliverisen, mutta harvoin jästiä.

# kuva (nuolesta eteenpäin) - https://aijaa.com/WGlIOq

Ted ei yllättynyt toisen reaktoista, koska melkein kukkaan luihuinen ei ollut auttavainen (Paitisi ehkä Albus.. Eiks se ollu luihuine?) , mutta ei kukaan muu toisaalta ollut ihmissusikaan tai Remus Lupinin poika. Herran sitä ajatellessaan hänen hiuksensa alkoivat muuttua turkoosista tummansinisiksi, joskus hän ei tosiaankaan osannut hallita tuota kykyä, joka toimi usein tunteiden mukaan.
"No, ovati jotkut luihuiset aika kusipäitä." Herra arvasi toisen mietteet ja jatkoi vielä. "jotkut vain syntyvät puhdasverisyyttä palvovaan perheeseen, jossa ei opeteta käytöstapoja." Herra virnisti ja hiuksen väri palautui hiljalleen takaisin turkoosiksi. Puoli-ihmissusi oli aina yrittänyt parhaansa mukaan parannella Luihuisten mainetta muiden tupien keskuudessa, joissa luultiin, että kaikki olivat samanlaisia ääliöitä ja entisten kuolonsyöjien lapsia. No, Tedin isä oli ollut feeniksin killassa, kuten hänen äitinsäkkin. Ja he olivat kuolleet vastustaessaan pimeyden voimia. Ted oli heistä ylpeä, vaikks häntä harmittikin, ettei ollut saanut tuntea heitä.

Eliza kääntää kirjan sivua yrittäen nojaten mahdollisimman lähelle kirjaa. Grindelwald melkeimpä suorastaan ahmi tietoa kirjasta, sillä tämä on melko harvinainen tilaisuus. Puhdasverisenä Eliza ei ikinä ole kummempaa kiinnostusta kokenut Jästejä kohtaan, joten siksi peitekirjaksi se ei ole mikään paras. Vaaleahiuksinen pikemminkin vihaa jästitietoa, hän tuskin edes jaksaa kuunnella tunneilla. Eliza kuitenkin kuulee äänen vierestään ja kääntää katseensa salamannopeasti vieressään istuvaan poikaan ja ravistelee päätään ja palauttaa kasvoilleen nopeasti perusilmeensä hieman pelästyneen tilalle.
”Mitä väliä sillä on?” Eliza kysyy ja kääntää katseensa luokkalaisestaan pojasta, Jonathanista takaisin kirjaan. Tuskin tuo kauvempaa jaksaisi Elizaa kuulustella.

Korpinkynnen väreihin pukeutunut tyttö antoi pienen paheksuvan mulkaisun Carterille, joka tervehti häntä hieman ivallisesti. Alison kääntyi loukkaantuneena Sethiin päin ja juuri kun Alison oli avaamassa keskustelua pojan kanssa, Cather kysyi oliko hänellä ollut mukava tunti. Alison vilkaisi Carteria olkansa yli hyvillään kysymyksestä ja kääntyi sitten tämän puoleen. "Oli, ihan mahtavaa! Me päästiin opettelemaan theresalien hoitoa, ja sitä on melkeen joululomaan asti." Hän sanoi iloisena, eikä äskeisestä loukkaantuneisuudesta ollut enää tietoakaan. Alisonilla oli tapana kimmastua ja suuttua pienistäkin asioista, mutta leppyä aivan yhtä nopeasti. Hän hymyili lapsuudenystävälleen ja kysyi sitten vuorostaan: "Mitä teillä oli?" Aulassa alkoi jo olla melkoinen kuhina, kun kaikkien oppilaiden tunnit olivat alkaneet. Monet varmasti myös keskustelivat tanssijaisista ja siitä kenet saisivat parikseen. Alison tiesi jo ketä aikoisi pyytää ja oli myös päättänyt taistella tästä kynsin ja hampain. Vaikka se tomppeli tuskin suostuisi helpolla, oli Alison päättänyt onnistua. "Harmi että te Luihuiset joudutte harjoittelemaan tansseja Puuskupuhien kanssa." Hän tokaisi lopulta ja mutristi hiukan suutaan. Hänen mielestään niiden tumpelo Puuskupuhien olisi pitänyt tanssia Rohkelikkojen kanssa. Opettajilla oli täytynyt olla päässä jotain vikaa, kun he olivat suunnitelleet harjoituksia. Luihuiset ja Puuskupuhit eivät sopineet lainkaan yhteen, kun taas mitä Luihuisiin ja Korpinkynsiin tuli... Alisonia ärsytti se, että hän joutui harjottelemaan Rohkelikkojen kanssa.

JOCELYN LUCIA DAYTON hymyili pienesti ja mutristi huuliaan. "Olet mukava, mutta ärsyttävä", hän vastasi pojan kysymykseen ja suoristi kaapunsa helmaa. Tytön oli pakko myöntää, että poika oli hänelle mukava, mutta ei hän ollut tottunut sellaiseen, kun luihuisten kanssa pyöri.
Australialaissyntyinen nauroi pojan sanoille päätään pudistellen. "Ei tosiaan. Kumpikaan heistä eivät olleet luihuisessa. Äiti oli rohkelikko ja isä ylpeä korpinkynsi. Isä toivoi minusta kovasti korpinkynttä ja oli hieman huolissaan, kun päädyin luihuiseen. Suvustani vain muutama oli luihuisessa, mutta siitä on kauan ja he taistelivat pimeämmällä puolella", tyttö seposti, pieni ylpeyden sävy äänessään.

Pudimir roikkui yhä Sethin jalassa, kun Alison pyyhälsi paikalle. Pieni ilkikurinen virne käväisi pojan kasvoilla tämän vilkaistessa parasta ystäväänsä. Kuka nyt olikaan saalis? "Kiitti." hän henkäisi Alisonille, kun tyttö nappasi Pudimirin syliinsä. Seth ihmetteli vieläkin, miksi Pudimir piti Alisonista niin kovasti, mutta vihasi kaikkia muita naispuolisia henkilöitä. Seth virnisti uudestaan, kun Carter sai Alisonin suuttumaan ivallisella tervehdyksellään. Vaikkkakin Seth uskoi että Carter ei panisi lainkaan pahakseen, jos Alison suuttuisi ja lähtisi pois heidän luotaan. Seth vaipui omiin ajatuksiinsa sillä välin kun Alison selitti ensimmäisestä tunnistaan, mutta havahtui kun tyttö otti puheeksi tanssiaiset. Voi Carter parka, Sethin kävi häntä jo nyt sääliksi.

AWENITA GREGORIA huomasi pojan hiusten alkavan vaihtamaan väriä. Samalla Awenita muisti, että hänen puhdasverinen äitinsä oli sanonut, että Remus Lupinin lapsen äiti oli Nymfadora Tonks, joka oli metamorfimaagi, joten Ted varmaan oli myös. Awenita oli kuullut äitinsä puhuvan Remus Lupinista, ja monista muista sodassa kaatuneista. Awenitan äiti oli sodan aikaan vasta Tylypahkasta juuri päässyt oppilas, kahdeksantoistavuotias. Hänen äitinsä ei ollut taistellut lordi Voldemortia vastaan, vaan ollut hänen puolella. Gregorian perheessä ei puhuttu siitä, mutta Awenita tiesi, että minkä puolelal hänen vanhemmat olivat taistelleet.
"Suurin osa luihuisista on kusipäitä, minun perheeni mukaan lukien. Olen koko sukuni ainoa korpinkynsi, perheeni on _todellakin_ ylpeä minusta", Awenita sanoi sarkastisesti, naurahtaen loppuun pienesti. Koko Awenitan perhe olisi halunnut tytöstä luihuisen, mutta Awenita pääsikin korpinkynteen. Awenitaa itseään ei kyllä juurikaan haitannut, että hän ei ollut mennyt siihen tupaan, missä hänen koko sukunsa varttui.

# kuva - https://aijaa.com/WGlIOq

Jonathan tuhahti tytön keskittyneelle ilmeelle. Ei ketään voinut noin paljon kiinnostaa jästit. Nyt Eliza salasi jotain, ja Jonathan halusi selvittää mitä se oli.
"Et oo tosissas", Jonathan totesi hiljaa. Tuo kurottautui kohti kirjoja ja nappasi ne käsiinsä. Ei mitään järkevää, kunnes kuuli pienen kolauksen. Tuo huomasi mustan pienen kirjan tipahtavan lattialle, vilkaisten tyttöä epäuskoisena. Hän ei ollut nimittäin koskaan uskonut, että joku muukin saattoi olla kiinnostunut Pimeyden voimista, Voldemortista, ja muusta sellaisesta. Jonathan heitti jästikirjan pöydälle ja poimi mustan kirjan lattialta, avaten sen. Kun Eliza oli sen lukenut, saisi hän lainata sitä Jonathanille. Tai sitten neiti saisi kärsiä.